Olen 18.vuotias mies. Minulla on kausittain vaikeampaa sosiaalisentilanteen pelkoja, ja taas toisinaan ne helpottavat. esiintymisjännitys on suuri ja esitysten pelon takia ei ole koulua kauheasti tullut käytyä.(Koko vuoden äidinkielen kurssit jätin väliin koska pelkäsin että pitäisi esiintyä.) Kanssakäyminenkin ihmisten kanssa tuntuu turhan vaikealta kun ei keksi sanottavaa ja vastauksetkin ovat vain sitä että välttelen katsekontaktia, nyökyttelen ja myötäilen vain. Olin työharjoittelussa ruokakaupassa, mistä työpaikan hakeminen oli hankalaa. (tärisin, huimasi, kaikki tuntui epätodelliselta.) joka päivä jouduin palvelemaan asiakkaita mikä hiukan turrutti pelkoon eikä ollut niin paha olla ennekuin jouduin kaupankassalle.
Päätä huimasi en tajunnut mitä tehdä kun päässä kuului vaan huminaa, naama täysin punainen, ja aivan hikisenä. Jonkun tuntia(en muista paljon kun oli niin epätodellinen olo) oltuani kassalla mukavassa pelon ja adrenaliinin sekaisissa fiiliksissä pääsin pois kassalta (olin jo muutaman kerran meinannut vain paeta paikalta mutta hyvä kun en paennut) Onneksi en enää tuon jälkeen joutunut kassalle mikä luultavasti johtunee siitä että olin niin pihalla. Pian pitäisi autokouluun mennä vaikka ajatus ei houkuttele. kun kaiken sosiaalisen velvoitteen ajatteleminenkin alkaa ahdistamaan. Niin olen miettinyt kannataisiko minun hakea apua, ja jos niin mistä?
Päätä huimasi en tajunnut mitä tehdä kun päässä kuului vaan huminaa, naama täysin punainen, ja aivan hikisenä. Jonkun tuntia(en muista paljon kun oli niin epätodellinen olo) oltuani kassalla mukavassa pelon ja adrenaliinin sekaisissa fiiliksissä pääsin pois kassalta (olin jo muutaman kerran meinannut vain paeta paikalta mutta hyvä kun en paennut) Onneksi en enää tuon jälkeen joutunut kassalle mikä luultavasti johtunee siitä että olin niin pihalla. Pian pitäisi autokouluun mennä vaikka ajatus ei houkuttele. kun kaiken sosiaalisen velvoitteen ajatteleminenkin alkaa ahdistamaan. Niin olen miettinyt kannataisiko minun hakea apua, ja jos niin mistä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mene kouluterveydenhoitajalle ja vaadi aikaa lääkärille. Lääkäriltä pyydät propralia. Itekin kärvistelin monta vuotta samoista jännitysoireista, ihan liian myöhään menin lääkärille. Paljon helpompaa nyt.
Sinun kannattaa käydä lääkärissä. Lääkkeet ovat tueksi. Ehkä saat rohkeutta niiden avulla niin että totut tilanteisiin, etkä enää jännitä niitä niin paljon. Minä valitsin ammattikoulutuksen, missä ei juurikaan olla muiden ihmisten, kuin työkaverien kanssa tekemisissä. Se on mukavaa.