Hajoilen täällä tähän ikävääni. Päässä kai viiraa pahemminkin, kun olen edelleen jumissa suhun. Helpommalla varmaan pääsisin jos poistaisin sut mun naamakirjakavereista. Numeros sentään taitaa olla jo hukassa.
Ja tämä kaikki vain yhden tapaamisen takia. Miksi voi miksi me mentiin kaljalle? Ironisinta on ettet sä edes ole sitä mitä naisesta haen. Jos olisin nähnyt sut sattumalta kadulla, en ois edes tajunnut sitä. Sussa ei ole mitään sellaista mikä yleensä kääntää mun pään. Yleensä. Tottakai siihenkin sitten piti tulla poikkeus kun istuit viereen.
Sä... mä... en saa edes sanoja ulos. En tiedä mitä sanoa. Sä sanoit, että haluat nähdä uudestaan. Sanoit tauon jälkeen jopa ikävöiväsi. Ja sitten sä katosit kokonaan. Emmä tiedä mitä mä sanoin tai tein väärin. Mä yritin olla varovainen ettet käsittäis mua väärin, ettet luulis että mä yritän iskeä sua tai mitään. Aina kun mä pyysin sua tuopille tai parille uudestaan, sä ensin tunnuit innostuvan mutta sitten aina peruit. Etkä sä koskaan pyytänyt mua mihinkään. En mä tarkoita syytellä sua, mutta se tuntui pahalta. Tuntuu vieläkin. Luulin että pidit musta, mä luulin että meistä olis voinut tulla kavereita. :/
En mä tiedä miksi tää on niin vaikeaa mulle vieläkin. Anteeksi. Tai siis tiedänhän mä, mä ihastuin suhun, nostin sut jalustalle ja sitten kun sä katosit, mulle jäi täydellinen unelma susta kun se lihaa ja luuta oleva reaalimaailman versio ei ollutkaan enää paikalla näyttämässä että silläkin on vaan savijalat. Anteeksi että mä ihastuin, ja anteeksi jos sä huomasit sen ja se ahdisti sua.
Mä en halunnut menettää sua, mutta kai niin on jo käynyt. Ihastumisesta huolimatta mä kaipaan sua ennen kaikkea kaverina, tyyppinä jonka kanssa oli mukava ihmetellä maailmaa. Mä kaipaan niitä keskusteluja ja vääntöjä joita meillä ois voinut olla. Nykyään musta tuntuu etten edes uskalla kommentoida sun facebookkiinkaan mitään.
Aika on jo kai ajanut meistä ohi, mutta mä olen vieläkin jotenkin solmussa. Eikä tää oo edes mitenkään sun vika etten mä osaa käsitellä tätä loppuun omassa päässäni. :(
Ja tämä kaikki vain yhden tapaamisen takia. Miksi voi miksi me mentiin kaljalle? Ironisinta on ettet sä edes ole sitä mitä naisesta haen. Jos olisin nähnyt sut sattumalta kadulla, en ois edes tajunnut sitä. Sussa ei ole mitään sellaista mikä yleensä kääntää mun pään. Yleensä. Tottakai siihenkin sitten piti tulla poikkeus kun istuit viereen.
Sä... mä... en saa edes sanoja ulos. En tiedä mitä sanoa. Sä sanoit, että haluat nähdä uudestaan. Sanoit tauon jälkeen jopa ikävöiväsi. Ja sitten sä katosit kokonaan. Emmä tiedä mitä mä sanoin tai tein väärin. Mä yritin olla varovainen ettet käsittäis mua väärin, ettet luulis että mä yritän iskeä sua tai mitään. Aina kun mä pyysin sua tuopille tai parille uudestaan, sä ensin tunnuit innostuvan mutta sitten aina peruit. Etkä sä koskaan pyytänyt mua mihinkään. En mä tarkoita syytellä sua, mutta se tuntui pahalta. Tuntuu vieläkin. Luulin että pidit musta, mä luulin että meistä olis voinut tulla kavereita. :/
En mä tiedä miksi tää on niin vaikeaa mulle vieläkin. Anteeksi. Tai siis tiedänhän mä, mä ihastuin suhun, nostin sut jalustalle ja sitten kun sä katosit, mulle jäi täydellinen unelma susta kun se lihaa ja luuta oleva reaalimaailman versio ei ollutkaan enää paikalla näyttämässä että silläkin on vaan savijalat. Anteeksi että mä ihastuin, ja anteeksi jos sä huomasit sen ja se ahdisti sua.
Mä en halunnut menettää sua, mutta kai niin on jo käynyt. Ihastumisesta huolimatta mä kaipaan sua ennen kaikkea kaverina, tyyppinä jonka kanssa oli mukava ihmetellä maailmaa. Mä kaipaan niitä keskusteluja ja vääntöjä joita meillä ois voinut olla. Nykyään musta tuntuu etten edes uskalla kommentoida sun facebookkiinkaan mitään.
Aika on jo kai ajanut meistä ohi, mutta mä olen vieläkin jotenkin solmussa. Eikä tää oo edes mitenkään sun vika etten mä osaa käsitellä tätä loppuun omassa päässäni. :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä siis tapahtui, kun hän istui viereesi...?
Päällisin puolin ei mitään sen ihmeellisempää kuin että juotiin parit lasilliset ja juteltiin. Sisäisesti taas mun maailmani kääntyi ylösalaisin.
Huh huh, liian pitkä viesti :D