Tästä varmaan ollut aiemminkin keskustelua mutta menkööt.
Tarvitseeko ihmiset kohteita (en puhu sinun kokemuksestasi nyt vaan yleisesti) jotka saa kokea totaalisesti pahaksi tai tuomittavaksi ?
Monethan saavat tiedostamatonta tai tiedostettua mielihyvää mm nähdessään jollain menevän huonommin ja näin ulkoistavat ehkä jopa saman ongelman itsessään eteenpäin.
Esim. olen tässä miettinyt syönkö vähän liikaa. Olenkohan lihava ? Sitten katson jenkkisarjaa tai törmään kadulla "tankkiin" ja mietin, että no joo...eipä tässä mitään hätää ole. Sitten päivittelen kaverille että kelaa vähän, tsiigaa noita...huh huh...
Tämä nyt ei liity pahuuteen vaan siihen oman tilanteen ns parantamiseen toisen kustannuksella hyvinkin pienissä asioissa. Ehkä huomaamattakin.
Ei minulla nyt noin huono liksa/duuni ole...
Ei minun lapseni nyt sentään narkkari ole vaikka ongelmia muuten onkin...
En nyt sentään ole menettänyt työtäni juomisen takia...
Tykkäänhän minäkin keskustella palstoilla mutta en nyt sentään noin paljon kun minulla on elämäkin...
En nyt sentään huuda läheisilleni TUOLLA tavoin...
En osaa olla vanhempana mutta en nyt sentään laita lastani pois tai lyö....
Ei minun koirani nyt NOIN huonosti käyttäydy....
Ei mun autoni nyt noin romu ole...
Petin vain häntä koska hän teki sen ensin....
Se, että sain raivarit ei ole mitään verrattuna siihen mitä hän teki...
Voi olla, että olen käyttäytynyt "huonosti" mutta hän vielä enemmän esim lyödessään...
Hän oli mustasukkainen omaa vammaisuuttaan mutta minä vain koska "oli pakko"...
Voin varastaa rahaa vanhemmiltani koska he eivät välitä tai kaltoinkohtelevat...
Voin viedä tämän sinulta koska otit minulta tuon...
Lyön takaisin kun löit ensin...
Esitän sinulle tämän uuden upean puolisoni koska haluan että koet itsesi mitättömämmäksi...
Jne jne...pieniä asioita mutta varmaan aika arkipäiväisiä ?
Jos tämä toimisi vain positiivisesti....mutta ei. Ei minulla nyt noin sentään...
Miksi ihminen, joka koko ajan arvostelee toista, ei katso peiliin ja mieti miksi tekee niin ?
Tarvitseeko ihmiset kohteita (en puhu sinun kokemuksestasi nyt vaan yleisesti) jotka saa kokea totaalisesti pahaksi tai tuomittavaksi ?
Monethan saavat tiedostamatonta tai tiedostettua mielihyvää mm nähdessään jollain menevän huonommin ja näin ulkoistavat ehkä jopa saman ongelman itsessään eteenpäin.
Esim. olen tässä miettinyt syönkö vähän liikaa. Olenkohan lihava ? Sitten katson jenkkisarjaa tai törmään kadulla "tankkiin" ja mietin, että no joo...eipä tässä mitään hätää ole. Sitten päivittelen kaverille että kelaa vähän, tsiigaa noita...huh huh...
Tämä nyt ei liity pahuuteen vaan siihen oman tilanteen ns parantamiseen toisen kustannuksella hyvinkin pienissä asioissa. Ehkä huomaamattakin.
Ei minulla nyt noin huono liksa/duuni ole...
Ei minun lapseni nyt sentään narkkari ole vaikka ongelmia muuten onkin...
En nyt sentään ole menettänyt työtäni juomisen takia...
Tykkäänhän minäkin keskustella palstoilla mutta en nyt sentään noin paljon kun minulla on elämäkin...
En nyt sentään huuda läheisilleni TUOLLA tavoin...
En osaa olla vanhempana mutta en nyt sentään laita lastani pois tai lyö....
Ei minun koirani nyt NOIN huonosti käyttäydy....
Ei mun autoni nyt noin romu ole...
Petin vain häntä koska hän teki sen ensin....
Se, että sain raivarit ei ole mitään verrattuna siihen mitä hän teki...
Voi olla, että olen käyttäytynyt "huonosti" mutta hän vielä enemmän esim lyödessään...
Hän oli mustasukkainen omaa vammaisuuttaan mutta minä vain koska "oli pakko"...
Voin varastaa rahaa vanhemmiltani koska he eivät välitä tai kaltoinkohtelevat...
Voin viedä tämän sinulta koska otit minulta tuon...
Lyön takaisin kun löit ensin...
Esitän sinulle tämän uuden upean puolisoni koska haluan että koet itsesi mitättömämmäksi...
Jne jne...pieniä asioita mutta varmaan aika arkipäiväisiä ?
Jos tämä toimisi vain positiivisesti....mutta ei. Ei minulla nyt noin sentään...
Miksi ihminen, joka koko ajan arvostelee toista, ei katso peiliin ja mieti miksi tekee niin ?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Vielä...tähänkö tositeeveen taika perustuu (huh huh, minä en ikinä....) ?
Siksikö on sarjauhreja tai vuosikausia tietoisesti suhteissaan rypeviä (toinen on ns aina huonompi )?
Entäs narsistisen kanta ? Tarvisteeko hän silmissään heikon uhrin rinnalleen jotta tuntisi olonsa "terveemmäksi" ?
Ketju on katkaistava.
Miten tämä sitten kussakin tilanteessa tehdään? Useinkin olemalla maksamatta samalla mitalla takaisin. (Joissain harvoissa tapauksissa niinkin on silti syytä tehdä. Joissain harvoissa tapauksissa on maksettava tuhatkertaisesti. Nämä eri vaihtoehdot tulisi vielä kyetä erottamaan toisistaan.)
Eka kerta mutta pakko silti kokeilla...ootas....
Kiitos, ole hyvä.
Miksi pitää verrata itseään muihin?
Itse vihaan arvostelijoita, jotka arvostelevat asuntoani, kaupunkia missä asun, autoani, elämäntyyliäni jne...
Mitä se heille kuuluu? Tykkään asua omassa "poterossani" ns. eristyksissä muista, kun/jos siltä tuntuu. Joskus on sosiaalisempia hetkiä, mutta sekin riippuu aivan omasta fiiliksestä...Normaalisti ei vain jaksa jauhaa kenenkään kanssa mitään turhanpäiväistä paskaa. Joutuisin pian kuuntelemaan heidän kuulumisiaan, enkä voi mitään sille, että alkaa nukuttamaan... ;)
Itseäni ei sen vertaa kiinnosta muiden elämä ( hyvä jos muistan ihmisten nimiä ) että alkaisin niitä päivittelemään muille...Tai edes hiljaa mielessäni.
Jos joku kertoo mulle kuulumisiaan, tai tietoja elämästään ja itsestään unohdan ne samantien...Poikkeuksena ehkä joku seurustelukumppani.
Ei vain kiinnosta.
Jos joku ihminen kävelee vastaan kadulla, ei minua kiinnosta mitä sen päällä on, tai miltä kyseinen henkilö näyttää yms. Tuskin edes vilkaisen, ellei sitten tyyppi ole vetänyt jotain pellenaamaria päähänsä, jos silloinkaan...Voi olla, että miettisin hetken, että onko nyt joku vappu vai, ja jatkaisin matkaa pysähtymättä...
Tuo on yksi niistä asioista mitä en ymmärrä muissa ihmisissä...Sitä jumalatonta kiinnostusta muihin ihmisiin!
Tätä juuri hain...mutta se on inhimillistä kuitenkin, tuo arvostelu.
Heitetäänkö siis sairas ajatus ilmaan... kumpi on silloin terveempi ; minä joka en katso onko toisella isompi perse kuin minulla vai se joka määrittää useita asioita näin ? Ja jos perään sanon olevani jonkinasteisesti nars vammautunut ?
Hmm...
Tekeekö se minusta harhaisen, sairaan vai terveen ?
Toinen asia, mitä en ymmärrä on omien asioiden "jakaminen" muiden kanssa...
Jos mulla menee, vaikka suhde poikki jonkun kanssa, en soita heti ystävilleni ja kerro asiasta...Saatan seuraavalla kerralla ohimennen mainita, kun tavataan, jos asia tulee edes puheeksi...
Olen tottunut käsittelemään kaiken yksin, omassa päässäni...En tarvitse siihen ketään viereen voivottelemaan.
En kyllä osaa vastata tuohon mitään...
Mä kutsun tota vilttihoidoksi. Eli olen pienestä lapsesta asti hoitanut asian ns peiton alla yksin.Nykyään ei ehkä ihan niin kirjaimellisesti juuri noin mutta you got the point.
Jos jokin asia OIKEASTI ahdistaa tai mietityttää, hoidan myös sen aina itse lopulta. Siksi vetäydyn aina hetkittäin sos kontakteista ja palaan sitten kun siltä tuntuu. Tai heitän täällä aiheesta aloituksia ja katson mihin ne menee. Siis asiasta yleensä enkä sen vuoksi että haluan silityksiä.
Ennen paasasin kaikille kuinka kaikki on ihan peestä ja kävi sitä ja tätä, kuinka halusin kaikkien ymmärtävän ja mielellään olevan samaa mieltä siitä kuinka kauheaa on ollut mutta se jäi onneksi pois. Nykyään katselen niitä asioita "kauempaa" hakematta sillä mitään muuta. Funtsimalla vaan...
Voivottelua en osaa edes vastaanottaa, en osannut silloinkaan kun tein niin. Halusin vain ...noh mitä nyt milloinkin sillä koetin saavuttaa ; esim mustamaalata jotakuta, saada huomiota, erityisetuja, "valtaa", oikeutusta, varmistusta jne jne...
Ja tooood toivon etten palaa sinne.
Sanotaanko, että suurimmanosan ihmisistä mielestä, se joka ei juuri arvostele niitä muiden perseitä on se "sairas"...
Mutta huomaavatko "he" edes näin tapahtuvan ?
Tässä hyvä esimerkki siitä kuinka sitä ei itse tiedosta, viitaten aloittajan tekstiin ja jatkoon kuinka käsittelee asiaa...hmm...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9184698
Nyt tapailemaan narskua =)
En minäkään osaa minkäänlaista sympatiaa, empatiaa vastaanottaa...
Alkaa vain vituttamaan...Riippuu tietenkin sekin vähän tilanteesta.
Tuntuu vain sellaiselta "vähättelyltä ja mitätöimiseltä jne..."
En halua sääliä. Ymmärrystä ehkä, mutta en sääliä.
Ymmärtäminen on jees.. kukapa ei joskus haluaisi jutella jonkun kanssa sellaisenaan "omituisuuksistaan". Mikä sitä nyt sitten onkaan....
:) Hunab Ku teillekin. Ja kaikille ;)
Mikä se on?
Harvoillepa noista "omituisuuksistaan" viitsii avautua...
No eksän kanssa tuli puhuttua aika syvällisiä välillä. Vaikka välillä kaipasikin hieman "iloisempaa" juttuseuraa...
Guggleta :D Oo varma vielä itekään.. maya-kansan jing ja jang?
"Tässä hyvä esimerkki siitä kuinka sitä ei itse tiedosta, viitaten aloittajan tekstiin ja jatkoon kuinka käsittelee asiaa...hmm..."
Lynett, tapahtuiko pieni virhe mahdollisessa multinikkiviidakossa, aloittajahan on sama nimimerkki Lynett?
Hjups ;)
Mua ei kans vois vähempää kiinnostaa jonnin joutavat lärpätykset. Kadulla katson, että on rikkaus kun on erilaisia ihmisiä, pukeutujia jne.
Mutta mikä tarve ihmisillä on kytätä? Mua on kytätty koko elämä, juoruttu ja ties mitä. Mä en vaan tajua, että mikä siinä ihmisiä viehättää? Luulisi että jokaisella on omassa elämässään ihan tarpeeksi ongelmia, onnellisuutta ja elämistä ettei sitä tarvitse muiden elämää seurata. Mun elämässä ei ole mitään 'jännittävä' mutta silti siitä tehdään jotain fucking numeroa.
Niin se on...Mutta samantekevää. Antaa ihmisten puhua ja kyylätä, jos heillä ei sen vertaa omaa elämää ole. Kateelliset puhuu...Ehkä heiltä puuttuu itseltään uskallus elää.
Onhan se monesti omissa vaikeuksissa auttanut kun on ajatellut että jollain toisella menee vielä huonommin. Itellä on sentään edes perustarpeet kunnossa, kaikilla ei ole. Sitten taas se voi toisaalta masentaa vaan entisestään kun alkaa miettimään kuinka epätasa-arvoinen ja kurja paikka tämä maailma onkaan ja toiset vaan porskuttaa autuaan tietämättöminä omissa pikku ympyröissään välittämättä toisten hädästä. Jos se omatunto alkaa kolkuttaa yritetään näennäisesti auttaa mutta sekin tapahtuu ikäänkuin ylhäältä alaspäin heittäen armopaloja noille raukkaparoille, joita elämä on murjonut vähän liikaakin joskus. Tietyt uskonnolliset tahot voivat jopa ajatella että varmaan on ansainnut tuon kaiken ja kärsii nyt jumalan kostosta.
Tais mennä vähän ohi aiheen jo..
No enpä tiedä menikö.. tuli mieleen muinoin käyty keskustelu säälin ja myötätunnon erosta. Että onko niissä eroa.
Narsistisempi ihminen säälii, vähemmän narsistinen taas kokee myötätuntoa..
"Tietyt uskonnolliset tahot voivat jopa ajatella että varmaan on ansainnut tuon kaiken ja kärsii nyt jumalan kostosta"
...kunnes osuu omalle kohdalle. Silloin syyt ovatkin varmaan jossain muualla ?
Mä en näistä uskolahkoista niinkään tiedä mutta sen mitä olen kuullut, herättää lähinnä hämmentyneitä lisäkysymyksiä.
Toisaalta ymmärrän tiettyjen ihmisten "tarpeen" tällaiseen liittymiselle mutta valitettavasti se tapahtuu usein silloin kun ihminen on heikoimmillaan ja näin tie väärinkäytöksille ja pelottelulle kuvaamallasi tavalla on auki.
Mielestäni joillekin ihmisille toisten arvostelu on keino käsitellä omia ongelmia. He tarvitsevat kipeästi kohteen, koska saavat tämän arvostelusta voimia jokapäiväiseen jaksamiseensa, tunteen omasta hyvyydestä sekä arvostusta niiden silmissä, joiden kanssa kohdetta arvostelevat. Kohteen ruotiminen on siis sekä henkilökohtainen voimanlähde että yhteenkuuluvuutta lisäävää sosiaalista jutustelua samanhenkisten kesken.
Tunnistan tuon toimintatavan. Samalla uskon useimpien meistä olevan vaikeuksissa tunnistaa sitä itsessään riittävän ajoissa kussakin tilanteessa.
Sepä se. Kun osaisi aina tunnistaa...en tiedä onko se jatkuvasti mahdollistakaan mutta...jotenkin edes. Aloitusta tehdessäni mietin juuri sitä, että kuinka tiukassa tällainen tarve ihmisessä istuu, yleisesti ottaen.
Joissain tilanteissa hallitsen homman ihan hyvinkin mutta en tiedä johtuuko se sitten omasta "tilasta" juuri sillä hetkellä ja/tai vastakumppanistakin tai siitä kenestä/mistä puhutaan. Ärsyttää vaan kun lähtee siihen välillä mukaan niin ettei tajuakaan kuin vasta jälkikäteen. Sitten inhottaa.
Mm narsistinen "kumppanini" tekee tätä jatkuvasti ja joudun lähes päivittäin sanomaan ettei kiinnosta ruotia toisten ulkonäköä, kävelytapaa, rahatilannetta, seksitaitoja, päihdeongelmia, puuttellisia työtaitoja tai saamattomutta, mitä ikinä.
Vasta tapasin sellaisia tuttuja joita en ollut nähnyt pitkilleen ja he olivat vuorotellen kimpussani yrittäen saada arvostelemaan mm oman hyvän ystävänsä ulkonäköä, parisuhdetta, lapsia, koiraa, serkunlapsenisänveljeä tms. Se oli hämmentävää, eikö muunlaiseen kuulumistenvaihtoon ollut tarvetta ?
Tällaiset tilanteet ovat hyviä muistutuksia, kunhan vain muistais....