Pakkoajatukset.

Millaisiahan sinun pakkoajatuksesi ovat, riippuu paljon siitä...Mutta pakkoneurooseihin ainakin on monenlaisia rauhoittavia tai ahdistusta lievittäviä lääkkeitä, ja varmasti tulee lisää. Minulla on Lyrica ahdistuneisuuteen, Rivatril rauhoittavana ja Efexor yleisenä mielialalääkkeenä masennukseen. Sitten minulla on vielä Olanzapin ahdistusta poistamaan, itse asiassa "äänien" kuulemisen estoon. Minulla itselläni on pakko-oireina liesien ja hanojen ylenmääräinen tarkistelu, joskus menen niiden kanssa niin sekaisin, etten pääse ulos ollenkaan. Pelkään siis että poissa ollessani syttyy tulipalo tai tapahtuu vesivaurio. Nuorempana kärsin ylenmääräisestä mustasukkaisuudesta, enkä pystynyt ajattelemaan juuri muuta kuin sitä tyttöä jolle olin mustasukkainen. Mutta voit olla varma, että lääkitystä löytyy, ongelma on vain siinä, etteivät ensimmäiset saamasi lääkkeet olekaan niitä sinulle sopivia, pitää kokeilla joskus useampia.

Kyllähän lääkkeitä tähänkin vaivaan on, ja varmaan niistä apuakin,

Itse olen aikoinaan syönyt lääkkeitä mutta parhaan avun olen saanut kun olen oppinut ymmärtämään tätä sairautta ja oppinut elämään sen kanssa, ei se kyllä vieläkään ole hallinnassa, toisaalta olen kärsinyt lapsesta asti tästä sairaudesta.

Hyvä neuvo on se, jotta jos kärsii pakkoneuroosista niin ottaa selville tästä sairaudesta paljon, sitä kautta oppii suhtautumaan ongelmiin oikealla tavalla.


Lääkkeet eivät paranna, ne voivat helpottaa oloa, oikeanlaisella suhtautumisella voi päästä näistä tai oppia elämään näitten kanssa, riippuu minkälaisesta ja kuinka kovasta vaivasta on kyse.

Lekurit ei vaan oikein määrää mulle noita rauhottavia tai ahdistuslääkkeitä, tyrkyttäävät vaa ketipinoria, olanzapiiniä ja abilifyä..
Pakkoajatuksina on semmoisia, että luulen että lähetän toisille ihmisille "ajatuksia". Ja tämän takia oon kokoajan varpaillaan, ahdistunut jne.
Oon kysynyt monta kertaa että jos saisin tavallisia bentsoja näihin vaivoihin, mutta ei.

Mullekin on tuttuja noi pakko-ajatukset ja niitä on ollut heti teini-iästä saakka. Olen sairastunu myös skitsofreniaan ja jotenkin tuntuu että noi pakko-ajatukset on vaan pahentunu taudin myötä. Mun skitsofrenia oli ainakin alkuun sen sorttista, että näin harhoja, mutta nyt se on muuttunu enemmän pakkoajatuksiksi. Nää ajatukset häiritsee sosiaalista elämää. Ne liittyy yleensä itsensä tarkkailuun. Ja välillä ne ottaa vallan täysin. Oon huomannu että pohtimalla ja ajattelemalla näitä ajatuksia ja keksimällä niihin ratkaisuita niin ne ovat aina välillä laimentuneet. Terapia auttaa varmasti jos siellä vaan puhutaan todella asioista, jotka vaivaavat. Eikä vain niitä näitä.

kuuntele www.yle.fi > areena > radioterapeutti > pakkoneuroosi . Siellä on jukka nimellä haastatteluni jossa yritän neuvoa miten niistä voi päästä eroon

Mulla on sellaista tietoa, että on paljonkin eri lääkkeitä, jotka auttavat hyvin pakko-oireiseen häiriöön. Sitten on myös terapiamuotoja, jotka auttavat tehokkaasti, jos on hyvä terapeutti. Mulla on myös jonkinasteinen pakko-oireinen häiriö ja nyt olen kysellyt, että voisinko saada lääkkeitä. Vähän ajan päästä lääkäri ja siellä sitten katsotaan, jos määräisi. Sekä lääkkeissä että terapiassa voi kestää (ja lääkkeissä ainakin kestääkin) muutama viikko ennen kuin alkaa vaikuttamaan, mutta suosittelen, että hankit apua niin pian kuin mahdollista! Tsemppiä paljon!

Itselläni OCD, aika vaikea sellainen, en ole koskaan käyttänyt muita kuin SSRI- tai SNRI-lääkkeitä, koskaan edes ehdotettu ketjussa mainittuja psyk./neurolep., ei silti, en olisi ottanutkaan sellaisia.

Lääkitys psykoterapia, siitä olen itse saanut avun