Kaverini seurustelee poikaystäväni kaverin kanssa. He tutustuivat toisiinsa kauttani. Kolmikko asuu suhteellisen lähellä toisiaan ja viettää toisinaan aikaa kolmistaan ilman minua.
Minun ja ystäväni välillä on ongelmia. Tilanne on tällä hetkellä levällään ja emme ole väleissä. Tämä on minulle itsessään jo raskasta, mutta tilannetta vaikeuttaa se, että ainakin joskus tuntuu siltä kuin (kuulostaa ihan naurettavalta) poikaystäväni olisi kaverini puolella. Hän ei haluaisi olla meidän välissä, enkä minäkään haluaisi, että hän on, mutta joissain tilanteissa vaikuttaa siltä, kuin hän itse tunkisi sinne. Olen kuullut poikaystäväni ja kaverini keskustelevan minun ja kaverini välisistä ongelmista keskenään ja se on minusta sietämätöntä ja olen sanonut tästä poikaystävälleni ja myös siitä, että tuntuu, etten aina saa häneltä tarvitsemaani tukea.
On hyvin todennäköistä, että tämä kolmikko viettää jatkossakin ainakin jossain määrin aikaa keskenään. Tässä tilanteessa vaikuttaa siltä, että minun on vain hyväksyttävä se. Olemme saaneet poikaystäväni kanssa tästä aiheesta monta riitaa aikaiseksi ja nyt on aika, että molemmat osapuolet hyväksyvät tilanteen.
Ajatus siitä, että ystäväni ja poikaystäväni viettäisivät samassa seurassa aikaa keskenään on minulle vaikea. Uskon, että poikaystäväni arvostaisi sitä, etten enää kiukuttele asiasta, vaan antaisin hänen viettää rauhassa niiden ihmisten kanssa aikaa, joita hän itse haluaa tavata, oli ne sitten tyttöjä, poikia tai sattumoisin kaveri, jonka kanssa välini eivät ole kunnossa, niin pahalta kuin se joskus minusta tuntuu.
Se kyllä ihmetyttää minua, miksi kaikista maailman ihmisistä ystäväni täytyisi viettää aikaa juuri poikaystäväni kanssa. Hän ei nää siinä itse mitään pahaa. Onko teistä, vai reagoinko liikaa?
Onko joku ollut joskus samanlaisessa tilanteessa? Miten olette selviytyneet? Onko teillä antaa neuvoja tai apua, miten saisin pidettyä itseni kasassa, jotta tilanne olisi mahdollisimman helppo jatkossa kaikille? En halua, että tämä asia kaverini kanssa tuhoaa minun ja poikaystäväni välit lopullisesti.
Kärsin osaltani suhteellisen heikosta itsetunnosta ja tämän asian syövereissä on vaikeaa hahmottaa, mikä on oikeasti vakavaa ja minkälaisten asioiden tulisi vain antaa olla.
Minun ja ystäväni välillä on ongelmia. Tilanne on tällä hetkellä levällään ja emme ole väleissä. Tämä on minulle itsessään jo raskasta, mutta tilannetta vaikeuttaa se, että ainakin joskus tuntuu siltä kuin (kuulostaa ihan naurettavalta) poikaystäväni olisi kaverini puolella. Hän ei haluaisi olla meidän välissä, enkä minäkään haluaisi, että hän on, mutta joissain tilanteissa vaikuttaa siltä, kuin hän itse tunkisi sinne. Olen kuullut poikaystäväni ja kaverini keskustelevan minun ja kaverini välisistä ongelmista keskenään ja se on minusta sietämätöntä ja olen sanonut tästä poikaystävälleni ja myös siitä, että tuntuu, etten aina saa häneltä tarvitsemaani tukea.
On hyvin todennäköistä, että tämä kolmikko viettää jatkossakin ainakin jossain määrin aikaa keskenään. Tässä tilanteessa vaikuttaa siltä, että minun on vain hyväksyttävä se. Olemme saaneet poikaystäväni kanssa tästä aiheesta monta riitaa aikaiseksi ja nyt on aika, että molemmat osapuolet hyväksyvät tilanteen.
Ajatus siitä, että ystäväni ja poikaystäväni viettäisivät samassa seurassa aikaa keskenään on minulle vaikea. Uskon, että poikaystäväni arvostaisi sitä, etten enää kiukuttele asiasta, vaan antaisin hänen viettää rauhassa niiden ihmisten kanssa aikaa, joita hän itse haluaa tavata, oli ne sitten tyttöjä, poikia tai sattumoisin kaveri, jonka kanssa välini eivät ole kunnossa, niin pahalta kuin se joskus minusta tuntuu.
Se kyllä ihmetyttää minua, miksi kaikista maailman ihmisistä ystäväni täytyisi viettää aikaa juuri poikaystäväni kanssa. Hän ei nää siinä itse mitään pahaa. Onko teistä, vai reagoinko liikaa?
Onko joku ollut joskus samanlaisessa tilanteessa? Miten olette selviytyneet? Onko teillä antaa neuvoja tai apua, miten saisin pidettyä itseni kasassa, jotta tilanne olisi mahdollisimman helppo jatkossa kaikille? En halua, että tämä asia kaverini kanssa tuhoaa minun ja poikaystäväni välit lopullisesti.
Kärsin osaltani suhteellisen heikosta itsetunnosta ja tämän asian syövereissä on vaikeaa hahmottaa, mikä on oikeasti vakavaa ja minkälaisten asioiden tulisi vain antaa olla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä juttu on niin, että sinun ei tarvitse sietää sitä, että ystäväsi hengailee poikakaverisi kanssa. Tunteesi ovat kokonaan oikeutettuja ja oikeita. Kerro poikakaverillesi, että et pidä siitä, että hän on sinun kaverisi seurassa. Siitä se lähtee, että poikakaverisi laittaa sille topin. Kaverillesi et voi asiasta kertoa, koska ketään ei voi määräillä. Seurustelu on kuitenkin juuri sitä, että toisen tunteita täytyy kunnioittaa ja siinä suhteessa sinulla on sanasi sanottavana poikakaverillesi ja hänen on kunnioitettava sinun tunteitasi. Ellei hän suostu ymmärtämään, on syytä miettiä, että rakastaako hän sitten sinua lainkaan. Voithan ehdottaa hänelle, että tehdään samalla tavalla, että sinä tutustut hänen kaveriinsa ja vietät kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan. Miltä se sitten tuntuisi.
Kiitos vastauksesta.
Olen joskus poikaystävälleni sanonutkin, että minusta tuntuisi paremmalta, ettei hän olisi kaverini kanssa tekemisissä. Hän suuttui siitä ja sanoi, että ystäväni on hänen kaverinsa ja ettei minulla ole mitään oikeutta määrätä mitä hän tekee. Niinhän se oikeastaan on. Minua vaan ihmetyttää, miten heistä muka yhtäkkiä kavereita on tullut. En tiedä onko oikein verrata, mutta olen tuntenut kaverini 10 vuotta ja poikaystäväni tiennyt kaverini vuoden kauttani.
Olen myös joskus sanonut, että se tuntuu hirveältä, kun minulla on ongelmia kaverini kanssa, enkä koe saavani poikaystävältäni asiassa tukea. Olo tuntuu joskus minusta jopa syylliseltä. Sanoin poikaystävälleni, että jos hänellä olisi riita kaverinsa kanssa olisin ehdottomasti hänen puolellaan ja tukisin ja yrittäisin ymmärtää, enkä sotkeutuisi asiaan. Hänen kommenttina oli, että minä en olekaan kaveri hänen kaverinsa kanssa. Lisäksi se olisi hänelle kuulemma ihan ok, että viettäisin kaksistaan aikaa hänen kaverinsa kanssa. En tiedä onko se oikeasti niin ja minusta tuntuu, että se olisi hänen kaverinsa mielestä tosi outoa, että viettäisimme yhtäkkia aikaa ilman poikaystävääni, minusta se ainakin tuntuisi oudolta.
Olisi jotenkin helpompaa jos minulla olisi puhtaasti omat kaverini ja hänellä omansa. Kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta niin se on.
Onko muilla tällaisesta mitään kokemuksia?
Ei edistystä... Puhuin asiasta uudelleen poikaystäväni kanssa ja tunteista, mitä tämä kaikki herättää. Lopputuloksena riitaa ja pahaa mieltä. Olemme nyt "sopineet"/jatkaneet asiassa eteenpäin, mutta mutta...
En sitten tiedä, pitäisikö minun ehdottaa ystävälleni, että koittaisimme jättää kaiken mitä on tapahtunut taaksemme, jotta voisimme tehdä asioita nelistään hänen, hänen poikaystävänsä ja minun ja poikaystäväni kanssa.
Tuntuu, että olen ihan yksin tässä asiassa. Jollekin muille kavereilleni tilanteesta kerrottuani he ovat olleet sitä mieltä, että minun kielteiset tunteet tässä asiassa ovat oikeutettuja. Se vain että kukaan asianosaisista ei taas vaikuta olevan sitä mieltä.
Tavoitteenani on keksiä keino olla onnellinen. Minua kalvaa jatkuva syyllisyydentunto siitä, että minun ja kaverini välit eivät ole kunnossa. Toisaalta pelkästään se, että poikaystäväni mainitsee kaverini tai tämän poikaystävän nimen nostaa minussa kirjaimellisesti niskavillat pystyyn.
En tiedä, pitäisikö minun sitten unohtaa omat tunteeni ja asiaan liittyvät kielteiset kokemukset, ehdottaa ystävälleni sovintoa ja viettää aikaa koko konkkaronkan kanssa. Ei sekään välttämättä kovin miellyttävää ole, mutta mietin, olisiko se kuitenkin miellyttävämpää kuin se, että kolmikko viettää aikaa yhdessä ja minusta tuntuu siltä, että he juonivat minua vastaan. Vainoharhaista tiedän sen. En tiedä, miten löytäisin tavallaan "hällä väliä"-asenteen. Tämä juttu on piikki lihassani joka saa minut ahdistumaan. En halua, että välini poikaystävääni tuhoutuisivat jonkin tällaisen takia. Muuten minulla on hänen kanssaan hyvä olla.
Olisiko kellään minkäänlaista mielipidettä mihinkään?! Tarvitsen kipeästi neuvoja ja kokemuksia muilta.
Tilanne on parantunut aiemmasta, tapasin ystävääni ilman poikaystävääni, mutta jotenkin tuntuu, ettei suhteemme ole niinkuin ennen ja etten viihdy kunnolla hänen kanssaan enää. En osaa päättää, pitäisikö suhdetta yrittää enemmän korjata vai ei. Jos poikaystäväni ei olisi kuviossa mukana, pitäisin mielelläni ystävästäni kylläkin taukoa...
Kommentteja? Vastaavia tilanteita?
Kuulostaa aivan siltä, kuin ystäväsi ja poikaystäväsi olisivat jollain tasolla ihastuneet toisiinsa. Tämä on sinällään aika normaalia. Poikaystäväsi käytös on silti loukkaavaa.
Ymmärrän täysin, mistä puhut. Minulle myös "oma tiimi" on huomattavasti tärkeämpi kuin mikään muu. Et silti voi määräillä toisten tekemisistä (tai tekemättä jättämisistä), voit ainoastaan puhua asiasta. Jos poikaystäväsi siitä suuttuu, hän on todella keskenkasvuinen taikka välinpitämätön sinun tunteitasi kohtaan ja pitää omaa hauskanpitoaan tärkeämpänä.
En ole varma, mitä muuta tähän sanoa - kaikki mitä teet, on sinun omia valintojasi.
Kuulostat aika nuorelta (alle 20v?), mutta onneksi fiksulta sellaiselta. Tekstistäsi jossain määrin paistaa myös huono itsetunto läpi. En lähtisi povaamaan suhteellenne kovin pitkää ikää kaiken lukemani perusteella. Olet mielestäni ansainnut myös jotakin parempaa, ellet jätä tarinaasi aukkoja joissa käyttäydyt kuin ämmä.
Itse en vois sietää jos mun mieheni hengaileis mun ystävien kanssa. mun mielipide on se et jos seurustelee niin kyllä sitä pitää olla enemmän puolison kanssa kuin kavereiden. Puolison pitää olla ykkösenä eikä kaverit. Tsemppiä sulle.
Koko konkkaronkka ollaan ikähaarukassa 20-25v. Niin tosiaan kertoohan se jonkinlaisesta omasta epävarmuudesta, että tällaiset asiat näin paljon häiritsee. Jos tässä suhteessa haluan pysyä, mitä kyllä haluan, hyviä puolia on kuitenkin paljon olemassa, niin minun täytyy jotenkin oppia asian kanssa elämään. Miten sen teen onkin sitten vaikeampi kysymys. Yritän myös jotenkin rakentavasti ottaa asiat esiin, jos ne häiritsevät, mutta se on joskus todella vaikeaa, sillä kaikki tapahtunut on jättänyt jälkensä niin että sellaisissa tilanteissa helposti kuohahtaa. Huokaus.