Wanhan toistoa...

Tulipa taas lukaistua Nightwish-kirja ajatuksen kanssa...loppujen lopuksi se on pikku 'historiikki' bändistä, mutta eniten se taitaa koostaa bändille itselleen muistoja ja pikantteja yksityiskohtia jotka vain bändiläiset ja bändin lähellä eläneet tajuavat ja pystyvät niille nauramaan. Vähän niinkuin intti-jutut; pienen piirin omia juttuja.
Sellainen kiinnitti huomiota että Tuomas on aina ollut se perimmäisen 'huoneen' mies. Ennenkuin sinneasti päästään on välissä muita huoneita ja niissä vartioi oma delegaatio. Tuomas on jotenkin suojeltu ja tuntuu että muut ovat hoitaneet hänen asioitaan aina ja puhuneet hänen suullaan lähinna negatiiviset asiat. Miehen itse ei ole tarvinnut 'vaivautua'. Kunhan elää jossakin 'suojeluksessa'. Pari vuotta ihan normitöissä voisi tehdä hyvää!!! Huvittaa joku tapaus, että bändi on ollut juhlimassa niin aamulla olisi ollut klo 9.30 haastattelu. Normityöläinen juo kännit ja menee aamulla kuudeksi töihin. 'Prinsessa-rokkari' kääntää siinä vaiheessa vasta kylkeä.

Vaikka bändissä oli 'traagista' riitaantumista Tarjan, Marcelon ja lähinnä rahan kanssa, niin oikeastaan kirjasta ei huou mitään sellaista oikean elämän traagisuutta. Se on sellaista rock-maailman elämää jossa on pyörii omat 'kauniit ja rohkeat'; mitään tekemistä sillä ei välttämättä ole 'oikean' elämän kanssa.

Jälkikäteen riitaantuminen Tarjan kanssa tuntuu 'luonnolliselta' eikä niin kamalalta ollenkaan. Kiltti ihminen kun lyö kapuloita rattaisiin ja korottaa ääntään...sellainen ei sovi!! Joko nöyrryt ja olet hiljaa tai jos alat ryttyilemään; lennät pihalle.
Varmasti Marcelo vieraan kulttuurin edustajana ei ole ollut niin helppo kumppani. Pitää muistaa että kulttuuriset erot on suuret ja tällöin monet asiat hoidetaan hyvinkin eritavalla. (itse olin vasta kirjastossa jossa suomalaiset lukivat hiljaa lehtiä ja pari 'arabialaista' puhui niin kovaan ääneen että seinät kaikui; hiljaisuus heille lienee tuntematon käsite ainakaan kirjastossa).

Jos Tarja oli muka 'ahne' niin kyllä se rahan tematiikka jyllää bändin alkuvuosilta asti ja kyllä siitä riitoja on saatu aikaiseksi ennen Tarjankin 'ahneuden' esiintymistä.
Kovasti siellä kehuskellaan (ei Tarjan toimesta) kuinka liksat kasvoi jne jne. Ja kovasti korostetaan että 'OMISTA' rahoista maksettiin Once-levyn teko. No herää kysymys, että jollei omista, niin mistä rahoista sen teko olisi pitänyt maksaa??
Hieno levy, ei siinä mitään!

Jotenkin näiden tsunamien, maanjäristysten ja ties minkä jälkeen tuli sellainen olo, että Nightwish on hienoa viihdettä, mutta ei mitään elämää suurempaa. Elämässä kun on ihan tätä todellista 'dallasiakin' ihan tarpeeksi.
Mutta ehkä se edustaa sarjassaan tätä; 'leipää ja sirkushuveja' osastoa.