Mikä avuksi skitsofreenikon yksinäisyyteen? Yhdellä sukulaisellani on todettu tämä tauti ja tuntuu pahalta kuulla, kuinka vuosi toisensa jälkeen valittaa sitä ettei ole ketään jonka kanssa voisi viettää aikaa. Hänellä on lääkityksestä huolimatta jatkuvasti pieniä harha-ajatuksia ja välillä selvästi huonompia kausia, joiden takia joutuu sairaalaankin. Oireilun takia yritykset muodostaa normaaleja ystävyyssuhteita ei ole onnistunut vaan hän on sulkeutunut kuoreensa. Nyt hän on jatkuvasti kotona, poistuu sieltä vain lääkäriin ja hoitamaan pakolliset asiat: kaupassa käynnit jne. Mikään ei huvita, kun ei ole seuraa. En tiedä miten voisin auttaa, koska asun toisella puolella Suomea ja pelkkä kirjoittelu tai soittelu ei kiinnosta sukulaistani. Onko mitään mitä voisin tehdä?
Skitsofreenikon yksinäisyys
sukulainen'
7736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voithan käydä kylässä.
Kyläily ei onnistu, koska asun liian kaukana eikä elämäntilanteeni mahdollista matkustelua.
Kuulostaa niin tutulta. Kohde voisin olla ihan hyvin minä. En luota keneenkään, olen omassa asunnossa jatkuvasti. Vaikka se kirjoittelu ja soittelu ei päällepäin kiinnostaisikaan, niin uskon että tämä sukulainen on jossain sisimmässään iloinen siitä että joku kirjoittaa/soittaa. Jatka sitä! Kaikesta huolimatta.
minut on sukulaiset jo unohtaneet ja asuvat kaukana.
kun heitä ei kiinnosta kuulumiseni en pidä yhteyttä heihin.
en halua olla myöskään skitsona taakka heille.
yritin aikoinaan pitää yhteyttä mutta kun ei vaan
heiltä löytynyt aikaa esim.puheluun niin olkoon.
SPR:llä on ystävävälitys, jonka kautta yksinäiset voi saada vapaaehtoisen ystävän seurakseen: http://www.oleystava.fi Toimintaan tarvitaan tietysti sukulaisesi suostumus, mutta jos hänen on vaikea olla aloitteellinen, voit itsekin soittaa ystävävälitykseen ja kertoa sukulaisesi yhteystiedot, niin sieltä otetaan häneen yhteyttä.
Koita myös jatkaa yhteydenpitoa sukulaiseesi, vaikkei hän vaikuttaisi kiinnostuneelta siitä. Ainakin hän tietää, ettei häntä ole unohdettu täysin, vaan hänestä välitetään ja hänellä on merkitystä muille.
Äidilläni sukulaiset ovat havainneet skitsofreniaa jo vuosikymmeniä. Vielä kymmenisen vuotta sitten hän kävi tapaamassa ystäviä ja ulkona heidän kanssaan. Vähitellen hän alkoi erakoitua ystävistään ja viittasi siihen, ettei häntä kiinnosta heidän seuransa. Samoin hän ei soittanut enää sukulaisilleen jos he olivat yrittäneet soittaa hänelle. Jos joku sukulainen muistaa häntä merkkipäivänä tms. merkittävänä päivänä, hän saattaa laittaa jotain myöhemmin, muttei välttämättä. Ilmeisesti hyvä kausi silloin.
Itse en ole nyt ollut muutamaan vuoteen väleissä äitini kanssa, sillä aikoinaan hänen käytös alkoi olla pelottavaa.
Sairautta ei ole hänellä diagnosoitu. Eräälle sisarelleen valittaa yksinäisyyttään useasti ja monet tahtoisivat auttaa, mutta hän ei koe tarvitsevansa apua eikä halua sitä > sairaan merkki.
Asuuko hän kerrostalossa?
Kysyn sen vuoksi koska omalle kohdalleni sattui tapaus jossa sain asunnon kun sitä etsin ja läysinkin sitten sattumalta sellaisen ja ihmettelin miiten kiire sillä ihmisellä joka siinä asui oli muuttaa pois siitä.
Tilanne selvisi aika pian kun sitten muutin siihen asuntoon. Joka ainoa yö alkaen ensimäisestä päivästä en saanut nukkua rauhassa kun alakerran naapuri oli hereillä yöt ja paukutteli kerrostalon ulko-ovea ja ulvoi täyttä kurkkua pienen hetken. Tätä jatkui pari tuntia. Sen jälkeen yleensä saatiin nukkua rauhassa sen loppuyön.
Tein viikon aikana yrityksiä olla keskusteluyhteydessä naapurini kanssa henkilökohtaisesti, hän kun kuljeskeli yleensä asuntonsa ja ulko-oven väliä päivisinkin ja törmäsin hämeen usein porraskäytävässä.
Minä tietenkin alkuunsa kävin vahtimestarin puheilla ja totesin että tilanne ei ole normaali tuolla naapurilla ja että me toisetkin häiriinnytään tälläisestä tyylistä. Vahtimestari tuumasi vaan että kyllä sitä nyt vähän mekkalaa voi kestää että eihän tuo nyt ole vaarallista.
No, en tuosta ollut moksiskaan, vaan ymmärsin että hänellä oli oikeus omaan mielipiteeseen ja lähdin pois. Huomattuani että en saanut oikeanlaista yhteyttä napuriini yrityksistä huolimattai, lähdin oikein päämajaan, siis vuokraajan majapaikkaan henkilökohtaisesti. Harkiten ja rauhallisesti selitin tilanteen, sillä tilanne naapurille eikä meille toisillekaan ollut normali.
Minuun suhtausuttiin heti alkuunsa asiallisesti ja alettiin heti ripeästi toimimaan asian eteen ja näkyi selvästi että heillä ol pallo hallussa.
Sosiaalitoimen kanssa yhteystyössä tulivat ihiset kartoittamaan naapurimme tilannetta ja aloinkin sitten ymmärtämään että se mitä epäilinkin oli totta, eli hän jolla oli niin kiire päästä asunnosta pois oli tietenkin kyllästynyt ikuiseen mekkalaan alakeran naapurin toimesta ja oli päättänyt vaan häipyä toivon mukaan rauhaisempaan asuntoon.
Mitä tästä voidaan päätellä? Ihmiset rakastavat saada olla rauhassa, eivätkä pyri sekaantumaan toisten asioihin vaikkakin näkisivät että asiat eivät ole kunnossa. Minä sanon tuohon että HÄVETKÄÄ, olette itsekkäitä!
Naapurini sai heti avustajat jotka olivat hänen seuranaan päivin ja öin naapurin odotellessa sopivampaa asumista. Meni kolme kuukautta ja naapurini saqi sopivan asunnon ja pääsi hoitoon.
Naapurillani oli myös kaksi aikuista lasta, joista toinen tuli soittamaan minun ovikelloani ja kiitteli minua toimiessani äitinsä apuna ja pahoitteli sitä että asiat menivät niin paljon pieleen ja naapuri oli ollut vaivaksi. Lapsensa eivät olleet tienneet äitinsä oireilusta mitään.
Asuuko hän siis kerrostalossa? Mitä jos välitettäisiin lähimmäisistämme vähän enempi, siis heistä jotka ovat meitä fyysisesti lähellä, siitä huolimatta että eivät ole meidän sukukaisia?
Sehän tiedetään että se vanhanaikainen malli, missä asuivat kaikki sukulaiset saman katon alla oli paljon parempi kuin nykyinen malli missä kaikki ihmiset sirotellaan työn karriäärin ja koulutuksen nimessä ympäri maailmaa ja ei sitten enää koeta sitä normaalia kanssakäymistä oman suvun kanssa kuin a n i h a rv o i n.
Kerronpa vielä toisen tapauksen...no, otetaan se joku toinen kerta.