Nyt tässä jälkikäteen kyselisin onko oireeni olleet pelkkää ahdistusta ja paniikkia vai psykoosia.
Pinnistelin reilun puoli vuotta pahojen oireiden kanssa. Kaikki alkoi palan tunteena kurkussa osastolla ollessani. Palan tunne muuttui pian joka päiväiseksi ja jatkuvaksi.
Kotiuduin ja jonkun aikaa sen jälkeen alkoivat kaikenmaailman masentavat oireet.
Heräsin aamulla. Kaikki vähän aikaa ok. Kohta alkoi vapina - kädet ja pää tärisi. Palan tunne kurkussa, kurkun kuristus ja paineen tunne rintakehällä. Säikky olo - siis ihan hipaisusta säpsähdin peloissani. Äänet tuntuivat hyvin voimakkailta korviini. Olin poissaoleva kaupungilla. Kävelin kuin sumussa päin punaisia ja liukuovia, meinasin törmätä poikaan pyörällä, kun en jotenkin osannut reagoida ajoissa. Kävellessäni tuntui kuin olisin astunut joka askeleella tyhjän päälle. Oli epätodellinen olo. Iltaisin ahdistus oli kovimmillaan ja pimeässä näin sivusilmilläni erikoisia kirkkaita liikkuvia valoja, jotka himmenivät ja kirkastuivat alati. Ulkona koiran kanssa pimeässä lenkillä katuvalojen ja varjoen seassa liikkuessa olo tuntui epätodelliselta ja jotenkin huimaavalta. Olo oli pelokas. Tätä siis oloni oli melkein koko päivän aamusta iltaan, kunnes lääkkeiden avulla kävin nukkumaan.
Tajusin, että valot eivät ole totta. Mutta mistä ne olisivat voineet johtua?! Hoitaja ja lääkäri eivät osanneet sanoa mitään.
Lopulta olin niin ahdistunut, panikoitunut, masentunut, väsynyt, stressaantunut ja tulevaisuuden pelkoinen, että yritin itsemurhaa. Jaksoin sinnitellä sen puoli vuotta noiden oireiden kanssa ja lopulta meni melkein henki.
Nyt oireet ovat olleet pitkään poissa. Välillä tulee paniikkituntemuksia kaupalla tai muilla asioilla. Iltaisin tunnen ahdistusta, joka tuntuu kuristuksen tunteena kurkussa ja paineen tunteena rintakehällä. Nyt kun on alkanut masentaa enemmän, pelkään ajautuvani taas samaan tilanteeseen.
Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia? Miten olette selviytyneet oireiden kanssa? Pystyykö oireiden alkamista jotenkin hillitsemään?
Onko em. tavallista ahdistusta ja paniikkia? Vai voisiko olla, että olen ollut välillä psykoosissa?
Pinnistelin reilun puoli vuotta pahojen oireiden kanssa. Kaikki alkoi palan tunteena kurkussa osastolla ollessani. Palan tunne muuttui pian joka päiväiseksi ja jatkuvaksi.
Kotiuduin ja jonkun aikaa sen jälkeen alkoivat kaikenmaailman masentavat oireet.
Heräsin aamulla. Kaikki vähän aikaa ok. Kohta alkoi vapina - kädet ja pää tärisi. Palan tunne kurkussa, kurkun kuristus ja paineen tunne rintakehällä. Säikky olo - siis ihan hipaisusta säpsähdin peloissani. Äänet tuntuivat hyvin voimakkailta korviini. Olin poissaoleva kaupungilla. Kävelin kuin sumussa päin punaisia ja liukuovia, meinasin törmätä poikaan pyörällä, kun en jotenkin osannut reagoida ajoissa. Kävellessäni tuntui kuin olisin astunut joka askeleella tyhjän päälle. Oli epätodellinen olo. Iltaisin ahdistus oli kovimmillaan ja pimeässä näin sivusilmilläni erikoisia kirkkaita liikkuvia valoja, jotka himmenivät ja kirkastuivat alati. Ulkona koiran kanssa pimeässä lenkillä katuvalojen ja varjoen seassa liikkuessa olo tuntui epätodelliselta ja jotenkin huimaavalta. Olo oli pelokas. Tätä siis oloni oli melkein koko päivän aamusta iltaan, kunnes lääkkeiden avulla kävin nukkumaan.
Tajusin, että valot eivät ole totta. Mutta mistä ne olisivat voineet johtua?! Hoitaja ja lääkäri eivät osanneet sanoa mitään.
Lopulta olin niin ahdistunut, panikoitunut, masentunut, väsynyt, stressaantunut ja tulevaisuuden pelkoinen, että yritin itsemurhaa. Jaksoin sinnitellä sen puoli vuotta noiden oireiden kanssa ja lopulta meni melkein henki.
Nyt oireet ovat olleet pitkään poissa. Välillä tulee paniikkituntemuksia kaupalla tai muilla asioilla. Iltaisin tunnen ahdistusta, joka tuntuu kuristuksen tunteena kurkussa ja paineen tunteena rintakehällä. Nyt kun on alkanut masentaa enemmän, pelkään ajautuvani taas samaan tilanteeseen.
Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia? Miten olette selviytyneet oireiden kanssa? Pystyykö oireiden alkamista jotenkin hillitsemään?
Onko em. tavallista ahdistusta ja paniikkia? Vai voisiko olla, että olen ollut välillä psykoosissa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni vaikuttaa "pelkältä" paniikilta. Minulla kanssa oli niin hirveä olo ja siihen liittyi pelko että olenko menossa psykoosiin niin tavallaan kuvittelin, ehkä. :) Mutta en osaa muuten perustella. Iltaisin ahdistus on kovimmillaan ja muutenkin merkit viittaavat paniikkihäiriöön. Olen paniikkihäiilinen sairaanhoitaja. :)
Ihan paniikkihäiriöltä kuulostaa, oirelistasta löytyy jos mitäkin ihmeitä.
Itselle oli pahin nuo ihan fyysiset oireet, en aluksi voinut käsittää miten ne muka liittyy mihinkään, kunnes lopulta luotin vihdoin muihin samoja kokeneisiin ihmisiin.
En tiedä auttaako yhtään, mutta pohtiva teos voisi olla paikallaan, siis kirja tai elokuva, joku joka sopivasti antaa sinulle vahvuutta olla välinpitämätön tiettyjä asioita kohtaan. Paniikki on sellainen noidan kehä, että kun sen kerran antaa alkaa niin se voi paheta jos ei osaa olla välittämättä siitä. Joskus on ehkä hyvä olla välittämättä yhtään mistään. Sitä ei voi oikein tietää mistä ireet johtuvat, mutta niitä ei tarvitse pelätä vaikka niitä kuitenkin pelkäisi. Ihme asioita tapahtuu ihtme asioista, joku lääke voi saada aikaan tuollaisia pieniä valon tuntemuksia, tai ahdistus itse, ja jos sitä alkaa pelkäämään niin siitä se sitten lisääntyy, kun jos heti alusta onnistuu olla välittämättä asiasta sen nempää muuta kun tietysti mainitsee. Ihan järjissäsi olet kun täällä kirjottelet ja olet huolissasi ja tahdot selvittää mikä on vikana, ja valmiina puhumaan ihmisille asioistasi.
Itsellä tuli tuo sama sumuinen olotila joskus vuosia. Joku sanoi moi, tajusin sen vasta hetken päästä, olin ihan pihalla, en nähnyt mitään jne. Itsellä oli ongelmana silloin oman itsensä hukkaaminen, en tiennyt elämäni ongelmia koska olin tyhmä, ja lopulta voimat loppuivat kesken.
Minulla on ollut samanlaisia paniikki oireita jotka ovat pysyneet sepram esto -lääkityksen aloittamisen jälkeen poissa.
Vältä kofeiinia ja alkoholia,
Myös kirjasta Vapaaksi ahdistuksesta Edmund J Bourne paljon asiatietoa sisältävä teos johonka tutustuminen kannattaa.
Kiitos viesteistänne! :)
Minulla menee Zeldox 160mg, Lamictal 150mg ja Cympalta 90mg. Lisäksi tarvittaessa ahdistukseen/paniikkiin Alprox 1-2mg. Sitten on unensaantiin Ketipinor 25-100mg ja Stella.
Tuon Zeldoxin pitäisi lääkärin mukaan helpottaa paitsi kaksisuuntaisen oireita myös ahdistusta.