Ahti Sonniselle

Ahti Sonninen syntyi 1914 ja Siilinjärven kunta perustettiin 1925. Ahti Sonnisella on Siilinjärveen ainakin se yhteys, että hän on 1930-luvulla pelannut pesäpalloa Siilinjärven Ponnistuksessa. (Usea lähde - EI WIKIPEDIA). Tärkeimmän elämäntyönsä musiikin alalla hän teki Helsingissä. Mies oli monipuolinen sekä musiikillisesti (mm. elokuvasäveltäjä, musiikkipedagogi) että henkilönä.

Kataisenpolku Vuorelaan on hyvä idea! Katainen on toistaiseksi ainoa vuorelalainen poliittisen historian kannalta merkittävä henkilö!

Juoksu ... muutti Karin etunimenkin Juhaksi. Siis sieltä Rautalammilta on kotoisin Finlandiapalkittu Kari Hotakainen.

Yritin etsiä jotakin minulle aiemmin tuntematonta suomalaista taidemusiikkia kuten yleensä ja löysin sitten kun ei mitään muutakaan kunnianhimoisempaa ohjelmistoa tarttunut silmään Ahti Sonniselta muutamia miniatyyrejä sellolle ja pianolle jotka eivät todellakaan ole pituudella pilattuja ja joista tässä pienenä näytteenä vauhdikas ja melodiikaltaan tarttuva Scherzino Juvenalia sarjasta joka kielinee klassismin vaikutuksesta: https://youtu.be/pNyJ6ym2hCc Sonnisen merkittävimpiin orkesterioteoksiin kuuluu sinfonisia tuokioita ja Rapsodia 0-59 joista ensin mainittu sai suurta huomiota pohjoismaisilla musiikkipäivillä Tukholmassa ja joista toinen etenee dodekafoniaan asti. Seitsemän veljestä näytelmämusiikki on myös hieno teos ja baletti Pessi ja Illuusia. Sonnisen pääteosta suomalaista Messiadia en ole koskaan kuullut mutta mm. hänen Kolille sijoittuva sekä Suurkaupungissa pianosarjansa ovat kiehtovia teoksia. Martti Turtola nostaa Sonnisen kolmen merkittävimmän unohdetun suomalöais säveltäjän joukkoon.

Anonyymi kirjoitti:

Yritin etsiä jotakin minulle aiemmin tuntematonta suomalaista taidemusiikkia kuten yleensä ja löysin sitten kun ei mitään muutakaan kunnianhimoisempaa ohjelmistoa tarttunut silmään Ahti Sonniselta muutamia miniatyyrejä sellolle ja pianolle jotka eivät todellakaan ole pituudella pilattuja ja joista tässä pienenä näytteenä vauhdikas ja melodiikaltaan tarttuva Scherzino Juvenalia sarjasta joka kielinee klassismin vaikutuksesta: https://youtu.be/pNyJ6ym2hCc Sonnisen merkittävimpiin orkesterioteoksiin kuuluu sinfonisia tuokioita ja Rapsodia 0-59 joista ensin mainittu sai suurta huomiota pohjoismaisilla musiikkipäivillä Tukholmassa ja joista toinen etenee dodekafoniaan asti. Seitsemän veljestä näytelmämusiikki on myös hieno teos ja baletti Pessi ja Illuusia. Sonnisen pääteosta suomalaista Messiadia en ole koskaan kuullut mutta mm. hänen Kolille sijoittuva sekä Suurkaupungissa pianosarjansa ovat kiehtovia teoksia. Martti Turtola nostaa Sonnisen kolmen merkittävimmän unohdetun suomalöais säveltäjän joukkoon.

Lue lisää

Kiintoisaa klassista yms.musiikkia, ja aika tuntematon syntymäpaikkakunnallaan, eli Siilinjärvellä. Jossa edelleen asuu useita Sonnisia. moni varmastikin sukua hänelle ...

Varsinaisesti en halua musiikkityylejä arvottaa, mutta kyllä klassisen tyylin tekemiseen AIKAa kuluu paljon enemmän ainakin kuin esim.kevyen musiikin eri lajien ...

Anonyymi kirjoitti:

Kiintoisaa klassista yms.musiikkia, ja aika tuntematon syntymäpaikkakunnallaan, eli Siilinjärvellä. Jossa edelleen asuu useita Sonnisia. moni varmastikin sukua hänelle ...

Varsinaisesti en halua musiikkityylejä arvottaa, mutta kyllä klassisen tyylin tekemiseen AIKAa kuluu paljon enemmän ainakin kuin esim.kevyen musiikin eri lajien ...

Lue lisää

Sonneja löytyy...

Sonninen toimi mm. Itä-Helsingin musiikkiopiston rehtorina ja kohotti sen maamme musiikkioppilaitosten kärkeen maineikkaine juniorijousineen. hän oli maamme musiikkielämän suurimpia luovia säveltäjäkykyjä, joka niitti mainetta mm. baleteillaan, joista hänen läpimurtoteoksena Pessi ja Illusia sai ruotsissa suuren menestyksen, mutta hänen teoksiaan esitettiin monissa muissakin Euroopan maissa ja Atlantin toisella puolella asti. suomalaista Messiadia hän p.iti eräänä parhaana teoksenaan. Professorin titteli hänelle myönnettiin 1974. itse pidän mm. Sinfonista tuokioista, Rapsodiasta ja pianokonsertosta.

Mennyt vähän liikaa kevyen musiikin kuunteluun nykypolvilta. Niin vaikka olihan Ahti Sonninen mm.maineikas elokuvasäveltäjä.

No ehkä tunnetuin elokuvamusiikki oli alkuperäiseen Tuntematon Sotilas - elokuvaan (vuodelta 1955), joka taitaa vieläkin olla kaikkien aikojen katsotuin suomalainen elokuva.

Historia tietää kertoa muuten, että Sonnisen ja muuan Toivo Kärjen välit viilenivät kun Kärki olisi halunnut myös Tuntemattoman säveltäjäksi. Eräissä Teoston (musiikin tekijöitten ja kustantajien järjestö) juhlissa miehillä oli mennyt nyrkkitappeluksi, ja Sonninen oli antanut Kärjelle niin sanotusti turpiin. Kenties kosteilla juhlinnalla oli tästä suuri osuus.

Kaikesta huolimatta tästäkin näkee, että kulttuuripitäjästä ei ole kysymys. Kyllä kyse on yhdestä tunnetuimmasta suomalaisesta säveltäjästä. Nykyisin tosin tunnetaan lähinnä viihteentekijät julkisuudessa, ei nykyisiäkään säveltäjiä tavan tallaajat taida tuntea ?

Anonyymi kirjoitti:

Mennyt vähän liikaa kevyen musiikin kuunteluun nykypolvilta. Niin vaikka olihan Ahti Sonninen mm.maineikas elokuvasäveltäjä.

No ehkä tunnetuin elokuvamusiikki oli alkuperäiseen Tuntematon Sotilas - elokuvaan (vuodelta 1955), joka taitaa vieläkin olla kaikkien aikojen katsotuin suomalainen elokuva.

Historia tietää kertoa muuten, että Sonnisen ja muuan Toivo Kärjen välit viilenivät kun Kärki olisi halunnut myös Tuntemattoman säveltäjäksi. Eräissä Teoston (musiikin tekijöitten ja kustantajien järjestö) juhlissa miehillä oli mennyt nyrkkitappeluksi, ja Sonninen oli antanut Kärjelle niin sanotusti turpiin. Kenties kosteilla juhlinnalla oli tästä suuri osuus.

Kaikesta huolimatta tästäkin näkee, että kulttuuripitäjästä ei ole kysymys. Kyllä kyse on yhdestä tunnetuimmasta suomalaisesta säveltäjästä. Nykyisin tosin tunnetaan lähinnä viihteentekijät julkisuudessa, ei nykyisiäkään säveltäjiä tavan tallaajat taida tuntea ?

Lue lisää

Osasyynä kansainvälisten impulssien ja kansallisten vaikutteiden ohella eräällä tavalla Klami traditioita edustaneen Sonnisen unohdukseen säveltäjänä saattaa olla hänen tavaton monipuolisuutensa ja monitahoisuutensa säveltäjänä, vai onko hänenkin tapauksessaan kyse laajemmasta sotien jälkeisen säveltäjäsukupolven unohduksesta?

Vaikka Ilmarisen vaellus esitettiin säveltäjän satavuotis muistokonsertissa, hän on muutoin lähes täysin unohdettu säveltäjä luultavimmin siitä syystä, ettei hänen katsota kuuluvan viime vuosisadan kaikkein suurimpiin säveltäjiin, niin ansiokasta kuin hänen musiikkinsa usein onkin ja ainakin itse pidän hänen musiikistaan paljon ja koen sen myös vaikuttavana säveltaiteena.

Vähiten kiinnostavimpiin teoksiinsa kuuluu minusta askeettinen El amor pasa, joka esitettiin ISCM-festivaaleilla. Nyt uudelleen kuunneltuna se tuntuu soinnillisesta karuudestaan ja niukkuudesta, sekä musiikillisesta vähäeleisyydestä huolimatta vaikuttavammalta kuin aiemmin, jolloin pidin sitä tyhjänpäiväisenä tekeleenä tajutessani vasta nyt luultavasti ensimmäistä kertaa musiikin kuoren alla piilevän syvemmän olemuksen ymmärtämättä tekstiä ja musiikin tehdessä vaikutuksen ilmaisuvoimaisella modernistisella sävelkielellään, musiikin luodessa suggestiivisen tunnelman autiuden tunnusta huolimatta.

Tuubissa osittain julkaistusta alla Lapin taivaan on jätetty pois Jäljet lumessa peittyvät sekä epilogi osa, ja vaikuttavin on Puhuri, jossa bassorekisterissä matalien jousien möyrinästä kehittyy voimakasta lumimyrskyä hienosti kuvaileva näytelmä.

Hänen tuotannossahan urbaaninen modernismi ja arkaainen shamanismi asettuvat vastakkain nationalisten ja humorististen pyrkimysten ohella.

Ensin mainittua edustaa vaikka hieno suurkaupunki sarja pianolle ja seuraavaa Kalevalaan perustuvat monet (7) kuoroteokset lyömäsoittimineen ja mm. kanteleelle soololaulajineen. Huumorista esimerkkinä Conference burlesque puhaltimille.

Levyltähän on kuunneltavissa verrattain vähän Sonnisen vähänkään kunnianhimoisempaa musiikkia, ja josta levyllä osan muodostaa vaatimaton ja opetuskäyttöön tarkoitettu lapsijousille sävelletty tuotanto.

Hän sai aikanaan jopa hieman kritiikkiä jakaessaan luovan toimintansa niin monille erilaisille musiikin sektoreille 14 leffaan sävellettyä filmimusiikkia myöten, mutta säveltäjän mielestä työ oli antoisaa ja kiinnostavaa.

Joitakin merkkipaaluja, joita voidaan tuoda esiin säveltäjän tuotannosta ovat vaikkapa maamme ensimmäinen radio-ooppera merenkuninkaan tytär, joka osallistui prix Italia kilpailuun ja on kritiikin mukaan rehevästi maalailtu täynnä karakteristisia ja massiivisia kuoro-osia ääniefektien lisäksi, Kansallisoopperan satavuotis kutsukilpailussa palkittu ooppera Haavruuva, musiikiltaan ansiokas baletti Ruususolmu, joka esitettiin Yhdysvalloissa saakka, palkittu modernistinen balettifarssi "Se", shamanististen pyrkimysten huipennus Suomalainen Messiadi dodekafonisine fuuginen ja kuoron glissandoineen, Teesejä, rivitekniikan harjoitelmat Rapsodia ja Reaktioita, jonka osat ovat pisteitä, viivoja, keskipakoisuutta, massaa ja ryhmiä, Heimolaulu kuorolle ja orkesterille ym. sen tyyppisiä teoksia, kuten Seppelöity kansa, Kansa korpien, Tammenkaatajat, Toivojemme suomi, Myrskylaulu, Valkea lakeus, Miesten rinki, Tempus adest floridum jne.

Suomalaisia säveltäjiä kirjassa kirjoittajan mukaan on esim. Seitsemässä veljeksessä aitoa orkestraalista ajattelua. Sonninen sävelsi musiikkia useisiin näytelmiin.

Sonninen sävelsi myös orkesterisarjoja, kuten Kaukainen puutarha, Puinen kansa, Vienalaista ja Itäkarjalainen, sekä juniorijousille sävellettyjä sarjoja.

Ruotsissa säveltäjä menestyi hyvin teoksillaan, kuten baletilla Pessi ja Illusia ja Sinfonisia tuokioita.

Koko orkesterin kromaattisesti laskevien, diatonisiin klustersforzatoihin päättyvät tremolot hakevat Salmenhaaran mukaan vertaista 20 luvun modernismissamme, saavuttaen suuren menestyksen Ruotsissa pohjoismaisilla musiikkipäivillä -47.

Säveltäjän tuotantoon kuuluu monien pienten orkesteriteosten, kuten finale furioson, lisäksi partitoja jousille tarantelloineen polkkineen ja valsseineen, mutta partitoja myös useille flageoleteille.

Anonyymi kirjoitti:

Osasyynä kansainvälisten impulssien ja kansallisten vaikutteiden ohella eräällä tavalla Klami traditioita edustaneen Sonnisen unohdukseen säveltäjänä saattaa olla hänen tavaton monipuolisuutensa ja monitahoisuutensa säveltäjänä, vai onko hänenkin tapauksessaan kyse laajemmasta sotien jälkeisen säveltäjäsukupolven unohduksesta?

Vaikka Ilmarisen vaellus esitettiin säveltäjän satavuotis muistokonsertissa, hän on muutoin lähes täysin unohdettu säveltäjä luultavimmin siitä syystä, ettei hänen katsota kuuluvan viime vuosisadan kaikkein suurimpiin säveltäjiin, niin ansiokasta kuin hänen musiikkinsa usein onkin ja ainakin itse pidän hänen musiikistaan paljon ja koen sen myös vaikuttavana säveltaiteena.

Vähiten kiinnostavimpiin teoksiinsa kuuluu minusta askeettinen El amor pasa, joka esitettiin ISCM-festivaaleilla. Nyt uudelleen kuunneltuna se tuntuu soinnillisesta karuudestaan ja niukkuudesta, sekä musiikillisesta vähäeleisyydestä huolimatta vaikuttavammalta kuin aiemmin, jolloin pidin sitä tyhjänpäiväisenä tekeleenä tajutessani vasta nyt luultavasti ensimmäistä kertaa musiikin kuoren alla piilevän syvemmän olemuksen ymmärtämättä tekstiä ja musiikin tehdessä vaikutuksen ilmaisuvoimaisella modernistisella sävelkielellään, musiikin luodessa suggestiivisen tunnelman autiuden tunnusta huolimatta.

Tuubissa osittain julkaistusta alla Lapin taivaan on jätetty pois Jäljet lumessa peittyvät sekä epilogi osa, ja vaikuttavin on Puhuri, jossa bassorekisterissä matalien jousien möyrinästä kehittyy voimakasta lumimyrskyä hienosti kuvaileva näytelmä.

Hänen tuotannossahan urbaaninen modernismi ja arkaainen shamanismi asettuvat vastakkain nationalisten ja humorististen pyrkimysten ohella.

Ensin mainittua edustaa vaikka hieno suurkaupunki sarja pianolle ja seuraavaa Kalevalaan perustuvat monet (7) kuoroteokset lyömäsoittimineen ja mm. kanteleelle soololaulajineen. Huumorista esimerkkinä Conference burlesque puhaltimille.

Levyltähän on kuunneltavissa verrattain vähän Sonnisen vähänkään kunnianhimoisempaa musiikkia, ja josta levyllä osan muodostaa vaatimaton ja opetuskäyttöön tarkoitettu lapsijousille sävelletty tuotanto.

Hän sai aikanaan jopa hieman kritiikkiä jakaessaan luovan toimintansa niin monille erilaisille musiikin sektoreille 14 leffaan sävellettyä filmimusiikkia myöten, mutta säveltäjän mielestä työ oli antoisaa ja kiinnostavaa.

Joitakin merkkipaaluja, joita voidaan tuoda esiin säveltäjän tuotannosta ovat vaikkapa maamme ensimmäinen radio-ooppera merenkuninkaan tytär, joka osallistui prix Italia kilpailuun ja on kritiikin mukaan rehevästi maalailtu täynnä karakteristisia ja massiivisia kuoro-osia ääniefektien lisäksi, Kansallisoopperan satavuotis kutsukilpailussa palkittu ooppera Haavruuva, musiikiltaan ansiokas baletti Ruususolmu, joka esitettiin Yhdysvalloissa saakka, palkittu modernistinen balettifarssi "Se", shamanististen pyrkimysten huipennus Suomalainen Messiadi dodekafonisine fuuginen ja kuoron glissandoineen, Teesejä, rivitekniikan harjoitelmat Rapsodia ja Reaktioita, jonka osat ovat pisteitä, viivoja, keskipakoisuutta, massaa ja ryhmiä, Heimolaulu kuorolle ja orkesterille ym. sen tyyppisiä teoksia, kuten Seppelöity kansa, Kansa korpien, Tammenkaatajat, Toivojemme suomi, Myrskylaulu, Valkea lakeus, Miesten rinki, Tempus adest floridum jne.

Suomalaisia säveltäjiä kirjassa kirjoittajan mukaan on esim. Seitsemässä veljeksessä aitoa orkestraalista ajattelua. Sonninen sävelsi musiikkia useisiin näytelmiin.

Sonninen sävelsi myös orkesterisarjoja, kuten Kaukainen puutarha, Puinen kansa, Vienalaista ja Itäkarjalainen, sekä juniorijousille sävellettyjä sarjoja.

Ruotsissa säveltäjä menestyi hyvin teoksillaan, kuten baletilla Pessi ja Illusia ja Sinfonisia tuokioita.

Koko orkesterin kromaattisesti laskevien, diatonisiin klustersforzatoihin päättyvät tremolot hakevat Salmenhaaran mukaan vertaista 20 luvun modernismissamme, saavuttaen suuren menestyksen Ruotsissa pohjoismaisilla musiikkipäivillä -47.

Säveltäjän tuotantoon kuuluu monien pienten orkesteriteosten, kuten finale furioson, lisäksi partitoja jousille tarantelloineen polkkineen ja valsseineen, mutta partitoja myös useille flageoleteille.

Lue lisää

Hienoa että joku täällä ainakin tuntee Sonnisen tuotantoa. Ei mene ihan lässynlässyn - kirjoitteluksi kuten usein. Kyllä viihteen ja kevyen musiikin voima on nykyisin kova kun sitä tulee joka tuutista ulos. Joskus voisi koettaa muistaa, että musiikillakin voi olla muitakin intressejä kuin välitön kaupallisuus.

Niin, onhan klassisen-/taidemusiikin säveltäjienkin saatava yleisönsä. Nämä kaksi ryhmää eivät vaan aina vieläkään kohtaa. Joskus jokaisen olisi hyvä irrottautua totutuista raameistaan. Koettaa siis mennä oletetun mukavuusalueensa ulkopuolelle, ja kuunnella vaikka musiikkia jota ei tavallisesti kuuntele. Vaihteluhan virkistää kuulemma, ja ei se ainakaan mistään ole lopulta pois, jos johonkin uuteen joskus tutustuisi?

Elokuvamusiikillakin on säveltäjille monet kasvot antaa. Jos ei ole joko taiteellisesti tai kansakunnan kannalta merkittäviä elokuvasävellyksiä ollenkaan mukana, niin voi alkaa menettää uskottavuuttaan säveltäjänä. Tämä taiteellinen tie on monesti myöskin siinä mielessä raakaa kilpailua.
Kuitenkin ajatus varmaan myös on, että rahaa niistäkin töistä saa. Ja sitä kautta pääsee tekemään enemmän sellaista joka pyörii ajatuksissa että sitä juuri haluaa tehdä. Tunnettavuus on kilpailua tälläkin saralla, ja joskus jopa aika rakaakin sellaista.

Huomattavaa muuten detaljina myös, että Sonninen oli mukana kehittämässä myös koulujen musiikinopetusta ja toimitti koulujen musiikkikirjojakin. Jonkinlainen vaikutus siis moneen ollut pakosti tälläkin tavalla. Miten sitten kukin musiikinopiskelusta ajattelikaan, mutta siltikin.

Kiitokset ed.viestijälle tosiaan, oli hyvin mielekästä että joskus tulee asiantuntevaltakin kuulostavaa tekstiä, se on kovin virkistävää !

Anonyymi kirjoitti:

Hienoa että joku täällä ainakin tuntee Sonnisen tuotantoa. Ei mene ihan lässynlässyn - kirjoitteluksi kuten usein. Kyllä viihteen ja kevyen musiikin voima on nykyisin kova kun sitä tulee joka tuutista ulos. Joskus voisi koettaa muistaa, että musiikillakin voi olla muitakin intressejä kuin välitön kaupallisuus.

Niin, onhan klassisen-/taidemusiikin säveltäjienkin saatava yleisönsä. Nämä kaksi ryhmää eivät vaan aina vieläkään kohtaa. Joskus jokaisen olisi hyvä irrottautua totutuista raameistaan. Koettaa siis mennä oletetun mukavuusalueensa ulkopuolelle, ja kuunnella vaikka musiikkia jota ei tavallisesti kuuntele. Vaihteluhan virkistää kuulemma, ja ei se ainakaan mistään ole lopulta pois, jos johonkin uuteen joskus tutustuisi?

Elokuvamusiikillakin on säveltäjille monet kasvot antaa. Jos ei ole joko taiteellisesti tai kansakunnan kannalta merkittäviä elokuvasävellyksiä ollenkaan mukana, niin voi alkaa menettää uskottavuuttaan säveltäjänä. Tämä taiteellinen tie on monesti myöskin siinä mielessä raakaa kilpailua.
Kuitenkin ajatus varmaan myös on, että rahaa niistäkin töistä saa. Ja sitä kautta pääsee tekemään enemmän sellaista joka pyörii ajatuksissa että sitä juuri haluaa tehdä. Tunnettavuus on kilpailua tälläkin saralla, ja joskus jopa aika rakaakin sellaista.

Huomattavaa muuten detaljina myös, että Sonninen oli mukana kehittämässä myös koulujen musiikinopetusta ja toimitti koulujen musiikkikirjojakin. Jonkinlainen vaikutus siis moneen ollut pakosti tälläkin tavalla. Miten sitten kukin musiikinopiskelusta ajattelikaan, mutta siltikin.

Kiitokset ed.viestijälle tosiaan, oli hyvin mielekästä että joskus tulee asiantuntevaltakin kuulostavaa tekstiä, se on kovin virkistävää !

Lue lisää

Ole hyvä.