Olen yli 40-nainen ja käynyt terapiassa kohta 3-vuotta kelan korvaamana työuupumuksen ja masennuksen johdosta. Terapian alussa olin 4kk sairauslomalla jonka jälkeen halusin palata töihin ja jatkoin terapiaa. Töihin paluu oli todella vaikeaa, mutta lähti taas pikku hiljaa liikkeelle työnanajan kannustaessa, sain esim. itse päättää työajan ja työtehvät ym. etuja. Kannustusta tuli myös työkaverilta, mutta kannustusta ei herunut terapeutilta, hänen mielestään sairauslomaa olisi pitänyt jatkaa. Nyt jälkeen päin ajattelen, että kuinkahan huonossa kunnossa olisin, jos olisin totellut terapeuttiani ja jäänyt kotiin. Kotona kun tuuppaa olemaan sitä aikaa liiaksikin asti pyöritellä näitä omia ongelmia.
Nyt on sitten kuljettu kolme vuotta työnohessa terapiassa ja voin todella hyvin. Jo vuoden masennus on ollut poissa ja työkin taas maistuu todella hyvältä. Iloisin mielin olen lopettamassa terapiaani, mutta mitäs mieltä terapeutti on...? no, sen mielestä en todellakaan tule pärjäämään yksin, tai siis ilman häntä ja hänen palvelujaan ja eilen hän jopa ehdotti että voisin hakea väliaikaista eläkettä, että voisin jäädä kotiin vielä miettiimään asioita ja jatkaa terapiaa! Ei siis puhettakaan että hän kannustaisi minua millään lailla. Ihme hommaa. No, saahan hän joka kerta n.90 euroa, kun käyn siellä kertomassa mitä olen viikon aikana hommaillut. Työkaveri vitsailikin, että anna minulle 20 euroa niin minä juttelelen kanssasi vaikka koko päivän :) ja kannustan sinua eteen päin.
Ärsyttää mennä sinne taas ensi viikolla kun terapeutti on siellä naama rullalla vinkumassa, että kyllä sinun pitää vielä jatkaa ja et varmasti tule selviämään!
Minkälaista teidän muiden terpapia on ollut ja miten on lopettaminen sujunut?
Nyt on sitten kuljettu kolme vuotta työnohessa terapiassa ja voin todella hyvin. Jo vuoden masennus on ollut poissa ja työkin taas maistuu todella hyvältä. Iloisin mielin olen lopettamassa terapiaani, mutta mitäs mieltä terapeutti on...? no, sen mielestä en todellakaan tule pärjäämään yksin, tai siis ilman häntä ja hänen palvelujaan ja eilen hän jopa ehdotti että voisin hakea väliaikaista eläkettä, että voisin jäädä kotiin vielä miettiimään asioita ja jatkaa terapiaa! Ei siis puhettakaan että hän kannustaisi minua millään lailla. Ihme hommaa. No, saahan hän joka kerta n.90 euroa, kun käyn siellä kertomassa mitä olen viikon aikana hommaillut. Työkaveri vitsailikin, että anna minulle 20 euroa niin minä juttelelen kanssasi vaikka koko päivän :) ja kannustan sinua eteen päin.
Ärsyttää mennä sinne taas ensi viikolla kun terapeutti on siellä naama rullalla vinkumassa, että kyllä sinun pitää vielä jatkaa ja et varmasti tule selviämään!
Minkälaista teidän muiden terpapia on ollut ja miten on lopettaminen sujunut?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa melkein ihan omalta 'terapeutilta''. Itse lähdin kävelemään, kun kyseinen henkilö istui tosiaan naama norsun rullalla kaikki sessiot ja uhmaili, jos asetti koko terapian hyödyllisyyden kyseenalaiseksi. Tuntui jatkuvasti, että olemme hoitamassa kyseisen terapeutin egon haavoittuvuutta ja narsistista häiriötä kokea olevansa ''tilanteen ulkopuolella ja yläpuolella''.
Mitään ns normaalia kanssakäyntiä ei terapia mielestäni ollut. Hyvin kylmäkiskoista sekä tunkeilevaa. Mitään tietoa ei saanut esittää kysymyksenä terapoijulle tai hän koki valtaisan loukkauksen OMAAN yksityisyyteensä. Kuten öö... millainen koulutus hänellä on, millaista TERAPIAA hän edustaa jne. Kaikki olivat äärimmäisen hankalia kysymyksiä hänelle vastattavaksi ja jjäljelle jäi vain omituinen tunne, että... jep, ei tästä tule mitään. Kemiat ei TODellakaan natsaa. Harmittaa, että liian kauan kuljin paikanpäälle ja palkaksi lähinnä mieliharmia - ei tosiaan kannustusta eikä kykyä empatiaan.
Tai ei edes mitään rakentavia ehdotuksia, harjoituksia - tai sitä kuuluisaa healingia. `Tarkoitus enemmänkin saada vain oma palkka juoksemaan tasaisesti, kirjata ylös muutama lakoninen kommentti, jos asiakas käy hermoille - that's it.
No more therapy ... for me. Olet itse oman elämäs paras terapeutti. Älä luota näihin scharlataneihin, psyykkisiin vamppeihin.
Omanelämänherra., kuinka kauan kävit terapiassa?
Itselläni vähän samanlaisia kokemuksia. Terapeutti oli melko hiljainen pari vuotta, mutta kun ilmoitin, että alan lopetella terapiaa, niin johan tuli ääntä eli antoi ymmärtää, että pitäisi vielä jatkaa. Virallista kirjallista sopimusta terapiasta en ole tehnyt, koskaan ei ole puhuttu miten terapia lopetetaan.
Pidin pääni ja kohta loppu häämöttää. Olen käynyt yksityisesti psykodynaamisessa terapiassa ja kalliiksi on tullut. Kyllä varmaankin jotakin hyötyä on ollut, mutta ei missään nimessä menetetyn rahamäärän arvoista. Voi kait sitä seinillekin puhua ja kustannukset on 0 euroa.
Kyllä terapeutin on kerrottava koulutuksensa ja suuntauksensa, ne on ihan perusasioita. Yksityiselämästä ei tietty tartte mitään kertoa, mutta kyllä koulutus on kerrottava. Kannustusta en itse ole saanut koskaan, enkä empatiaan. Jokunen hyvä valaiseva kysymys on tullut, ei muuta. Lisäksi muutama ilkeämielinen kommentti.
Psykodynaaminen terapia ei ole mielestäni paljon mitään, kyllä kallistuisin kognitiiviseen tai johonkin muuhun, jos nyt saisin olla päättämässä asiasta.
Ketjun aloittajalle sanoisin, että pidä pääsi ja lopeta terapia, jos sille tuntuu. Terapeutti jää vain itkemään rahoja. On se kumma, kun terapeutin on niin vaikea ymmärtää, että elämässä voi pärjätä ilman terapeuttia.