Olemme nuori aviopari, eli kumpikin ollaan 24-vuotiaita. Lapsettomuutta meillä on takana jokseenkin 5-vuotta. Omaa ei vain kuulu syystä tai toisesta.
Olemme miettineet sijaisvanhemmuutta ja kypsiä ajatukseen että sijaislapsia meille tulisi.
Kumpikin olemme niin lapsirakkaita että tuntuu että ilman lapsia ei ole "elämää"...
Kokemusta on jo yhden lapsen kohdalta sen verran että kun lapsi oli 2kk vanha ja äitinsä erittäin masentunut, lapsi oli meillä seuraavat puoli vuotta ja nyt kun lapsi on 2-vuotta hän on meille vieläkin niin rakas että olisimme todella valmiit olemaan hänelle "äiti ja isä". Tähän ei mitenkään liittynyt sosiaaliviranomaiset vaan tämä tapaus meni yksiin vanhempien kanssa.
Kysynkin teiltä että minkä ikäisinä ja millä perustein olette alkaneet sijaisvanhemmiksi? Mikä oli se painavin "syy"???
Iso halaus vastauksista!!!
Olemme miettineet sijaisvanhemmuutta ja kypsiä ajatukseen että sijaislapsia meille tulisi.
Kumpikin olemme niin lapsirakkaita että tuntuu että ilman lapsia ei ole "elämää"...
Kokemusta on jo yhden lapsen kohdalta sen verran että kun lapsi oli 2kk vanha ja äitinsä erittäin masentunut, lapsi oli meillä seuraavat puoli vuotta ja nyt kun lapsi on 2-vuotta hän on meille vieläkin niin rakas että olisimme todella valmiit olemaan hänelle "äiti ja isä". Tähän ei mitenkään liittynyt sosiaaliviranomaiset vaan tämä tapaus meni yksiin vanhempien kanssa.
Kysynkin teiltä että minkä ikäisinä ja millä perustein olette alkaneet sijaisvanhemmiksi? Mikä oli se painavin "syy"???
Iso halaus vastauksista!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me olimme mieheni kanssa yli nelikymppisiä reilu vuosi sitten, kun saimme perheeseemme 9 kk:n ikäisen vauvan. Silloin meillä oli 3-vuotias biologinen lapsi vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen. Ainoa syy miksi halusimme alkaa sijaisvanhemmiksi oli se, että pojallamme olisi leikki- ja tappelukaveri kotona.
Kun olimme Pridevalmennuksessa aikanaan, siellä kaikki vanhemmat olivat yli 30-vuotiaita. Tiedän kuitenkin nuoria sijaisvanhempia, jotka ovat ensin aloittaneet ns. tukiperheenä ja saaneet sijaislapsen/lapsia sitä kautta. Teidän kannattaa ottaa yhteyttä kuntanne lastensuojelun sosiaalityöntekijään tai Pelastakaa lapset ry:hyn.
Ottakaa rohkeasti yhteyttä työntekijöihin ja onnea matkaan.
Olimme myöskin lapsettomia, itse olin 27 v ja mieheni 33 v. Pidimme myös paljon lapsista ja ajatus, jos voimme tarjota kodin jollekin sitä kaipaavalle. Yhteensä 4 "kersaa" olemme saanet hoitaa. Rankkojakin aikoja on ollut, mutta erittäin antoisia päiviä olemme saaneet viettää. Ottakaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja käykää Pride-koulutuksessa.
Meillä oli 4 biologista lasta ja olin ollut kotiäitinä, puolison mielestä biologisia lapsia oli riittävästi, mutta muuten meille sopi tulla lisääkin. Saimme 9 kk:n ikäisen vauvan sijoitukseen parin kuukauden kuluttua ensimmäisestä yhteydenotostani sijoittajakuntaan.
Olen kauan sitten ollut kolmena kesänä lastenkodissa kesätöissä ja sieltä juontanee juurensa ajatus, että lapsen paikka on kodissa eikä laitoksessa. Ensimmäisen kerran tarjouduimme sijaisperheeksi jo 26 ja 28 vuotiaina, kun toista biologista lasta ei alkanut kuulua, mutta sitten niitä tulikin joka toinen vuosi, joten hanke siirtyi.
mieheni oli 25v ja minä 28v kun meille tuli sijaislapsi.
Onk mitään alaikärajaa sijaiskotivanhemmille? 26-vuotta jompikumpi? Kuinka pitiä sijoituksia teilä on ollut? Saako asettaa mitään toiveita? ettei haluaisi esim. ihan lyhyt aikaista sijaislasta?