Psykokulttuurin normit

Marko Hamilo, Luonnolliseti hullu (2011), sivu 60:

"...pohtiminen ääneen, että Kauhajoen tai Jokelan koulusurmaaja ei olisi mielenvikainen, kuulostaa sairaalta. Kun joku tekee järkyttävän rikoksen, sosiaalisiin normeihin ja hyviin tapoihin kuuluu esittää rituaali, jossa pahantekijää kauhistellaan kuin hän kuuluisi täysin eri ihmisryhmään kuin me. Koska emme länsimaissa elä järin uskonnollista aikaa, emme kutsu rikollista syntiseksi ja pahan riivaamaksi, vaan medikalisoimme hänet hulluksi, tai kauniimmin mielenterveyden ongelmista kärsiväksi"

Tuo on yleinen käytäntö julkisessa sanassa. Edellä mainittu asenne on tarkkaan ottaen julkisessa sanassa elävän psykokulttuurin perusta. Se, että joku on hullu tai ei, on arvo. Arvot eivät koskaan ole tosia tai epätosia vaan aina asetettuja. Media on antanut psykosektorille monopolin sanella arvot joihin kansan pitäisi uskoa.

Tuskin mistään arvosta on koskaan oltu yksimielisiä, ei edellä lainatustakaan. Tätä Hamilo ei ehkä ymmärrä, pikkuporvarillinen kun on.

Arvojen tehtävä on suojella yhteisöä. Kaikki laajempi inhimillinen toiminta perustuu aina arvoihin, myös psykosektorin toiminta ja sen jatkuva kasvu. Mikäli tähän halutaan muutosta, on edellälainattu asenne tunnistettava ja torjuttava.