tutti vai ei tuttia

itse mieluummin antaisin tuttia yöllä kun sen sanottiin ehkäisevän myöskin kätkyt-kuolemaa. Yötutti siis siinä 1 kk jälkeen kun vauva on oppinnut syömään tissistä ja alkaa tuo kätkyt-kuolema riski nousemaan (1-5kk?).

Ehkä helpompi saada vauva myös nukkumaan jos saa imeä tuttia eikä tartte olla äidin tissi suussa :D

Itse siis ajattelisin näin mutta esikoinen vasta tulossa niin ei ole omakohtaista kokemusta :P

Meillä vauva söi tuttia ja syö vieläkin öisin vaikka on jo 1,5v.
Ainakin meillä tuttia piti opettaa syömään, siis "pakolla" tuputtaa, muuten ei olisi oppinut tuttia syömään. Monet vauvat oppivat tutille vasta 2-3kk ikäisinä, joten sinun ei kannata miettiä asiaa vielä vaan katso sitten kun vauva-arkenne on alkanut, että haluatko/tarvitsetteko tuttia.

Meillä tutti rauhoitti vauvaa ja sen takia sitä opetettiin syömään. Päivätuttia en koskaan antanut, vain unille annettiin tutti. Tietysti öisin välillä piti ja pitää edelleenkin auttaa tutti takaisin suuhun/etsiä tutti sängystä. Tosin meillä vauva/nyt taapero pärjää myös ilman tuttia, mutta pidetään se vielä käytössä koska se on tosi hyvä "tulppa" suuhun silloin kun kiukku tulee väärään aikaa tai väärässä paikassa.

Esikoista vasta odotan, mutta kommentoin silti

Itse ajattelin, että ei tuttia, ellei vauvalla ole joku aivan erityinen imemisen tarve ja tutti osoittaudu siksi tarpeelliseksi (useimmillehan se on vain opetettu tapa). MUTTA, sitten erehdyin lukemaan, että tutti unilla vähentää kätkytkuoleman riskiä... tilastollisestihan on aikas pieni todennäköisyys, että juuri minun lapseni säästyisi kätkytkuolemalta juuri tutin vuoksi... mutta kyseessä on minun lapseni!

Eli ehkä meistä tuleekin yötutin käyttäjiä, who knows. Asiat on yksinkertaisempia jos ne on VAIN haitallisia tai hyödyllisiä, hitsi vieköön! Tosin se tietysti riippuu siitä haluaako tai huoliiko vauva tuttia. Vauvoillakin tuppaa olemaan mielipiteitä...

Meidän muksulla käytettiin tuttia vauvana, koska ensinnäkin hänellä oli todella suuri imemisen tarve. Imeskeli kaikkea mitä suunsa eteen sai. Toiseksi siksi, että tutin kanssa on mielestäni helpompi nukuttaa vauvaa, tosin hän ei tuttia syönyt enää sitten nukahdettuaan vaan silloin tipautti tutin pois. Ei siis todellakaan herännyt tutin tippumiseen, koska tutti suussa ei nukkunut. Tutin kanssa voi myös rauhoittaa vauvaa helposti esim. kirkossa tai muulloin kun ei vauvalla ei oikeasti ole mitään hätää.

Meillä taidettiin ensin viikon tai kaksi harjoitella tissittelyä ennen tutin käyttöön ottoa. Ja tutti jätettiin pois melkeinpä heti 1v synttäreiden jälkeen.

Meillä ei käytetty tuttia. Lapsi ei huolinut. Tutteja oli kyllä ostettu useampaa eri lajia valmiiksi, mutta kun ei niin ei väkisin.

Meillä molemmilla lapsilla tutti on ollut lähinnä unilla käytössä. Ihan vauvoina silloin tällöin syönyt tuttia muutenkin kun on harmittanut kovasti tai pitänyt äitiä tuttina,et on saanut jotain tehtyäkin. Noin vuoden ikäisenä esikoiselta tutti jätetty pois ja kuopuksen kanssa ois tarkoitus tehdä samoin.

Meillä tutti on käytössä siitä tavallisimmasta syytä,e li lapsi tarvitse jonkun elementin joka rauhoittaa ja imeminen tekee sen.

Tutti ei ehkäsie kätkytkuolemia, eli sillä ei kannata perustella. Tutti ehkäisee tukentumista, joista osa on varmasti mennyt luokkaan selittämättömät nukahtaessa kuolemat, eli kansankielessä kätkytkuolema. Kätkyt on kuitenkin nyky tietämyksen mukaan hormonaalinen häiriö, jota ei voi ennaltaehkäistä millään, eli lapselta puuttuu hormoni, joka aiheuttaa normaalin heräämisen kun henki ei kulje. Tutti suussa taas estää mm. peittoa tai lakanaa painautumasta niin lähelle kasvoja, että tapahtuu normaali tukehtuminen.

Yhtenä näkökulmana kun mietit tutin aloitamista kannattaa miettiä sitäkin, että tutista on vieroitettava, mikä on hankala homma, jos virahtaa liian pitkälle. Toisena pointtina taas sitä, että tuttia öisin syövä lapsi nieleskelee öisin enemmän, eli korvien paineet tasaantuvat paremmin, mikä ennalta ehkäisee korvatulehduksia. Toisaalta taas tutti aiheuttaa syljen valumista enemmän, eli jos lapsi ei nieleskelekään, vaan nukkuu sikeästi ja kuolaa, korviin valuu sylkeä helposti, mikä voi lisätä korvatulehduksia. Tämän näet vain kokeilemalla vauvasi kohdalla, laittaako nieleskelemään, vai laittaako syljen valumaan...

Meidän lapsen syntyessä olin synnytyksestä sen verran huonossa kunnossa että, hoitajat ottivat hänet hoitoonsa yöksi ja antoivat tutin varmaan rauhoittumiseen. Siitä lähtien herran onkin tuttia syönyt, ei vaikuttanut imettämiseen millään tavalla. Kuolaa ei korviin kyllä ole koskaan mennyt vaikka öisin tuttia syökin, tiputtaa usein sen heräämättä. Minusta tutista vieroittaminen ei ole niinkään paha kuin ahdistunut ja kärttyinen lapsi kun ei saa imeä tarpeeksi.

Meillä ei puolivuotias ole tutille opetettu. Alussa imemistarve oli kyllä kova, mutta koska mulla oli pahoja ongelmia maidon riittävyyden kanssa, niin ajattelin, että olkoot suosiolla rinnalla ihan niin paljon ku haluaa.. vaikka välillä taisinkin olla tutti :) Nyt en enää edes osittaisimetä lääkityksen vuoksi, mutta eipä ole tarvetta tutille silti tullut. Syli auttaa lohdun tarpeeseen.

En aikonut antaa esikoiselleni tuttia ollenkaan, mutta tytöllä oli niin kova imemisen tarve, että oli oikeastaan pakko. Tyttö oli muuten rinnassa kiinni niin tiiviisti, varsinkin iltaisin, että en meinannut itse päästä syömään tai edes suihkuun rauhassa. Paljon kun oltiin vielä kahdestaan vauvan kanssa. Imi myös nyrkkiään ja peukaloaan niin paljon, että iho kuivui käsistä ihan kamalaksi, ennen kuin lopulta sain tytön oppimaan tutille.

Nyt tyttö on vuoden ikäinen ja syö edelleen tuttia, päiväunilla ja öisin. Muuten en tuttia anna eikä sitä muuten tarvitakaan. Nyt pitäisi vain pikkuhiljaa alkaa vierottamaan tutista kokonaan. Ensin varmaan jätetään se päiväunilta pois ja sitten yöunilta.

Itse myös aluksi päätin etten antaisin lapselle tuttia.

Mutta kyllä se rauhoittaa meidän lapsen jolle unentulo on ollut aina vähän hankalaa. Tutti on rauhoittanut ja siinä vaiheessa kun on unessa niin tutti lentää kaaressa suusta :o)

Lapset 7kk ja 2-vuotiaat, molemmilla vielä tutti. Tarkotus vierottaa esikoine yötutista pian, siksi vielä syö, koska kuopuskin syö ja kuopus syntyi kun esikoine oli vasta 1,5v, joten haki tutista lohtua. Tutilla lapsi rauhoittuu helposti, nukahtaa myös helpommin, eikä tartte koko ajan lupsuttaa rintaa rauhoittuakseen...hyvähän se on jos joku äiti jaksaa olla huvituttina, mutta itse en jaksanu, joten annoin tutin rinnan lisäksi.

Me ei annettu tuttia ihan ekoina viikkoina juuri tuon imetys jutun takia. sen jälkeen annettiin kun oli tarve.... eli rauhoittamaan ja tuomaan turvaa sekä nukahtamisen avuksi. Kun poika oli 2 kk ikäinen hän ei suostunut enää tuttia syömään eikä myöskään tuttipulloa huolinut. Eli ilman tuttia ollaan pärjätty hienosti sen jälkeen. Tutti kulkee mukana, sillä jos itku kohtaus iskee pahassa paikassa (esim kaupassa) niin antamalla tutin pojan käteen yleensä itku loppuu kun poika alkaa sitä ihmettelemään... ei kylläkään ime sitä niinkuin tuttia kuuluisi imeä. Syö sitä rengasta korkeintaan :-)

Eli aina se ei olekaan vanhempien päätettävissä, että syökö lapsi tuttia vai ei. Näyttää niillä olevan ihan oma tahtonsa sen suhteen. Jos imemis tarve on suuri ja vauva imee peukaloaan niin tutti olisi siinä tapauksessa parempi vaihtoehto. siitä kun on helpompi vieroittaa kuin peukalosta.

Meillä ei ole koskaan ollut tutti käytössä. Kerran kokeiltiin, ei poikanen osannut sitä käyttää :D Eipä ole kyllä muutenkaan tuttia tarvinnut, niin kiltti ja rauhallinen poika on että

Olisin käyttänyt mielelläni meidän esikoisella tuttia, mutta kun ei kelvannut, missään vaiheessa. Silti kova imemisen tarve joten toimin sitten elävänä tuttina...

Noh, nyt kun imetys on jo loppunut ja lapsi on yli 1v. onpahan helpompaa kun ei tarvitse vieroittaa tutista. Eikä ole tarvinut herätä metsästämään sitä öisin lapselle. Eli jossain kohtaa on sitten päästy helpommalla.

Toinen lapsi tulossa, tälle aion kuitenkin tuttia tyrkyttää, jos imemistarve on yhtä kova kuin esikoisella. Kun on pieni lapsi vauvan lisäksi hoidettavana, en ehdi tarjota tissiä joka välissä.

Esikoisena aikana ajattelin myös ettei tuttia koska imetys ym menee pilalle, olin väärässä. Imemisen tarve oli kova ja olin itse tuttina veristävinen rintoineen kun vauva halusi olla rinnalla lähes koko ajan ja myöhemmin tutti ei kelvannut kun sitä yritin tuputtaa. Toisen lapsen kanssa olen viisastunut ja annoin heti laitoksella tutin ja imetys ei siltikään kärsinyt. Lapselle oli helppo antaa tutti rauhoittuakseen ja omat rintani säästyivät imetykseen. Joten ei kannata sanoa tutille ehdoton ei vaan katso miten sinun lapsesi kanssa sujuu...

Meillä ei tyttö 1 kk suostu syömään tuttia.. joskus ollaan sitä tarjottu, mutta sylkee suustaan huomattuaan "huijauksen" ettei kyseessä olekaan äidin rinta. Saatiin tutti neuvolalta tulleessa pakkauksessa, jossa oli vähän kaikkea vauvan hoitoon liittyvää, joten eipähän tullut itse tuhlattua tuttiin. Onneksi tytöllä ei ole suurta tarvetta edes imemiseen eli haluaa rinnalle vain kun on nälkä.. muuten paha mieli menee pois kantamalla ja sylittelemällä minuutin pari.

Alussa meni pari viikkoa opetellessa imemistä (ei meinannut saada oikeaa imuotetta millään), jolloin rinnat olivat kovilla ja monta ärräpäätä tuli lausuttua kun likka on vielä kova imuinen tapaus (tuntui, että imee villasukatkin jalasta rintojen kautta) =D Onneksi nykyisin imetys sujuu kuin tanssi..

Mun vauva (3kk) ei ilman tuttia pärjäis.. Heti synnyttyään oli sellainen imuhalu että imi kaiken mitä eteen tuli..

Me oltiin raskauden aikana suunniteltu että ei opeteta vauvaa syömään tuttia mutta toisin kuitenkin kävi. Eli kannattaa pitää kaikki vaihtoehdot avoinna eikä olla kovin jyrkkä kun aina ei kaikki menekkään kuten on suunnitellut :) Tällä meidän poitsulla kun on kova imemisentarve josta jo hoitajat huomauttivat sairaalassa, välillä on tosi vaikea saada rauhoittumaan/nukkumaan ilman että suussa on jotain (alussahan tämän tuli aina olla mamin tissi, vaikka ei nälkä ollutkaan) Nyt kun pojalla on oikea imeminen jo hallussa niin esim. yöllä voi ihan hyvin antaa tutin suuhun jos sillä saa vauvan olon paremmaksi ja sen jälkeen poika nukkuukin ihan hyvin vaikka tutti lentäisi suusta. Meillä tutti on välillä vaan apuna NUKAHTAMISEEN etenkin silloin kun poika meinaa olla vähän yliväsynyt ja muuten sitä ei olla ainakaan vielä tarvittu. Tämä toimii meillä mutta se ei silti tarkoita sitä että toimisi kaikilla joten kannattaa kokeilla mikä juuri teillä toimii parhaiten sitten kun se aika koittaa :) Meillä neuvolassa sanottiin että monille lapsille peukun imemisestä tulee paljon suurempi ongelma kun tutin, siitä kun voi vieroittaa lapsen mutta peukalon imemisestä ei väkisin voi josta taas seuraa enemmän ongelmia hampaiden kanssa jne... Ja vielä noista tuteista; kannattaa testata monta erilaista tuttia, niissäkin on paljon eroja ja kaikki vauvat eivät tykkää kaikista. Meillä ei kelpaa mitkään muut kun MAM-tutit !

Kyllä ja ei

Meillä poika joutui vuorokauden iässä lasten teholle, jossa hoitajat opettivat tutille. Poika oli koko elämänsä alun itkuinen (luultiin koliikiksi, mutta paljastui sitten 4kk iässä allergiaksi) ja homma meni öisin niin, että imetyksen jälkeen kannettiin ensin itkevää lasta 1-3 tuntia ja istuttiin sitten sängyn vieressä palauttamassa putoavaa tuttia vielä tunnin verran, ennen kuin poika suostui jäämään nukkumaan. Kunnes taas heräsi uudelleen itkemään.

Pienen mietinnän jälkeen (n.2kk iässä) jätettiin yötutti pois ja kas vanhemmat sai pari tuntia enemmän unta yötä kohden. Kun yötutti jäi pois, niin muutaman päivän päästä tutti ei kelvannut enää päivälläkään.

Meillä ei kummallakaan ole ollut tuttia, syynä, etteivät "oppineet" käyttämään. Vauvana tarjottiin, mutta kun ei kelvannut niin se siitä sitten. Ihan sivulauseena vain tuttiin sen verran, että mielestäni karmean näköistä kun taaperoikäiset lutkuttavat vielä tuttia (oli siis ennen omia lapsia ja omien lasten jälkeen ja huom. tosiaan itse tarjosin aktiivisesti molemmille) Aika aikansa kaikkea kuitenkin !

Itse kolmen lapsen äitinä olen ensimmäisen kanssa tehnyt kaikki mahdolliset 'virheet' ja vasta seuraavien kanssa olen ottanut rennommin ja jättänyt noudattamatta kirjaimellisesti joitain ohjeita ja toiminut vaistonvaraisesti ja järjen sanelemana.

Ensimmäisen kanssa en halunnut antaa tuttia koska kuulin että vaurioittaisi hampaiden kasvua ja purentaa ja pelkäsin myös sitä tutista vieroittamista, ja imettäminen oli mukavaa kun maitoa riitti. Mutta ongelmia tuli siitä että olin alkuun itse se vauvan tutti yötä päivää. Ja huuto oli kamala kun mentiin kauppoihin tai ulos jos vauva ei saanut rintaa suuhunsa kun halusi. En pystynyt liikkumaan kauas kodin ulkopuolelle lähes puoleen vuoteen ja alkoi kyllä ottaa voimille. Vasta jälkeen päin huomasin miten olen uupunut, ei sitä siinä vauva-arjessa aina tajunnut ja kuvittelin että pitääkin olla uupunut. kun on vauva talossa. Nyt ymmärrän paremmin miten suuri helpotus olisi ollut lohduttava tutti vauvalla, ihan oman jaksamisen kannalta. Voin sanoa että en hirveästi nauttinut ensimmäisen lapsen vauva-ajasta väsymyksen takia ja toivoin vain että lapsi kasvaa ja loppuu rintaruokinta kokonaan.

Seuraaville lapsille olen antanut päättäväisesti tutin heti vauvan ja ovat ottaneet sen luontevasti imettäväksi. Ja olen aivan toisella tavalla nauttinut vauva-ajoista jamyös itse ELÄNYT. :D Eikä vieroittaminen tutista ole ollut kummallakaan vaikeaa, reilun vuoden ikäisenä jättivät tutin luontevasti kun liikkuminen ja puhuminen tulivat kuvioon.

Kaikkia kolmea lastani olen imettänyt vuoden verran menestyksekkäästi enkä näe eroa tutillisten ja tutittoman välillä.

OTTAKAA IHMEESSÄ TUTTI KÄYTTÖÖN! SE EI OLE VANHEMMUUDEN MITTARI!


Vauva 4,5kk.

Enpä sitten antanut tuttia ja nyt kadun sitä enemmän kuin mitään muuta!

Olen tällä hetkellä väsynyt ja uupunut, koska vauva nukahtaa vain rinnalle, yöllä herätään vähintään 5 kertaa (vauva haluaa vain tissille, ei välttämättä edes syö), päivällä nukkuu päiväunia puoli tuntia ja haluaa tissille ja sen jälkeen nukahtaa taas ja haluaa vähän ajan päästä taas tissiä jne... OLEN SIIS ITSE TUTTI!

Olin ennen synnytystä jo aikeissani antaa tutin, mutta sukulaisilta tuli tekstiä "hyi tutit on likaisia ja tautipesiä" ja "ei meidänkään lapset ole syöneet tuttia". Luulin sen olevan joku vanhemmuuden mittari. (minulla siis ensimmäinen lapsi). Noh..onko vanhemmuuden mittari se, että olen väsynyt, valkoinen kuin lakana ja 4,5kk on olleet elämäni vaikeimmat enkä ole nauttinut vauva-ajasta tippaakaan sekä lisäksi parisuhdekin on kuralla, kun en jaksa enää panostaa mihinkään ylimääräiseen. En halua enää toista lasta.. tai jos sellainen minulle vielä suodaan, tutti suuhun heti laitoksella! Nyt ei opi syömään tuttia!

Mielestäni vauva ei voi tietää, syökö hän tuttia vai ei vaan se on vanhempien päätös. Voin väittää, että ne joiden lapset ei syö tuttia, katuvat ja ovat väsyneitä. Vauva ei kärsi siitä, jos on saanut tutin. Onpa kiva, kun imee välillä peukkua ja saan nyt kuittailua sukulaisilta...etpä ole antanut sitä tuttia. eikös vauvalle pitäisi antaa tutti..jne... En enää ikinä kuuntele ulkopuolisten ohjeita...tuntuvat tietävän paremmin, vaikkei niillä ole edes lapsia!

Tutista saa äidin turvaa. Olen myös hoksannut sen, että minullakin täytyy olla pidempi hetki aikaa itselle ja lukea vaikka naisten lehti eikä juosta vauvan päikkäreillä puolen tunnin välein imettämään siis olemaan huvituttina!


Kuten huomaatte, olen lopen uupunut!

Ennen ensimmäisen lapsen syntymää olin jotenkin periaatteellisesti tuttia vastaan, enkä ajatellut sitä hänelle antaa. Lopulta annoin kuitenkin, imemisen tarve oli niin valtava, etten juurikaan päässyt irti vauvasta. Lapsi söi sitä pääosin öisin aina 2-vuotiaaksi saakka, jolloin pääsimme siitä kyllä todella helposti eroon.

Toiselle lapselle en halunnut tuttia antaa, koska ensimmäisen lapsen kohdalla oli vaihe, jolloin sitä joutui öisin nostelemaan todella usein vaikka lapsi ei olisi enää ruuan vuoksi herännyt. Laitoksellakin kieltädyin tutista, vaikka useampi hoitaja sitä tarjosi tämänkin lapsen hirvittävän imemisen tarpeen vuoksi.

Kotona, muutaman viikon kuluttua, totesin itsekin imemisen tarpeen sellaiseksi, että tutti olisi hyvä. Mutta eipä tuo sitten enää tuttia huolinut. Yötä päivää oli tissi suussa tiheään, ja minä väsyneenä imetin ja imetin. Olisin tehnyt mitä tahansa, että hän huolisi tutin.

Kokeilin säännöllisesti tuttia uudestaan ja uudestaan, kunnes joskus 5 kuukauden tietämillä tutti vihdoin kelpasi. Öisin muutaman kerran saa lisää nukkumisaikaa tutin avulla, ja päivisinkin tutti saattaa rauhoittaa.

Tulipas taas tarinaa, mutta ehkäpä koko jutun idea on siinä, että ennen lapsen syntymää ei kannata kehitellä mitään suuria periaatteita tai löydä asioita lukkoon. Itselläni periaatteet joutui romukoppaan mm. juuri tutin osalta, ja jälkikäteen ajatellen myös tuttipullo olisi kannattanut ottaa kehiin heti alussa!

Meillä ollut 2 pojalla tutti ja se jätetty ongelmitta pois reilun vuoden ikäisenä. Tytöt ( 2 kpl). Ei ole huolinut tutkia sitten ollenkaan , yökkäsivät kun tuttu suussa, niin ei sit väkisin. Nuorimminen tyttö syökin sitten peukkua, siitä vierottaminen onkin sit toinen juttu mut ei vielä surra sitä. Kummassakin, tutuissa ja tutittomuudessa on omat hyvät ja huonot puolensa

Vaikka vanha onkin, niin vastaus kuuluupi antaisin ehdottomasti tutin :D Ihana äänenvaimennin ;)

T: Kahden koliikkilapsen äiti, joka ei tarjonnut vauvoilleen tuttia ensimmäisten viikkojen aikana ja he kieltäytyivät sen jälkeen kokonaan. Joskus se olisi ollut ihan kiva idea, että rauhottuisi muuhunkin kuin 24/7 tissiä tai suoraa huutoa. Etenkin autossa!

Meidän esikoinen söi tuttia laitoksella, joutui olemaan siellä viikon, mutta ei sitä sitten enää 3 vkon ikäisenä huolinutkaan. Vain äiti kelpasi lohduttamaan. Vauvasta siis myös riippuu huoliiko tutin vai ei. Esikoinen on ollut aika herkkä ja sellainen söötti ja paljon lohdutusta ja syliä kaipaava lapsi.

Nuorimmainen taas on ollut paljon jotenkin tasapainoisempi, ja tutista on tullut tosi tärkeä, kun joutuu esikoisenkin perässä välillä juoksemaan, eikä joskus heti saman tien antaa pienemmälle muuta lohtua. Onneksi on tutti! Mutta imemisote on kyllä pienemmällä välillä vähän huono, en tiedä johtuuko se tutista. Sekin on mukavaa että tutin kanssa isäkin saa pikkuisen nukkumaan.

Meillä poika ei syönyt tuttia, ei millään. Lähes kaikkeni yritin, mutta suostuin olla sitten itse tuttina.
Helpommalla luultavasti oltais päästy ku sen olis huolinu! :)

Tutti kyllä rauhoitti, mutta ei sitten käytetty, kun ei pysynyt suussa muuta kuin pitämällä tai sit ois pitänyt teipata se poskeen. Jonkin aikaa kokeiltiin. Eipähän tarvinnut vieroittaa tutista.