Skitsofreenikon yksinäisyys

Kyläily ei onnistu, koska asun liian kaukana eikä elämäntilanteeni mahdollista matkustelua.

minut on sukulaiset jo unohtaneet ja asuvat kaukana.
kun heitä ei kiinnosta kuulumiseni en pidä yhteyttä heihin.
en halua olla myöskään skitsona taakka heille.
yritin aikoinaan pitää yhteyttä mutta kun ei vaan
heiltä löytynyt aikaa esim.puheluun niin olkoon.

Asuuko hän kerrostalossa?
Kysyn sen vuoksi koska omalle kohdalleni sattui tapaus jossa sain asunnon kun sitä etsin ja läysinkin sitten sattumalta sellaisen ja ihmettelin miiten kiire sillä ihmisellä joka siinä asui oli muuttaa pois siitä.

Tilanne selvisi aika pian kun sitten muutin siihen asuntoon. Joka ainoa yö alkaen ensimäisestä päivästä en saanut nukkua rauhassa kun alakerran naapuri oli hereillä yöt ja paukutteli kerrostalon ulko-ovea ja ulvoi täyttä kurkkua pienen hetken. Tätä jatkui pari tuntia. Sen jälkeen yleensä saatiin nukkua rauhassa sen loppuyön.

Tein viikon aikana yrityksiä olla keskusteluyhteydessä naapurini kanssa henkilökohtaisesti, hän kun kuljeskeli yleensä asuntonsa ja ulko-oven väliä päivisinkin ja törmäsin hämeen usein porraskäytävässä.

Minä tietenkin alkuunsa kävin vahtimestarin puheilla ja totesin että tilanne ei ole normaali tuolla naapurilla ja että me toisetkin häiriinnytään tälläisestä tyylistä. Vahtimestari tuumasi vaan että kyllä sitä nyt vähän mekkalaa voi kestää että eihän tuo nyt ole vaarallista.

No, en tuosta ollut moksiskaan, vaan ymmärsin että hänellä oli oikeus omaan mielipiteeseen ja lähdin pois. Huomattuani että en saanut oikeanlaista yhteyttä napuriini yrityksistä huolimattai, lähdin oikein päämajaan, siis vuokraajan majapaikkaan henkilökohtaisesti. Harkiten ja rauhallisesti selitin tilanteen, sillä tilanne naapurille eikä meille toisillekaan ollut normali.

Minuun suhtausuttiin heti alkuunsa asiallisesti ja alettiin heti ripeästi toimimaan asian eteen ja näkyi selvästi että heillä ol pallo hallussa.

Sosiaalitoimen kanssa yhteystyössä tulivat ihiset kartoittamaan naapurimme tilannetta ja aloinkin sitten ymmärtämään että se mitä epäilinkin oli totta, eli hän jolla oli niin kiire päästä asunnosta pois oli tietenkin kyllästynyt ikuiseen mekkalaan alakeran naapurin toimesta ja oli päättänyt vaan häipyä toivon mukaan rauhaisempaan asuntoon.

Mitä tästä voidaan päätellä? Ihmiset rakastavat saada olla rauhassa, eivätkä pyri sekaantumaan toisten asioihin vaikkakin näkisivät että asiat eivät ole kunnossa. Minä sanon tuohon että HÄVETKÄÄ, olette itsekkäitä!

Naapurini sai heti avustajat jotka olivat hänen seuranaan päivin ja öin naapurin odotellessa sopivampaa asumista. Meni kolme kuukautta ja naapurini saqi sopivan asunnon ja pääsi hoitoon.

Naapurillani oli myös kaksi aikuista lasta, joista toinen tuli soittamaan minun ovikelloani ja kiitteli minua toimiessani äitinsä apuna ja pahoitteli sitä että asiat menivät niin paljon pieleen ja naapuri oli ollut vaivaksi. Lapsensa eivät olleet tienneet äitinsä oireilusta mitään.

Asuuko hän siis kerrostalossa? Mitä jos välitettäisiin lähimmäisistämme vähän enempi, siis heistä jotka ovat meitä fyysisesti lähellä, siitä huolimatta että eivät ole meidän sukukaisia?

Sehän tiedetään että se vanhanaikainen malli, missä asuivat kaikki sukulaiset saman katon alla oli paljon parempi kuin nykyinen malli missä kaikki ihmiset sirotellaan työn karriäärin ja koulutuksen nimessä ympäri maailmaa ja ei sitten enää koeta sitä normaalia kanssakäymistä oman suvun kanssa kuin a n i h a rv o i n.

Kerronpa vielä toisen tapauksen...no, otetaan se joku toinen kerta.