Emme osanneet lähestyä toisiamme?

Vaikutit tänään niin torjuvalta ja siltä, ettei sua mun tervehdykset voisi vähempää kiinnostaa, joten en uskaltanutkaan tervehtiä, enkä olisi varmaan ehtinytkään, kun sulle tuli kiire lähteä pois, etkä edes katsonut muhun päin :/

Mä olen nyt melkoisen varma sitä, että tämä oli tässä? Mä luulen, että jätän sut nyt lopullisesti rauhaan, enkä yritä enää lähestyä sen kummemmin.

Vieläkin sitä silti haluaisi ajatella, että jospa välinpitämättömyytesi johtuukin siitä, että luulet, etten ollut susta kiinnostunut, koska itse saatan tai saatoin vaikuttaa samalta sinusta katsoen eli molemmat antaa itsestään nyt sellaista vaikutelmaa, ettei toinen kiinnosta, ettei menetä kasvojaan? :/ Tai sitten et vaan ole edes kiinnostunut, enää. Et ainakaan ollut niin kiinnostunut, että olisit pidempään viitsinyt osoittaa sitä, joten siinä mielessä en sitten kai menettänyt mitään tärkeää.

Olen muutaman viestin sulle tänne laittanut, joista olet voinut tunnistaa itsesi. Luulin, että jos tunnistat itsesi mun viesteistä, niin olisi ollut sun helpompaa tehdä jonkinlaista aloitteen tynkää, että oltaisiin alettu pikku hiljaa tutustua toisiimme. Jos mä olisin saanut sinulta viestejä, joista olisin voinut itseni ja sinut tunnistaa, olisin paljon varmemmin uskaltanut lähestyä sua ja näyttää, että haluaisin tutustua, koska tietäisin, että se on toiselle ok ja jopa mieluisaa, mutta ei se tietenkään mennyt niin. Miksi sitten olen odottanut sun tekevän aloitteen? Koska mähän sut sain alun perin kiinni katselemasta. Ilmeisesti kai erehdyin niiden merkityksestä. Toinen syy, miksi odotin sun aloitetta on ikäeromme. Musta ei vaan ole tekemään aloitetta itseäni nuoremmalle. Ja kolmanneksi arvelin pitkään, että olet kuitenkin varattu.

Olisinhan mä voinut tulla tekemään tikusta asiaa ja kysyä jotain, mutta olet niissäkin tilanteissa niin asiallinen, ettei se ainakaan mua olisi auttanut tekemään tulkintoja sun ajatuksista mua kohtaan yhtään sen enempää. Mähän alussa tulin heti sun luo asioimaan, kun olin huomannut, että katselet mua. Mutta siitäkin tilanteesta vedin sellaiset johtopäätökset, ettet sittenkään ole kiinnostunut.

Mä siis luovutan. Tulet varmaan huomaamaan, ettet
enää näe mua pyörimässä sun ympärillä niin usein. Ehkä se on sulle helpotus tai et pane edes merkille koko asiaa.

Jos jokin mahdollisuus etenemiseen vielä olisikin, niin se on nyt ihan kiinni susta. Tähän tietysti voisit kirjoittaa, jos haluat mun vielä sua siellä lähestyvän, mutta mun pitäisi tunnistaa sut siitä vastauksesta.

Mä suuntaan nyt silmät sellaiseen suuntaan jatkossa, joka uskaltaa ja kehtaa näyttää kiinnostuksensa, eikä häpeile näyttää sitä. Se tekee muhun vaikutuksen, koska olen itse taipuvainen häpeilemään omia tunteitani ja niiden näyttämistä. Mutta voihan sun kohdalla olla, ettet vaan ollut tarpeeksi kiinnostunut, eikä kyse ole mistään häpeilystä.

Hyvää kesää!

P.S. Ja Palstahyeenat hiljaa: jos mies ei täällä edes koskaan ole ollutkaan, niin tämä on vain omien ajatusten tuulettelua. Todelliset johtopäätökset on tehty ihan irl-tapahtumien perusteella.