olen syönyt cipralexia pari vuotta ja vuodessa tuli 12 kg, ihan järkyttävää. kaikki mättö maistuu hyvin, varsinkin stressaavan iltavuoron jälkeen on niin helppo mennä mäkkiin ja vetää joku ateria. voih. yritän välillä päättää, että alan tarkkailla syömistä ja harrastaa enemmän liikuntaa, mutta 2-vuorotyö määräaikaisena vie voimat. muilla samoja kokemuksia cipralexista? ja seksihalut se vie myös.
cipralexista lihomista yms?
kummituskissa
7187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse söin cipralexia 8kk kunnes itse aloin omatoimisesti vähentämään ja viimein lopettamaan sen. Tuntui vain että se ei ollut mulle sopiva lääke. Viimeisen 4 kuukauden aikana lihoin 14 kiloa. Loppujen lopuksi selvisi, että lääkitys oli alun alkaenkin väärä; masennus oli kyllä paha kun lääkitys aloitettiin, MUTTA se mikä sen laukaisi, oli kilpirauhasen vajaatoiminta.
Nyt masennuslääkkeiden sijaan kilpparilääkitys, kilot kurissa ja mieliala hurjan paljon parempi kuin aikoihin ; )
Mulla on otettu kilppariarvot ja ne on normaalit, eli siitä ei valitettavasti ole kyse.
Mikään masennuslääke ei ole koskaan lihottanut minua kiloakaan.
Masennus on lihottanut.
Niinpä. Kysy itseltäsi:
-Liikutko säännöllisesti. (Ilman liikuntaa nyky-yhteiskunnassa normaalistikin syöden pikku hiljaa väistämättä lihoo ylipainoiseksi, koska energiaa ei kulu tarpeeksi nykyelämäntavassa)?
-Syöthän terveellisesti lautasmallin mukaan?
-Alkoholiahan et varmaankaan käytä?
Vastauksien pitäisi kuulua kyllä, kyllä, en. Ellei, turhaan etsit lihomisen syitä jostain helvetin masennuslääkkeistä!
No tottahan tuo on, mutta jotkut masennuslääkkeet kyllä syötättävät (mirtatsapiini). Vaatii suurta itsekuria olla lihomatta. Voi olla myös makeanhimoa.
Useimmat lääkkeet eivät syötätä, mutta masennuksen parantuessa ruokahalu paranee. Minusta se on osa yleistä elämänmyönteisempää mielialaa.
Lisäksi lääkkeet parantaessaan sairautta lisäävät huolettomampaa suhtautumista elämään. Ei esim. murehdita paljon sitä, mitä suuhunsa pistää jos vain maistuu, kuten aloittaja sanoi: kaikki mättö maistuu.
Olen "masennusurani" aikana käyttänyt kaikentyyppisiä lääkkeitä. Yksi niistä vähensi nälän tunnetta: Efexor (eli venlafaksiini).
Käytin Cipralexia ehkä nelisen vuotta ja lihoin varmaankin 20 kg, mutta en ees välittäny siitä kun mulle tuli Cipralexista muuten niin hyvä olo. Ehkä tosiaan liiankin hyvä kun ees edes terveydestäni tajunnu huolehtia ja seksuaalisesti kävin ylikierroksilla. Jouduin Cipralexista ehkä jonkinlaiseen maaniseen tilaan. Mutta tykkäsin siitä.
No kyllä sanoisin että lääkkeet lihottaa... Söin cipralexia öö 9kk ja lihosin 25 kiloa sen aikana. Viimeisenä 6kk en syönyt juuri mitään muuta kun pari banaania/päivä, ei saanut mitään muuta kurkusta alas, ei edes herkkuja. Liikkunut en tietenkään, olin niin rikki että en tehnyt mitään. Join toki paljon jne.
Ja ennen kun joku kiljuu tosta juomisen vaikutuksesta painoon; Kun vihdoin ja viimein sain toiset lääkkeet (cipralla paljon haittavaikutuksia mulla) painon kertyminen loppui kuin seinään. Join täysin saman verran, siinä kulutus ei juurikaan muuttunut. Aloin syömään vähän normaalimmin. Ja paino jäi killumaan siihen samaan. Sitten kun sain nykyiset lääkkeeni, Voxran, en koe nälkää juuri ollenkaan, viinaa menee niinku ennenkin ja koitan syödä pari kertaa päivässä edes jotain.. Nyt oon laihtunut 4 kiloa tekemättä mitään.
Mulla ciprat aiheutti painonnousua, jumalattoman angstin, viinanhimon (jota siis en koskaan aiemmin ole kokenut), itsetunto nousi aivan liikaa angsti= kaikkea tyhmää tuli tehtyä. Nyt kun koitan muistella tota aikaa, muistan pintapuolisesti kaiken, mutta en muista miltä ne asiat tuntui, ikäänkuin ne muistot on sumun peitossa. Outoa. No mulla cipra-annos oli aika korkea, en nyt muista paljon se annos oli, mutta ku sain uuden lääkärin ni se sano et oon eka jonka se on nähnyt, jolla cipralexiannos noin korkea, se on vähän lääkelaitoksen suositusten yläpuolella..