Olen 23-vuotias mies. Seurustellut en ole ikinä enkä seksiä harrastanut, vahvasti masentunut moniongelmainen ihminen. Itsetunto on nollassa. Kohta kymmenen vuotta koko ajan pahenevaa alkon käyttöä. Tiedän että alkoholi pahentaa tilannetta todella paljon eikä siitä tarvitse mainita koska vakaa aikomus on juoda itsensä mahdollisimman äkkiä hengiltä. Mutta siihen kysymykseen tarvin mielipiteitä että olisinko tälläinen säälittävä juoppo jos olisin saanut seurustelu suhteen aikaseksi esim 16-vuotiaana jolloin juominen oli hallinnassa normaalien ikätoverien tavoin? Itsestäni tuntuu että koko elämän onnistuminen jäi siitä kiinni että en osannut nuorempana luoda mitään suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen.
Olisinko alkoholisti jos en olisi jäänyt yksin?
trtyuh
14506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hirveen hidas, pitkäveteinen ja epämiellyttävä tapa lähteä täältä.
kysyinkö siitä jotain? hä?
kyllä sä näytät jotain siinä mussuttavan kokoajan, ni.
Itse seurustelin ensimmäistä kertaa vasta 17 vuotiaana.En kyennyt seurustelemaan aikaisemmin,koska ikäiseni miehen alut ajattelivat vain siis seksiä.Itselleni merkitsi ja merkitsee edelleen paljon toisen huomioon ottaminen, kädestä pitäminen ja puhuminen enemmän kuin varsinainen yhdyntä.
Läheisyyttä on niin monenlaista.
Myös on hyvä muistaa, että koska en itse viettänyt normaalia lapsuutta/nuoruutta oli osa syy etten seurustellut 16v kenekään kanssa.Olen itse kasvanut alkoholin varjossa.Äidilläni on riippuvuus alkoholista.
Koin usein lapsena turvattomutta ja järkeviä aikuisia ei lapsena ollut lähimaillakaan.
Seurustelu suhteella 16v ei mielestäni ole vaikutusta alkoholismiin.
Uskon ettet ole vielä löytänyt itsellesi oikeaa naista rinnallesi.
Mielestäni olet hienossa asemassa siinä nähden,että sinulla on jotain mitä useimmilla ei ole ja se on neitsyys.
Sain ensimmäiseltä poikaystävältäni klamydian.Tältä olisin voinut välttyä jos olisin malttanut odottaa ja katsoa onko hän se oikea minulle ennenkuin luovutan neitsyyteni pois..
Enää en ole hänen kanssaan yhdessä.
Oletko kokeillut lähestyä vastakkaista sukupuolta esim kaupassa???
Netin seuranhaku ilmoitukset???
Tuskimpa se paljoa on vaikuttanut ettet "nuorempana" osannut luoda kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Tai on se saattanut itsetuntopuolella näkyä jos on kokenut asian kovin voimakkaasti, mutta tuon asian kanssa olisi kyllä hyvät mahdollisuudet edelleenkin.
Jos alkaa seurustella vasta 17 vuotiaana niin on jo ikäloppu.
Palstan vanhapoika vastaa aloittajalle:
Olet kuitenkin tosi nuori, joten voit hyvinkin vielä vaikuttaa tulevaisuuteesi. Menet vaikka ensin lääkäriin kertomaan alkoholiongelmastasi ja että juot suruun ja pahaan oloon. Rauli Badding aikoi juoda itsensä hengiltä ja onnistui, sillä kuoli etyylialkoholimyrkytykseen 39 vuotiaana. Se oli minusta tosi surullista, koska mies oli todella lahjakas, herkkä ja melko yksinäinen.
Todennäköisesti et olisi alkoholisoitunut, jos olisit saanut rakastavan tyttöystävän. Toki seurusteluissa olisi voinut olla myös vaikeita aikoja, mutta joka tapauksessa se olisi ollut sinulle parempi vaihtoehto kuin yksin jääminen. Julkkikista esim. Kari Tapio ja Jari Tervo ovat kertoneet, että vaimo pelasti heidät alkoholisoitumiselta. Myös tunnettu urologi Pellervo Petäys on kirjoittanut jossakin miesten terveyttä käsittelevässä kirjassa siitä, miten vaimolla on miehen elämässä iso merkitys juuri terveyden kannalta. Hän myös kutsuu vastaanotoille tulevia yksinäisiä/yksin jääneitä miehiä jollakin tapaa reppanoiksi. Täysi mulkku ja ylimieliseltä vaikuttava akateemikko hän tuossa mielessä on.
Itsekin olen jäänyt yksin, ujouteni ja arkuuteni vuoksi. Olen ihan hetero, mutten uskalla lähestyä kuin tuttuja (varattuja) naisia. En ole alkoholisoitunut, mutta muita aineita varmaan käytän lopun elämääni. Lääkärin määräämiä anksiolyytteja ja muita tunne-elämää kaventavia psyykenlääkkeitä. Voi olla, että voin jättää lääkkeet ennen eläkeikää tai viimeistään kun kuolen. Joskus olen toivonut, ettei elämästäni tulisi kovin pitkä. Käytän esim. suolaa erittäin paljon, jos se toisi vaikka kohtalokkaan kohtauksen lähivuosina.
Tsemppiä Sinulle ja pohdi kuitenkin vielä sitä alkoholinkäyttöäsi ja lääkäriin hakeutumistasi. Uusinhan itsekin rauhoittavien reseptin parin viikon välein kun kesä on minulle hankalinta aikaa. Syyksi kelpaa hyvinkin yksinäisyyden tuoma ahdistus ja suru.
T. YV
"Syyksi kelpaa" - nimenomaan niin, syyksi. Todellisuudessa addikti (ja alkoholismikin on addiktio) sairastaa riippuvuussairautta, johon vain hän itse voi vaikuttaa, ei koskaan ulkopuoliset ihmiset saati yhteiskunta.
Vaikka aloittaja olisi vakuuttunut siitä, että yksinäisyys on hänen juomisensa SYY, niin silloinkin vain hän itse olisi voinut tehdä asialle jotain/voi tehdä sitä tulevaisuudessa. Joko tehdä jotain yksinäisyyden poistamiseksi tai sen hyväksymiseksi.
Anonyymit itsesääliviestit kuolematoivomuksineen eivät herätä ainakaan minussa mitään muita tunteita kuin ärsytyksen. Alkoholiin kuoleminen on pitkä, kivulias ja hankala tapa, helpompiakin löytyy.
EN väitä että juomisen syy olisi yksin jääminen mutta juominen on mielestäni seurausta yksin jäämisestä jos olisin ennen esim 18 ikävuotta kokenut edes jonkinlaisen seurustelu suhteen niin en tuntisi itseäni niin epäonnistuneeksi ihmiseksi ja se tunne pahenee vuosi vuodelta. Sitä kestää itseään vain paremmin alkon voimalla. Sairastahan tälläinen elämä kieltämättä on.
Juuri tota tarkoitin että nainen olisi pelastanut alkoholisoitumiselta ainakin nuorella iällä tietty myöhemmin olisin voinut ruveta juomaan mutta olisipa muutaman onnellisen elinvuodenkin kokenut. Miettii joitakin teini iän kavereita he joivat todella paljon liikaa silloin sitten siinä 18vuoden paikkeilla löytyi oikea nainen, seurustelu... lapsia viinan käyttö meni ihan minimiin nykyään he elävät onnellisina normaalia perhe elämää, minä se vaan jatkan rypemistä. Että missä menikään vikaan? Tässä mennään jo aika syvissä vesissä, tuntuu että loppu on alkua lähempänä.
HEI" !! AINA on toivoa.... oot NIIN nuori vielä et eihän tos vaiheessa pidä menettää mitään toivoa.. Mutta jos TODELLA haluat joskus kokea rakkautta/ seurustella jonkun naisen kanssa niin itse naisena sanon vaan ensimmäisenä meet hoitoon alkoholi ongelmasta ( helppoa ei tietenkään ole mutta se palkitaan!)
Jos todella haluat elämällesi jotain hyvääkin niin olet varmaan valmis myös tekemään sen eteen jotain...?? NYT ASENNETTA!!!!!!! Ei oo helppo mennä myöntämään esim A-klinikalle omaa ongelmaa mut kun on saanu päätöksen tehtyä ja pari kertaa käytyä niin voin luvata et olo alkaa pikkuhiljaa helpottaa jos jaksaa ollla sitkeä ja yrittää! ET OLE VIELÄ MENETTÄNYT MITÄÄN!!!! Suomalaisella sisulla eteenpäin! Tsemppiä! :))
"Olisinko tälläinen säälittävä juoppo jos olisin saanut seurustelu suhteen aikaseksi esim 16-vuotiaana jolloin juominen oli hallinnassa normaalien ikätoverien tavoin?"
Mielestäni tähän kysymykseen ei voi vastata. Jos vaikka olisitkin alkanut seurustella nuorempana, mutta naisesi olisi sitten sinut jättänyt, olisithan voinut silloinkin alkaa juoda. Tai olisitte saaneet lapsen ja se olisi kuollut, ja olisit voinut alkaa juoda sen takia. Tai sulla olisi ollut se nainen, mutta olisit jäänyt työttömäksi, ja olisit alkanut juoda. Tai olisit muuten vaan alkanut juoda johonkin tyhjyyden tunteeseen, vaikka olisitkin seurustellut. Vaihtoehtoja sille, että napsahtaa kiinni juomiseen, on monia.
Kun löydät naisen, se varmasti arvostaa sinua koska et ole harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa. Minä nuorempana halusin päästä neitsyydestä eroon. mutta nyt kun löysin mieheni minua kaduttaa että en antanut neitsyyttöni hänelle. hän nimittäin antoi minulle. ja se tuntuu todella hyvältä. hän tuntuu ihan omalta.
Mielestäni et voi päätellä alkoholismin johtuvan naisen puutteesta. Expoikaystävälläni on ollut naisia melko nuoresta pitäen ja silti hänellä on paha päihdeongelma. Hän juo liikaa ja polttelee jatkuvasti pilveä. Kännissä hänestä tulee ilkeä, väkivaltainen raivohullu.
Tämä on syy, miksi järjestään hänen kaikki suhteensa ovat kaatuneet ja todennäköisesti tulevat aina kaatumaankin. Olimme eromme jälkeen vielä ystäviä, mutta nykyään en halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Aina tavatessamme hän oli kännissä ja alkoi käyttäytymään luokattomasti minua kohtaan. Tappo- ja hakkaamisuhkauksia, haukkumista, alistamista ja raivoamista. Sellaista en mieheltä enää parisuhteessa aio vähääkään sietää, vielä vähemmän kaverisuhteessa.
Alkoholi vaikutti hänen luonteeseensa negatiivisella tavalla myös hänen ollessaan selvinpäin. Huono itsetunto, häpeän- ja syyllisyydentunteet, ihmispelko, itseviha. Hänestä myös tuli ilkeä ja alhainen otus. Saman kehityksen olen huomannut muillakin alkoholin liikakäyttäjillä. Pikkuhiljaa luonne muuttuu pirulliseksi ja pikkumaiseksi, henkiseksi kääpiöksi, piruparaksi.
Hän tiedostaa itsekin ongelmiensa ytimen olevan päihteiden liikakäyttö, sekä että se on syy, miksi hän on menettänyt kaikki naisensa. Hän ei kuitenkaan halua muuttua, sillä hänen suurin rakkautensa, joka menee jokaisen naisenkin edelle, on pullo.
Uskon, että jos onnistutkin naisen joskus saamaan, alkoholi tulee olemaan syy eroonne. Kukaan itseään kunnioittava nainen ei jää suhteeseen alkoholistimiehen kanssa huomattuaan, ettei tämä edes halua muuttua. Suurin osa naisista ei edes ryhdy suhteeseen alkoholistimiehen kanssa.
Lopeta juominen, saatat silloin löytää naisen, ainakin mahdollisuutesi ovat 100% paremmat!
Olet hyvin nuori, toivosi ei todellakaan ole mennyttä. Olen itse nainen ja seurustelin 1. kerran vasta 21-vuotiaana. Tunnen ihmisiä, jotka ovat alkaneet seurustelemaan vielä paljon vanhempina, sekä henkilöitä, jotka eivät ole seukanneet vielä edes kolmekymppisenä. Liioittelet ongelmaasi, sillä katsot sitä liian läheltä ja vain omasta näkökulmastasi. Teet kärpäsestä härkäsen.
Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa!