elämään kyllästynyt!!!

Kiitos hearldine, että kirjoitit. Kirjoita vielä lisää. Kyllä elämä ja Taivaallinen Isä tarvitsee sinuakin. sinua ei ole turhaan luotu. Kannattaa kirjoitella myöäs vihan tuntemuksitasi, koska silloin taakkasi helpottuu!

heraldine,

Elämä on hyvä asia sen sisältö on vaan joskus paskaa, vähän kun kattos jotain kuivaa tympeää leffaa jonka katsominen on vaan niin vitun tylsää, että..kokeille tehdä jotain uutta jos jaksat. Netti deittailua, poikaystävän kanssa painimista, mene metsään ja halaa puuta, juokse rappuset pari kertaa ylös ja alas. Hauku joku ihminen, halaa jotain ihmistä...Eli yritä muuttaa sinun rytmi/kaava/rutiini..Voi auttaa tai sitten ei..

Laitoshoito on varmasti sellanen mikä auttaa ja missä saa turvaa. Muista et ole yksin ja et ole HULLU, vähän vaan raiteilta pois..

Otan osaa.. Mutta olen eri mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Mikään "taivaan isä" tai reippailu havumetsässä ei auta vaikeasti masentunutta. Ja tuskin nyt osastolle ihan heti ketään pannaan. Suosittelisin, että etsiydyt lääkäriin, vaikka sitten yksityiselle, jos kunta ei ota tosissaan ja pompottelee paikasta toiseen.

Hei, hienoa että kirjoitit tänne, koska se on jo ensimmäinen askel siihen että olosi helpottuu. Muista ettei Jumala tee virheitä, vaan olet saanut elämän koska Hän niin tahtoi.
Tiedän että tämä on vain sanahelinää, mutta toivottavasti tajusin mitä tarkoitin.

Sydämmillä: Maiju

Kyllä sinun Heraldine pitäisi saada oikea lääkitys, ja sen osaa antaa hyvä psykiatri. Huonoja psykiatrejakin on, joten voit itse koittaa ehdottaa jotain lääkitystä, josta olet kuullut hyvää. Minulla on ahdistukseen sekä Lyrica että Rivatriilit, lisänä mielialalääke Efexor. Ne sopivat minulle monien kokeilujen jälkeen. Minä olenkin jo kroonistunut masentelija, ja ikääkin on. Olen oppinut olemaan kärsivällinen sairauteni suhteen - joskus vain on maattava petissä ja rukoiltava, että parempi päivä koittaa. Onneksi olet niin nuori, ettet voi olla kroonisesti masentunut vielä! Kunnon lääkkeet ja aika, ne ovat valttia. Ja itsesyytökset pois, sinulla on oikeus masennella, sairastaa kuin mitä muuta tautia tahansa. Tyhmät eivät ymmärrä, anna heidän olla!

Ma olen vasynyt myos...

En jaksa herata kouluun ja nukun suurimman osan paivastani. Muut ihmiset eivat todellakaan kiinnosta, mutta tunnen syyllisyytta epasosiaalisuudestani, kun vietan kaikki illat kotona telkkaria katsellen,

En haluaisi menna nukkumaan iltaisin, koska silloin alkaa ahdistamaan ja joskus itkettamaankin. Jotenkin tulee sellainen olo, etta olisi helpompaa nukkua sangyn alla ja itkea. Nukahdan 3 tai vasta 7 aikaan aamulla ja nukun iltaan asti, jolloin on edes turha kuvitella nukahtavansa ja heraavansa jarkevaan aikaan seuraavana paivana. Mulla on ollut monen asteisia nukahtamisvaikeuksia koko pienen ikani, mutta kukaan ei tunnu ottavan niita tosissaan. Lapsena mun vanhemmat pakottivat mut sankyyn klo 11 aikaan. Vietin siella sangyssa sitten 2 tuntia tai kauemmin unta odotellen, niin kuin nykyaan.

Paivisin mulla on todella alakuloinen olo. Ma en ajattele mitaan jarkevaa enka jaksa keskittya siihen mita ymparillani tapahtuu. On jotenkin kuollut ja haluton olo. Ma haluisin kuitenkin olla onnellinen ja muuttua, mutta jotenkin ma en jaksa myontaa ittelleni, etta olisin masentunut, mutta en ma onnellinenkaan ole. Ma olen jotenkin vihainen kaikille ihmisille mun ymparilla, koska ne ei huomaa, kuinka paha olo mulla on. Toisaalta, jos joku huomaisikin ja kysyisi, etta onko kaikki hyvin, niin ma kylla valehtelisin ja sanoisin, etta kylla. En ma jaksa alkaa puhumaan ihmisille, kuinka hapeissani ma olen niin monesta asiasta. Helpompaa olisi vain , jos joku tarjoaisi mulle onnellisuus pilleria ja ahdistus haviaisi siina.