Yritän lyhyesti selostaa tilanteeni..erosin pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa n vuosi sitten. ero oli minulle todella vaikea, on edelleen. Juuri kun aloin kuitenkin hieman saada taas elämästä kiinni, aloin sairastella muutamia kuukausia sitten ja sainkin diagnoosin parantumattomasta sairaudesta. En kuole siihen, mutta elämänlaatuni tulee tod.näk. ainakin jossain vaiheessa kärsimään. Tämä sairaus uutinen oli shokki, en ole vieläkään ymmärrä asiaa kunnolla. Sairaus lisäksi aiheuttaa väsymystä, mikä ei vaikuta positiivisesti mielialaan yleensäkään. Lisäksi aloittamani lääkkeet vaikuttavat mielialaan, tekevät alakuloiseksi ja saavat masentumaan. Jostain syystä minulle on tullut nyt kamala pelko, että menetän läheiseni. Että menettäisiin vanhempani, sisarukseni, ystäväni, en tiedä mistä tuo on tullut. Lisäksi olen alkanut kaipaamaan entistä poikaystävääni todella paljon, kai se on ihan normaalia, kun saa kuulla sairaudesta tietysti sitä toivoo että joku olisi tukena ja läsnä. Tilannetta ehkä pahentaa se, että minulla ja exälläni on paljon samoja kavereita, törmään häneen väkisinki, toisaalta haluan nähdä häntä, mutta näkeminen saa minut kaipaamaan entistä enemmän. En tiedä mitä tekisin, jotkut päivät ovat hyviä mutta huonot päivät ovat täyttä helvettiä. Ei meinaa löytää mitään iloa tähän elämään. Olen niin yksinäinen, minulla on ystäviä ja perhe, mutta silti tunnen olevani yksin. En tahtoisi vaivata ystäviäni ainaisella valituksellani, vaikka tiedän että voin puhua heille. Olen menettänyt toivoni senkin suhteen, että voisin ikinä löytää kumppania vierelleni. Ja pelkään liikaa, että kaikki johtaa taas eroon, en tiedä selviäisinkö sellaisesta enää. Lisäksi olen opiskellut nyt kohta 3 vuotta, sairauden ilmenemisen myötä kyseinen ala ei kiinnosta minua tippaakaan. Onko ikinä kiinnostanutkaan..ahdistaa että olenko käynyt koko koulun turhaan, en vain tunne että haluaisin tehdä kyseistä työtä, haluaisin tehdä jotain millä on oikeasti hyvä tarkoitus...En vain tiedä mitä tekisin, kaikki asiat kaatuu päälle..en osaa odottaa enää mitään muuta kuin pahaa elämältäni.
Elämä kaatuu... :(
ei ei ei ei ei
3156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voin kokemuksesta kertoa, että vaikka kuinka tuntisit tuskaa nyt, tulet aivan varmasti pääsemään erosta täysin yli.
Tulet yllättymään tulevaisuudessa. Erosin pitkäaikaisesta avovaimostani vuosia sitten ja muistan, kuinka ainakin ensimmäinen vuosi oli todella rankkaa, ikävä jne..
Nykyään nauran, kun muistelen tuota rankkaa eronjälkeistä aikaa.
Asia on vielä yllättävän lähellä. Olet ollut häneen kiintynyt. Kyllä se helpottaa ja surutyö ajallansa loppuu.
Kun sairastat, niin liity mukaan sellaiseen yhteisöön, missä on mukana muita samaa tautia sairastavia. Kysele vertaistukea. Näissä piireissä voi tavata uusia ihmisiä, ehkä uuden poikaystävänkin, jos laitat hakua päälle.