Uros uljas uljaimmista,
taipaleelta tien ja tomun.
Kullin suuren kuljettaja,
kantaja kalun kamalan.
Tunsihe tulisen lemmen,
kutkuttavan kullin päässä,
suoniloissa sytkyttävän,
nykivän nenästä nuolun.
Ei tuo tuosta tokene,
ellei naija napsahuta.
Pistä piikaa pikkaraista,
eli Ellii empiväistä.
Pohjan piika pikkarainen,
ylen kiimainen kakara.
Tyrkytteli tussuansa,
tarjosi tavaratansa.
Uros uljas uhkeimmista,
katsoi kerran, katsoi toisen.
Sanan virkkoi,
noin nimesi:
Vähät on vitut vaivasella,
pienet pimpsat pikkaraisen.
Vanhass on vara parempi,
laajat loukot longollansa.
Mies siitä matkahansa,
lähteäksensä käkesi.
Siitä polki polkusinta,
selässä ratsunsa räminän.
Etsi päivän, etsi toisen,
melkein kohta kolmannenki.
Jopa päivänä pyhäisen,
onni potkaisi oritta.
Antoi akan harvahampaan,
Louhen, Pohjolan emännän,
kainaloiseksi kanaksi,
pojan paineen päästäjäksi.
Persehess on kyrvän juuret,
maassa taivahan saranat.
Korskuin korsto tummaheltta,
aseen astumaan asetti.
Astui päivän, astui toisen,
jopa kohta kolmannenki.
Vaan ei viikoksi virennyt,
lupsahti lävestä liemi.
Väsynyt on västäräkki,
voimansa vittu vienyt.
Narina nivelten kuivain,
kuljetti kurjan kuselle.
***
Louhi, Pohjolan emäntä,
siinä venyi vuoteessansa,
kosketellen klitoorista,
sanan virkkoin, noin nimesi:
Siinä kävi käypäläinen,
nuori poika nuorukainen.
Eip ole lapsesta liiakse,
eip' on ilon antajakse.
Hätäinen on tuhman touhu,
touhu pienen pikkaraisen.
Kuha huiskija hutasekse,
hädin huulesta hipasekse.
Paljon luuli, paljon lupasi.
Tokko työtänsä tuhersi.
Mielestänsä mies tomera;
keskenkasvuinen kakara.
Mikä palkaksi poloisen,
pojan pienen pikkaraisen.
Otanko oppimaan osalle,
vai rohmuanko roikottimet.
***
Syrjin makas männikössä
urho rukka uhkeimmista
Päivä katsoi kelleksiä,
kuivumassa kuusosessa.
taipaleelta tien ja tomun.
Kullin suuren kuljettaja,
kantaja kalun kamalan.
Tunsihe tulisen lemmen,
kutkuttavan kullin päässä,
suoniloissa sytkyttävän,
nykivän nenästä nuolun.
Ei tuo tuosta tokene,
ellei naija napsahuta.
Pistä piikaa pikkaraista,
eli Ellii empiväistä.
Pohjan piika pikkarainen,
ylen kiimainen kakara.
Tyrkytteli tussuansa,
tarjosi tavaratansa.
Uros uljas uhkeimmista,
katsoi kerran, katsoi toisen.
Sanan virkkoi,
noin nimesi:
Vähät on vitut vaivasella,
pienet pimpsat pikkaraisen.
Vanhass on vara parempi,
laajat loukot longollansa.
Mies siitä matkahansa,
lähteäksensä käkesi.
Siitä polki polkusinta,
selässä ratsunsa räminän.
Etsi päivän, etsi toisen,
melkein kohta kolmannenki.
Jopa päivänä pyhäisen,
onni potkaisi oritta.
Antoi akan harvahampaan,
Louhen, Pohjolan emännän,
kainaloiseksi kanaksi,
pojan paineen päästäjäksi.
Persehess on kyrvän juuret,
maassa taivahan saranat.
Korskuin korsto tummaheltta,
aseen astumaan asetti.
Astui päivän, astui toisen,
jopa kohta kolmannenki.
Vaan ei viikoksi virennyt,
lupsahti lävestä liemi.
Väsynyt on västäräkki,
voimansa vittu vienyt.
Narina nivelten kuivain,
kuljetti kurjan kuselle.
***
Louhi, Pohjolan emäntä,
siinä venyi vuoteessansa,
kosketellen klitoorista,
sanan virkkoin, noin nimesi:
Siinä kävi käypäläinen,
nuori poika nuorukainen.
Eip ole lapsesta liiakse,
eip' on ilon antajakse.
Hätäinen on tuhman touhu,
touhu pienen pikkaraisen.
Kuha huiskija hutasekse,
hädin huulesta hipasekse.
Paljon luuli, paljon lupasi.
Tokko työtänsä tuhersi.
Mielestänsä mies tomera;
keskenkasvuinen kakara.
Mikä palkaksi poloisen,
pojan pienen pikkaraisen.
Otanko oppimaan osalle,
vai rohmuanko roikottimet.
***
Syrjin makas männikössä
urho rukka uhkeimmista
Päivä katsoi kelleksiä,
kuivumassa kuusosessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.