Tällä palstalla käydään keskustelua persoonallisuushäiriöistä. Ben Furman toteaa Ilta-sanomien vanhassa jutussa "Kuka päättää, oletko hullu vai terve" mm. seuraavaa. Kommentit ovat suoria lainauksia: "Se on vuosisadan huijaus! Kumpa ihmiset tajuaisivat, että luokitukset ovat mielivaltaisia. Ihmiset kuitenkin uskovat niihin ja psykiatria ylläpitää tät uskoa".
"Rajatila on sama kuin hankala potilas. Termi rajatila on psykiatrinen vastine kansankieliselle sanalle luonnevikainen. Se on muodikas, valetieteellinen temppu, jolla syytetään potilasta siitä, ettei häntä osata auttaa. Kovin kummallinen ei tarvitse olla, jotta kävisi rajatila-persoonallisuudesta. Riittää, että muutaman kerran vaihdat asentoa psykiatrin tuolissa, etkä ole kovin yhteistyöhaluinen ventovieraan sieluntohtorin kanssa".
"Asiantuntija tutkii haastattelemalla potilaan pään sisältöä ja sanoo: Minä tiedän, että sinulla on rajatila. Se riittää".
"Tämä kaikki on valtava myytti, eivätkä ammatti-ihmiset ole halunneet rikkoa sitä"
"Rajatila on sama kuin hankala potilas. Termi rajatila on psykiatrinen vastine kansankieliselle sanalle luonnevikainen. Se on muodikas, valetieteellinen temppu, jolla syytetään potilasta siitä, ettei häntä osata auttaa. Kovin kummallinen ei tarvitse olla, jotta kävisi rajatila-persoonallisuudesta. Riittää, että muutaman kerran vaihdat asentoa psykiatrin tuolissa, etkä ole kovin yhteistyöhaluinen ventovieraan sieluntohtorin kanssa".
"Asiantuntija tutkii haastattelemalla potilaan pään sisältöä ja sanoo: Minä tiedän, että sinulla on rajatila. Se riittää".
"Tämä kaikki on valtava myytti, eivätkä ammatti-ihmiset ole halunneet rikkoa sitä"
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mielenterveyden hoidossa näkisin samat ongelmat kuin kaikessa muussakin yhteiskunnan toiminnassa. Lakipalstalla on juttu jossa käsitellään ihmisten tyytymättömyyteen olemasaolevaan lakiin. Itse näkisin ongelmaksi lainkäytön viranomaisessa, viranomaisen laintulkinnan vapauden ja henkilöiden eriarvoisen kohtelun lainedessä. Ehkä mielenterveydessä lääkärin sairauden tulkinta on ns."laintulkinnan vapautta" jolloin hoidetuksi tulee jokin muu henkilö kuin täysin pihalla oleva. Lainkäytössä olen tietoinen miten poliisi ja lakimies on selkeästi sanonut, että asiaa ei käsitellä lakien mukaisesti, asiaa käsitellään tapojen mukaisesti. Mitkä mahtavat olla meilenterveyden hoidon tavat?
Onko vapauksistaan ja oikeuksistaan huoltapitävä potilas terve vai rajatapaus?
Mielenterveyden ammattilaisista keskusteltaessa toisin esille toisen lakipalstan keskustelun jossa opiskelija syyttää opettajaa virheellisestä ja huonosta opetuksesta, koska opettaja on tunnilla sanonut, että skitsofrenia on jumalan rangaistus. Itse näkisin jälleen ongelmaksi huonon opiskelijavalinnan, koska opetuksen edetessä oppilaaltakin vaaditaan muutakin kuin peruskoulutasoista oppimiskykyä. Mielenterveydenhoidossa vastaavaa "väärin ymmärtämistä" tapahtuu arkipäiväisesti. Ihminen on pienestäkin sanomisesta välittömästi lääkärin silmissä sairas vaikkain kyse voi olla aivan jostakin muusta.
Miestäni on hyvinkin luonnollista hankkiutua eroon "rajatapaus" lääkäristä oman mielenterveyden ja hyvinvoinnin vuoksi. Tässäkohtaa tulee kysymykseen hoidon laatu. Miksi lääkäri saa ahdistella potilasta tulkitsemalla mielenterveyttä ja meilenterveyslakia potilasta vastaan huonontaen tämän henkistä terveyttä kun tarkoitusena kaikestahuolimatta on edesauttaa terveyttä.
Ihmiset ovat aina jollain tapaa tyytymättömiä lakiin, koska se on miljoonista mielipiteistä tehty kompromissi. Laki ei siis aina mene niinkuin yksilö haluaa tai sen perustelut käsittää. Laki ei myöskään ota huomioon yksilöllisyyttä, vaan on kaikille sama. Ei mun terveitä kavereita ole koskaan napattu kaupungilta mielisairaalaan tosta vaan ja laitettu lukkojen taakse.
Ongelmana mielenterveysviranomaisilla taitaa olla se, että he eivät ole lakimiehiä vaan hoitopuolen ihmisiä. Haluaisinpa nähdä sinut joskus töissä mielenterveysjutuissa niin näkisi, kuinka hyvin pystyt hoitohaluttomien psyykkisesti sairaiden (jotka ovat mielestään täysin terveitä) ihmisten kanssa pitämään laieista kiinni. Ikäviä esimerkejä kaupungilla riehuvista lain mukaan vapautetuista rajatapaauksista on ihan tarpeeksi. Mielenterveyshoidon tavat taitavat olla = ensiksi potilas kuntoon ja sitten laki.
Hoidossa hoitajat ja lekurit arvioivat muutakin, kuin puheita. He ovat koulutettuja näkemään puheitten taakse: "joo,joo, oon ihan kunnossa ja syön lääkkeet..." Mielestäni ihan pienestä ei tehdä päätelmiä, vaan hoito menee periaatteella sitä saa mitä tilaa. Kun koittaa hakea hoidosta hyviä puolia ja tehdä hoitavien ihmisten kanssa yhteistyötä niin tulee usein terveeksi. Kun pistää kaikessa hanttiin, haukkuu työntekijät ja pitää kiinni vain omista ajatuksistaan jää usein kipeäksi ja katkeraksi. Oon usein nähnyt potilaita, joille helpompaa on syytellä hoitoa ja hoitajia kuin kohdata omat ongelmat ja oireet. Meneehän se elämä siinä taistellessakin...
Mielestäni hoitoa "tulkitaan potilasta vastaan" vain silloin kuin potilas on niin hullu ettei kykene itse tilaansa käsittämään ja koittaa kaikesta huolimatta äärirajoillaan oireiden kanssa pärjätä. En tunne ihmistä, jonka kunto olisi huonontunut siitä, että hänestä välitetään ja pidetään kiinni. Mutta tunnen monta ihmistä, jotka ovat olleet tyytyväisiä että hulluus saatiin kuriin vaikka väksin ja elävät nyt normaalia elämää.
Kaupungilla mystisesti riehuvia psyykkisestiongelmaisia hoitohaluttomia ei ole olemassakaan. Tässäkohtaa tulee jälleen kyseeseen jonkin natkuttavan mummon mielivalta, jonka äö on 80. Sellaista hoitoa ei ole olemassakaan jossa saataisiin ihmiseltä tämä mystinen riehuminen pois. Käytännössä hoidon vaikutus voi olla siinä, että hoitoa vaativa taho on tyytyväinen siihen, että mielivalta ollaan kyetty saamaan läpi hoidon nimikkeellä.
Puheiden toiselle puolelle näkeminen on sairainta jota voi olla. Mikäli lääkäri väittää, että potilas on irtisanoutunut työstään, tähän ei saa yhteyttä ja epäileekin alkoholiongelmaa, niin eikös siitä olisi jotakin näyttöä. Todellisuudessa tilanne, tässätapauksessa tositapahtumaan perustuva voi ollakin se, että työt on yksikertaisesti loppuneet. Lääkäri ei ole edes yrittänyt ottaa yhteyttä eikä missään verikokeessa taikka ulkoisesti voi olla havaittavissa alkoholiongelman merkkejä koska moista ei ole. Työasiat on todennettavissa olemassaolevilla todistuksilla.
Terveydenhuolto suhteutettuna olemassaolevaan lakiin on käytännössä sitä, että viranomaisen pitää noudattaa toimessaan tarkoin lakia. Mikäli hoito tapahtuu selkeästi olemassalevan lain vastaisesti, niin lääkärissä on vika, eikä tämä hoito voi olla millään tavalla perusteltavissa.
Hoidon vastaisuus ei ole hulluutta. Kokisin hoitojen puolustajat jollakin tapaa psyykeongelmaiseksi kun ei kerta omia puoliaan osaa pitää.
Miksi kaikkein alistetuimmat psyykeongelmaiset haluavat aina puolustella hoitoja?
Furman on todella yksin käsityksensä kanssa.
Monestihan näitä juttuja ruotiessa tulee vastaan se, että psyykkisiä ongelmia ei saisi luokitella. Jossain syvällä ihminen ajattelee että se on ihmisten luokittelua. Mutta lääketieteessä luokitellaan kaikkea. Syöpäkasvaimet luokitelaan ja sen avulla ne paranevat paremmin. Esimerkiksi vatsan alueen massiivisen kasvainkudoksen luokittelu kivessyövän etäpesäkkeiksi on äärettömän tärkeä tietoa hoidossa. Ihottumien luokittelu auttaa löytämään oikean hoidon (tai hoidon välttämisen). Silmänpohjan muutosten luokittelu auttaa arvioimaan mistä taudista on kyse.
Myös psyykkisissä sairauksissa luokittelu on tehty auttamaan hoitoa. Tiedetään häiriöitä, joissa auttaa terapia, toisissa lääke ja monissa auttavat kummatkin.
Esimerkiksi persoonallisuushäiriöissä luokittelu auttaa huomattavasti hoidon suunnittelussa.
Ben Furman ei omassa työssään lähde tältä pohjalta. Hän hakee pikemminkin ihmisten voimaravoja yrittää saada ne käyttöön paranemisen tukemiseksi.
Mielestäni Furman toimii tässä kritiikissään eettisesti kestämättömällä tavalla. Tällainen julkisuuteen syötetty kritiikki aiheuttaa myös huomattavaa haittaa potilaiden hoidolle. Oikea tapa olisi tehdä asiasta asiallinen tutkimus ja tarjota sitä arvostettuihin lehtiin ja katsoa, millaisen vastaanoton ne saavat. Yleensä jutut tarkastaa vähintään kaksi arvostettua alan asiantuntijaa. Iltasanomissa tällaista asiantuntijakäytäntöä ei taida olla ja lääketieteen näkökulmasta Furman käyttää helppoja konsteja, ei ajattele potilaiden kokonaisetua ja lyö kollegoitaaa vyön alle.
Alla yhden arvostetun psykiatrin mielipide rajatilasta. Voiko tällaisen arvion todellakin tehdä ihan kenestä vaan???
http://tampere.terve.com/tampere/palvelut/mielenterveys/hoitkunt/paivasairaalat/ohje?id=persoonallisuus
etusi mukaista on että "pöpejä" riittää mikäli nimimerkkiin on uskomista. Leipäsi on suorassa suhteessa siihen onko potilaita vai ei.
Psykiatrit oikeasti pelkäävät palkan vähenevän jos esim lievästi tärähtäneet huomaavatkin olevansa ok ihmisiä mutta uskovansa psykiatria nimisen uskontoon.
Asiasta on hyvä käydä keskustelua.
Psykiatriassahan diagnostisoidaan erilaisuutta aika heppasin perustein.
On olemassa muitakin tapoja käsitellä erilaisuutta kuin vanhanaikainen psykitia, se vain on BF n viesti.
Furman ei ole yksin käsitystensä kanssa. Samanlaista ajattelua tulee vastaan vähän väliä kirjallisuudessa ja tiedotusvälineissä. Sekä monet ammattilaiset että maalaisjärkeä käyttävät kansalaiset kannattavat Furmanin näkemyksiä. Molempien käsitykset ovat huomion arvoisia.
Tulkitset Furmania niin, että psyykkisiä ongelmia ei saisi luokitella. Minun nähdäkseni tämä ei ole Furmanin sanoma. Tietääkseni hän luokittelee psyykkisiä ongelmia itsekin. Lääketieteessä varmasti luokitellaan kaikkea, aivan kuten sanot. Kysymys on kuitenkin siitä, että mielenterveys on todella paljon muutakin kuin lääketiedettä. Sairauksien diagonosoiminen ja luokitteleminen on varmaan usein tarpeellista, mutta usein myös ongelmallista. Olen vakuuttunut siitä, että etenkään persoonallisuushäiriö-diagnoosit eivät aina auta hoitoa, vaan ovat potilaille vahingoksi.
Syytät Furmania moraalittomuudesta, mutta et selvästi kerro, millä tavalla hän toimii väärin. Potilaille ei voi olla haittaa siitä, että he tietävät mitä Furman tai kukaan muukaan asioista ajattelee. Kannanottosi haiskahtavat siltä kuin psykiatria olisi sinulle uskonto, jonka puhdasoppisuutta haluaisit varjella. Syytät moraalittomuudesta sitä, joka ei kunnioita oikeaa oppia. Oikeiden oppien vaaliminen ei kuitenkaan ole enää tätä päivää. Potilaat tulevat koko ajan tiedostavammiksi ja kriittisemmiksi, ja hitaimpienkin lääkäreiden on ennen pitkää pakko muuttaa asenteitaan. Tai sitten kärsiä siitä ristiriidasta, mikä heillä on ympäröivän todellisuuden kanssa.
Mitä lakia tai muuta eettistä periaatetta Furman rikkoo kannanotoillaan? Mikä sääntö velvoittaa häntä olemaan hiljaa, jos hänellä ei ole tieteellisiä tutkimustuloksia esitettävänään? Entä mikä velvoittaa häntä esiintymään tieteellisillä foorumeilla iltasanomien sijasta? Pitäisikö kaikkien muidenkin eri alojen asiantuntijoiden lakata esiintymästä joukkotiedotusvälineissä ja sulkeutua omiin tieteellisiin ympyröihinsä?
Mutta viestisi loppuosan sanat paljastavatkin kaiken: lyö kollegoitaan vyön alle. Niinpä. Puhuisit siis vain omasta puolestasi eikä potilaiden. Potilaiden edun kun me itse tiedämme parhaiten.
Tulkitsen Furmanin olevan luokituksia vastaan aiempien haasttalutietojen ja alkuperäisen viestin perusteella. Siinä kerrottiin mm näin:"Kumpa ihmiset tajuaisivat, että luokitukset ovat mielivaltaisia."
Kerropa jokin esimerkki siitä kuinka persoonallisuushäiriödiagnoosi haittaa hoitoa. Tarkoitan siis adekvaattia hoitoa, en sitä mikä on muiden kuin alalla toimivien mielestä tarpeen.
Furman toimii yhtä väärin kuin kuka tahansa lääkäri, joka antaa julkisuuteen lausuntoja että hänen hoitonsa on parempaa kuin muiden saman alan lääkäreiden. Tällaisen toiminnan kieltäminen on ollut keskeinen ajatus mm lääkäreiden eettisissä säännöissä. Ei liene sinunkaan vaikea arvata miksi? Kollegoiden moittiminen on lopulta myös potilaan hoidolle haitaksi. Senkään arvaamisen ei pitäisi olla noin vaikeaa.
Omaa hoitoa toki saa mainostaa, mutta kaikkia lääkäreitä sitovat sen suhteen hyvin tiukat määräykset.
Ei psykiatria ole minulle mikään uskonto vaan arkinen työkalu. Tiedän mistä kohtaa se on terävä ja mistä kohtaa tylsä. Eikä minua todellakaan ole koskaan sanottu hitaaksi uusien oppien omaksujaksi.
Voinet jatkossa jättää pois ne (siihen kuvittelemaasi) henkilööni kohdistuvat piikit ja osoittaa että joku osaa keskustella täällä sivistyneestikin.
Olen mielenkiinolla lukenut kommenttejasi täällä ja viimeinen on alkanut todellinen luonteesi paljastua. Aika järkyttävää tekstiä ammattilaiselta viimeisimmissä keskusteluaiheissa.
Sanotaanhan sitä - eikä suotta, että se koira älähtää jonka nilkkaan kalikka kalahtaa.
Mikä on todellinen luonteeni?
Ja sano suoraan mistä olet eri mieltä.
Furman muistuttaa käytökseltään paljon Jari Sarasvuota. Sillä erotuksella että mikäli Sarasvuon opit eivät toimi niin siitä harvoin syyttömät tai sairaat kärsivät.
Furmanin kritiikki on mielestäni osin kohtuutonta. Hänellä on yksioikoinen käsitys edustamansa terapiamuodon ylivoimaisuudesta, toisaalta julistaminen perustuu enemmän muiden haukkumiseen kuin minkään uuden järkevän esittämiseen. Kaiken kaikkiaan hän synnyttää turhia odotuksia potilaiden keskuudessa. Psykiatria on "hyvä vihollinen" jota on helppo haukkua, riittää että on tarjoavinaan tilalle jotakin parempaa.
Lääkäreiden välinen kollegiaalisuus ei tarkoita sitä että virheistä vaiettaisiin. Se perustuu siihen yksinkertaiseen havaintoon, että riitelevät lääkärit heikentävät potilaan uskoa hoitoon ja tätä kautta huonontavat hoitotuloksia.
Potilaita riittää sekä Furmanille että muille psykiatreille, sitä on turha epäillä. Lopulta tästä kaikesta kuitenkin kärsivät syyttömät - eli potilaat.
Helmikuulla oli yhdessä säikeessä hyvä pakinamainen kirjoitus Furmanin opeista autokauppaan sovellettuna. Se kuvaa melko hyvin minkälaisena silmänkääntötemppuna itse koen Ben Furmanin esiintymisen, tässä lainaus siitä:
-----8
Furman sanoo, että luokitukset ovat mielivaltaisia. Se ei tarkoita, että hän olisi totaalisesti niitä vastaan. Kirjoissaan (ja siitä päätellen myös työssään) hän itsekin luokittelee psyykkisiä sairauksia.
Jos et noiden Furman-sitaattien perusteella käsitä, mitä haittaa pers.häiriödiagoosista voi olla potilaalle, minun on turha ryhtyä selittämään sitä sinulle.
Minä en ole huomannut Furmanin sanovan, että hänen hoitonsa olisi parempaa kuin muiden. Jos hän on näin sanonut, se on totta kai väärin.
Olen edelleen sitä mieltä, että kannanottosi tällä palstalla muistuttavat uskonnollista dogmaattisuutta.
Miksi juuri minun pitää osoittaa, että joku osaa keskustella täällä sivistyneesti? Ei minulla ole mitään näyttämisen tarvetta tässä suhteessa.
---
Että tämä mitä sanot haittapuoleksi on oikeasti sitä.
Varmaankin olet seurannut Furmanin esiintymisiä tarkemmin kuin minä. Jos hänellä tosiaan on tuollainen yksioikoinen käsitys ja jos hän keskittyy haukkumaan muita, se on minustakin typerää. Tuo mitä tämän ketjun aloittaja häneltä siteeraa on kuitenkin täyttä asiaa.
Se että Furman synnyttää turhia odotuksia potilaiden keskuudessa on minusta ihmisten aliarvioimista. Kansa joutuu tänä päivänä yleensäkin hankkimaan itse tietoa, vertailemaan ja tekemään valintoja. Ei ole mitään syytä pitää mielenterveyspuolta jonain poikkeuksellisena saarekkeena, jossa asiantuntijat (yksimielisesti) kertovat ihmiselle, mitä tämä tarvitsee. Olen varma, että Furman on konsteillaan myös onnistunut auttamaan ihmisiä. Konsteja on silloin syytäkin mainostaa.
Se taas uskooko potilas hoitoon vai ei riippuu kyllä ihan muista asioista kuin lääkärien riidoista. Lääkärin, joka ei osaa auttaa asiakastaan on kylläkin helppo etsiä epäonnistumisensa syy itsensä ulkopuolelta. Syntipukiksi kelpaa epäilemättä myös Ben Furman.
Lääkärien omat edut Furmanin toiminnasta kärsivät. Potilaiden puolesta on turha olla huolissaan.
Se koira älähtää.
Tämäpä oli kiintoisaa luettavaa.
City lehden haastattelussa Ben Furman, olkaa hyvä:
"Täällä on suuri vaara, suurempi kuin muualla, tulla luokitelluksi persoonallisuushäiriöitä sairastavaksi tyypiksi. Sen leiman voi saada kuka vaan. Varsinkin terveydenhoitojärjestelmän kannalta hankalat tyypit voivat saada helposti persoonallisuushäiriö diagnoosin. Tai skitsofreniadiagnoosin. En minä suosittele kovin syvällistä perehtymistä psykiatrian ihmemaailmaan, koska psykiatrian kentällä vallitsee niin sotkuinen ja mielivaltainen käytäntö. Psykologien peroonallisuutesteihinkin voitaisiin panna viisi kysymysmerkkiä perään."
"Monesti maallikoilla on parantamisen suhteen parempia ideoita kuin ammattilaisilla".
"Onko se vakava ongelma, jos ihminen kuulee päästään ääniä? Ei välttämättä, sillä aika monet terveet ihmiset kuulevat ääniä päässään."
"Psykoterapiassa on sama ajatus kuin skientologiassa. Käyt kursseja ja sen seurauksena sinusta tulee muka clear, kirkas".
"Minäkin oton aikani itsestäni epäpuhtauksia pois, mutta ei minusta tämän kummempi tullut".
"Jos viiniä ei olisi keksitty, aivoni toimisivat varmaan paremmin sunnuntaisin".
"Tutkimustuloksia on vääristelty ja ja vastakkaista tietoa on piiloteltu, kun on haluttu pönkittää psykoanalyyttistä tietoa varhaislapsuuden ratkaisevasta merkityksestä ihmisen kehitykselle".
"Freud oli kokaiinia käyttänyt höppänä, jonka kaukaa haetut opit upposivat ihmeen hyvin ammattiväkeen".
Google ei löydä moista haastattelua. Joka olikin liian paksua ollakseen totta.
On tämä varsinainen areena.
Kyseessä on City-lehdessä ollut muutaman vuoden takainen haastattelu. Haastattelijana oli toimittaja Jaana Rinne ja artikkelin nimi oli "Freudin vihollinen numero 1." Se oli aikoinaan netissä ja todennäköisesti löytyy yhä.
Tarkistin netistä ja city-lehden arkisto on netissä auki 2000 saakka. Sitä aikaisemmat jutut saa, jos on netissä kirjautunut "deluxe" asiakkaaksi. Voit tarkistaa jutun todenperäisyyden sitä kautta. Itsellä on tästä jutusta leike ja se on 2 sivun mittainen ja tosiaan otsikolla Freudin vihollinen numero 1. Se herätti melkoista keskustelua aikoinaan jutun lukeneiden psykoterapeuttien ja psykologien keskuudessa. Juttu oli jokin aika sen jälkeen, kun Ben Furmanin ohjelma oli ollut televisiossa. Tarkista hyvä psykiatri ihmeessä todenperäisyys, koska tällä palstalla on myös paljon soopaa.
En ehdi tarkastamaan viitettäsi.
Totean vaan että jos nuo lainaukset ovat tosia, Furman on mennyt kirkkaasti yli eettisten rajojen. Ja asian tekee vielä pahemmaksi se, että samalla hän on ajanut omaa taloudellista etuaan.
Haastattelu on surullista luettavaa ja Ben Furman on haastattelussa puhunut asioita, joita lääkärinetiikka ei tietämäni mukaan sallisi. Omituista olikin, että kukaan lääkäri haastattelun julkistamisen aikoihin ei puuttunut siihen. Vielä pieni lainaus, koska näytät psykiatrina kiinnittäneen useitakin kertoja huomiota "oikean hoitomuodon" valintaan ammattimaisesti tehdyn diagnoosin pohjalta.
Eli
Jaana Rinne: Onko tutkittu, mikä tekee terapiasta toimivaa?"
Ben Furman: "Ihmiset saavat apua siitä, jos heillä synkkaa hyvin terapeutin kanssa, eivät niinkään siitä, mitä terapiamuotoa käytetään.".
Jaana Rinne: "Vähän niinkuin hyvällä deitillä?"
Ben Furman: "Joo. Senssipuhelin touhu olisi ihan hyvä terapian aloitusmuoto. Asiakas kysyisi terapeutilta itseään kiinostavia kysymyksiä. Onko sulla lapsia, mitä sä ajattelet siitä ja siitä asiasta...Moni ei kyllä vieläkään halua vastata henkilökohtaisiin kysymyksiin."
Niin psykiatri hyvä, ehkäpä tässä olisi vinkkejä kelan rahoituskriisin ratkaisuun, vai mitä?
todella perustuu siihen, että asiakkaalla ja terapeutilla synkkaa. Terapiamuoto on toissijaista, aivan kuten Furman tuossa sanoo. Kelallekaan tuskin on tässä mitään uutta.
on sellaista, mitä ei olisi saanut sanoa? Miksi ei?
Onkohan sinulla vaikeuksia ymmärtää mitä psykiatri on kirjoittanut lääkärin etiikasta?
Itsekin epäilin että kysyjä ei kerta kaikkiaan vain ymmärtänyt mistä lääkärin eettisissä ohjeissa on kyse. Kirjoitin tästä ensimmäisessä kommentissani jatarkensin viestissä "Lue alkuperäinen viesti".
Kuinka niin?
on sellaista, mitä ei olisi saanut sanoa? Miksi ei?