Veropolitiikka EU:ssa ja sen ympäristössä

Oksitosiiniarvot ovat todellaki korkeat.

1 §.

Wienissä 23 päivänä toukokuuta 1969 tehty valtiosopimusoikeutta koskeva yleissopimus, jonka eräät määräykset on 17 päivänä kesäkuuta 1977 annetulla lailla (453/80) hyväksytty ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut niin ikään 17 päivänä kesäkuuta 1977 ja jota koskeva ratifioimiskirja on 19 päivänä elokuuta 1977 talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, on voimassa 27 päivästä tammikuuta 1980 niin kuin siitä on sovittu.

2 §.

Ratifioinnin yhteydessä on Suomi antanut seuraavat selitykset:

Ottaen huomioon että toimivalta valtiosopimusten tekemiseen kuuluu Suomessa tasavallan presidentille, sovelletaan yleissopimuksen 7 artiklan 2 kappaleen a kohtaa vain valtion päämieheen, jolloin pääministeri ja ulkoasiainministeri voivat toimia sanotussa kohdassa tarkoitettuina Suomen edustajana ainoastaan, mikäli tasavallan presidentti on antanut heille tehtävään nimenomaisen valtuuksen.

Suhteessa sellaiseen valtioon, joka on tehnyt tai tekee varauman, jonka mukaan tämä valtio ei ole sidottu 66 artiklan joihinkin tai kaikkiin määräyksiin, Suomi ei katso näiden menettelytapaa koskevien määräysten eikä niiden yleissopimuksen V osan aineellisten määräysten, joihin sanotun varauman johdosta ei sovelleta 66 artiklassa edellettyjä menettelytapoja, sitovan itseään.

Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 1980.

VALTIOSOPIMUSOIKEUTTA KOSKEVA WIENIN YLEISSOPIMUS
Sisältö (Sisällysluettelo ei kuulu yleissopimuksen alkuperäiskappaleeseen.)


I OSA
JOHDANTO
II OSA
VALTIOSOPIMUSTEN TEKEMINEN JA NIIDEN VOIMAANTULO
1 osasto: Valtiosopimusten tekeminen
2 osasto: Varaumat
3 osasto: Valtiosopimusten voimaantulo ja väliaikainen
soveltaminen
III OSA
VALTIOSOPIMUSTEN NOUDATTAMINEN, SOVELTAMINEN JA TULKINTA
1 osasto: Valtiosopimusten noudattaminen
2 osasto: Valtiosopimusten soveltaminen
3 osasto: Valtiosopimusten tulkinta
4 osasto: Valtiosopimukset ja kolmannet valtiot
IV OSA
VALTIOSOPIMUSTEN MUUTTAMINEN
V OSA
VALTIOSOPIMUSTEN PÄTEMÄTTÖMYYS PÄÄTTYMINEN JA NIIDEN
SOVELTAMISEN KESKEYTTÄMINEN
1 osasto: Yleiset määräykset
2 osasto: Valtiosopimusten pätemättömyys
3 osasto: Valtiosopimusten päättyminen ja niiden
soveltamisen keskeyttäminen
4 osasto: Menettely
5 osasto: Valtiosopimuksen pätemättömyyden, päättymisen
sekä sen soveltamisen keskeyttämisen
seuraukset
VI OSA
ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ
VII OSA
TALLETTAJAT, TIEDOTUKSET, OIKAISUT JA REKISTERÖINTI
VIII OSA
LOPPUMÄÄRÄYKSET
Liite


VALTIOSOPIMUSOIKEUTTA KOSKEVA WIENIN YLEISSOPIMUS

Tämän yleissopimuksen osapuolina olevat valtiot,

ottaen huomioon valtiosopimusten perustavaa laatua oleVan merkityksen kansainvälisten suhteiden historiassa,

tietoisina valtiosopimusten yhä kasvavasta merkityksestä kansainvälisen oikeuden lähteenä ja keinona kansojen välisen rauhanomaisen yhteistyön kehittämisessä, riippumatta niiden valtiosäännöstä tai yhteiskunnallisesta järjestelmästä,

todeten, että vapaata suostumusta ja vilpitöntä mieltä sekä pacta sunt servanda -sääntöä koskevat periaatteet ovat yleismaailmallisesti hyväksytyt,

vahvistaen, että valtiosopimuksia koskevat riidat, niin kuin muutkin kansainväliset riidat, olisi ratkaistava rauhanomaisin keinoin ja oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti,

palauttaen mieliin Yhdistyneiden Kansakuntien kansojen vakaan tahdon luoda olot, joissa oikeudenmukaisuutta ja valtiosopimuksista johtuvien velvoitusten kunnioittamista voidaan pitää voimassa,

pitäen mielessä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaan sisältyvät kansainvälisen oikeuden periaatteet, kuten ne, jotka koskevat kansojen yhtäläisiä oikeuksia ja itsemääräämisoikeutta, kaikkien valtioiden täysivaltaista tasa-arvoisuutta ja itsenäisyyttä, valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuutta, väkivallan käytön ja sillä uhkaamisen kieltäinistä sekä ihmisoikeuksien ja kaikille kuuluvien perusvapauksien yleismaailmallista kunnioittamista ja noudattamista,

uskoen, että tässä yleissopimuksessa aikaansaatu valtiosopimusoikeuden koontaminen ja edelleen kehittäminen edistää niitä Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä, jotka esitetään sen peruskirjassa, nimittäin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämistä, ystävällisten suhteiden kehittämistä ja yhteistyön aikaansaamista kansojen välillä,

vahvistaen, että kansainvälisen tapaoikeuden säännöt ovat edelleen voimassa niiden kysymysten osalta, joita tämän yleissopimuksen määräykset eivät sääntele,

ovat sopineet seuraavasta:

I OSA
Johdanto
1 artikla

Tämän yleissopimuksen soveltamisala

Tätä yleissopimusta sovelletaan valtioiden välisiin valtiosopimuksiin.

2 artikla

Sanasto

1. Tässä yleissopimuksessa:

a) "valtiosopimus" tarkoittaa kansainvälistä välipuhetta, joka on tehty kirjallisesti valtioiden välillä ja joka on kansainvälisen oikeuden alainen siihen katsomatta, sisältyykö se yhteen tai kahteen taikka useampaan toisiinsa liittyvään asiakirjaan ja riippumatta siitä käytetystä nimityksestä;

b) "ratifiointi", "hyväksyminen" ja "liittyminen" tarkoittavat kussakin tapauksessa siten nimettyä kansainvälistä oikeustointa, jolla valtio selittää kansainvälisellä tasolla olevansa sidottu valtiosopimukseen;

c) "valtakirja" tarkoittaa valtion toimivaltaisen viranomaisen antamaa asiakirjaa, jossa yksi tai useampi henkilö määrätään edustamaan valtiota neuvotteluissa, valtiosopimuksen tekstiä hyväksyttäessä tai todistusvoimaiseksi tehtäessä, ilmaistaessa valtion suostumusta sitoutua valtiosopimukseen taikka suoritettaessa jotakin muuta valtiosopimukseen liittyvää oikeustointa;

d) "varauma" tarkoittaa miten tahansa muotoiltua tai nimitettyä yksipuolista selitystä, jonka valtio antaa allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään valtiosopimuksen tai siihen liittyessään ja jonka tarkoituksena on valtiosopimuksen tiettyjen määräysten oikeudellisten vaikutusten poistaminen tai muuttaminen sovellettaessa niitä tähän valtioon;

e) "neuvotteleva valtio" tarkoittaa valtiota, joka on ottanut osaa valtiosopimuksen tekstin laatimiseen ja sen hyväksymiseen;

f) "sopimusvaltio" tarkoittaa valtiota, joka on suostunut noudattamaan valtiosopimusta, siihen katsomatta, onko valtiosoPimus jo tullut voimaan vai ei;

g) "osapuoli" tarkoittaa valtiota, joka on suostunut noudattamaan valtiosopimusta ja jonka osalta valtiosopimus on voimassa;

h) "kolmas valtio" tarkoittaa valtiota, joka ei ole valtiosopimuksen osapuoli;

i) "kansainvälinen järjestö" tarkoittaa hallitustenvälistä järjestöä.

2. Edellä 1 kappaleessa olevat tämän yleissopimuksen sopimussanaston käyttöä koskevat määräykset eivät vaikuta tämän sanaston tai sen sanojen käyttämiseen valtion sisäisessä oikeudessa tai merkitykseen, joka niille siinä annetaan.

3 artikla

Tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolella olevat kansainväliset sopimukset

Se, että tämä yleissopimus ei koske niitä kansainvälisiä sopimuksia, jotka on tehty valtioiden ja muiden kansainvälisen oikeuden subjektien välillä, tai jotka on tehty pelkästään tällaisten muiden subjektien välillä, taikka kansainvälisiä sopimuksia, jotka eivät ole kirjallisessa muodossa, ei vaikuta:

a) tällaisten sopimusten oikeusvaikutukseen;

b) siihen, kuinka niihin sovelletaan sellaisia tämän yleissopimuksen sääntöjä, joiden alaisia ne kansainvälisen oikeuden nojalla tästä yleissopimuksesta riippumatta saattavat olla; eikä

c) yleissopimuksen soveltamiseen valtioiden välisiin suhteisiin sellaisten kansainvälisten sopimusten puitteissa, joiden osapuolina on myös muita kansainvälisen oikeuden subjekteja.

4 artikla

Tämän yleissopimuksen takautumattomuus

Vaikuttamatta sellaisten tämän yleissopimuksen sääntöjen soveltamiseen, joiden alaisia valtiosopimukset voivat olla kansainvälisen oikeuden nojalla tästä yleissopimuksesta riippumatta, yleissopimus koskee vain niitä valtiosopimuksia, joita valtiot ovat tehneet tämän yleissopimuksen tultua niiden osalta voimaan.

5 artikla

Kansainvälisiä järjestöjä perustavat valtiosopimukset sekä valtiosopimukset, jotka on hyväksytty kansainvälisessä järjestössä

Tämä yleissopimus koskee jokaista kansainvälisen järjestön perusasiakirjana olevaa valtiosopimusta sekä valtiosopimusta, joka on hyväksytty kansainvälisessä järjestössä vaikuttamatta järjestön asianomaisiin sääntöihin.

II OSA
Valtiosopimusten tekeminen ja niiden voimaantulo
1 osasto: Valtiosopimusten tekeminen
6 artikla

Valtioiden kelpoisuus tehdä valtiosopimuksia

Jokaisella valtiolla on kelpoisuus tehdä valtiosopimuksia.

7 artikla

Valtuutus

1. Henkilön katsotaan edustavan valtiota valtiosopimuksen tekstiä hyväksyttäessä tai todistusvoimaiseksi tehtäessä taikka ilmaistaessa valtion suostumus valtiosopimuksen noudattamiseen, jos:

a) hän esittää asianmukaisen valtakirjan; tai

b) kyseisten valtioiden noudattamasta käytännöstä tai muista olosuhteista ilmenee, että niiden tarkoituksena on pitää tätä henkilöä valtion edustajana kysymyksessä olevassa asiassa valtakirjaa vaatimatta.

2. Tehtävänsä nojalla ja tarvitsematta esittää valtakirjaa seuraavien henkilöiden katsotaan edustavan valtiotaan:

a) valtion päämiehet, hallituksen päämiehet sekä ulkoasiainministerit kaikkien valtiosopimuksen tekemiseen liittyvien tehtävien osalta;

b) diplomaattisten edustustojen päälliköt, milloin kysymyksessä on lähettäjä- ja vastaanottajavaltion välisen valtiosopimuksen tekstin hyväksyminen; sekä

c) valtioiden kansainväliseen konferenssiin tai kansainväliseen järjestöön taikka johonkin sen toimielimeen valtuuttamat edustajat, kun kysymyksessä on valtiosopimuksen tekstin hyväksyminen tällaisessa konferenssissa, järjestössä tai toimielimessä.

8 artikla

Vailla valtuutusta suoritetun toimenpiteen vahvistaminen jälkikäteen

Valtiosopimuksen tekemiseen liittyvä toimenpide, jonka on suorittanut henkilö, jota 7 artiklan mukaisesti ei voida pitää valtion siihen valtuuttamana edustajana, on vailla oikeudellista vaikutusta, ellei tämä valtio sitä jälkeenpäin vahvista.

9 artikla

Tekstin hyväksyminen

1. Valtiosopimuksen tekstin hyväksyminen tapahtuu kaikkien sen laatimiseen osallistuneiden valtioiden suostumuksella paitsi 2 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa.

2. Valtiosopimuksen tekstin hyväksyminen kansainvälisessä konferenssissa tapahtuu siten, että läsnä olevista ja äänestykseen osallistuvista valtioista kaksi kolmasosaa äänestää sen Puolesta, jollei samalla enemmistöllä päätetä soveltaa muunlaista sääntöä.

10 artikla

Tekstin tekeminen todistusvoimaiseksi

Valtiosopimuksen teksti vahvistetaan todistusvoimaiseksi ja lopulliseksi:

a) noudattamalla menettelyä, josta tekstissä määrätään tai josta tekstin laatimiseen osallistuvat valtiot yhteisesti sopivat; taikka

b) sellaisen menettelyn puuttuessa näiden valtioiden edustajien toimesta allekirjoittamalla, allekirjoittamalla ad referendum tai parafoimalla valtiosopimuksen teksti taikka konferenssin loppuasiakirja, johon teksti sisältyy.

11 artikla

Tavat, joilla ilmaistaan suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen

Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen voidaan ilmaista allekirjoittamalla, vaihtamalla valtiosopimuksen muodostavat asiakirjat, ratifioimalla, hyväksymällä, liittymällä tai muulla tavalla, jos niin on sovittu.

12 artikla

Valtiosopimuksen noudattamiseen suostumisen ilmaiseminen allekirjoittamalla

1. Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen ilmaistaan sen edustajan allekirjoituksella, kun:

a) valtiosopimus määrää, että allekirjoituksella on tämä vaikutus;

b) muutoin on osoitettu neuvottelevien valtioiden sopineen, että allekirjoittamisella on tämä vaikutus; tai

c) valtion aikomus antaa allekirjoitukselle tämä vaikutus ilmenee sen edustajan valtakirjasta tai se on ilmaistu neuvottelujen aikana.

2. Edellä 1 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa:

a) tekstin parafointi käsittää valtiosopimuksen allekirjoittamisen, milloin osoitetaan, että neuvottelevat valtiot ovat niin sopineet; sekä

b) edustajan ad referendum -allekirjoittaminen, jos hänen valtionsa on sen vahvistanut, käsittää valtiosopimuksen täydellisen allekirjoittamisen.

13 artikla

Valtiosopimuksen noudattamiseen suostuminen vaihtamalla valtiosopimuksen muodostavat asiakirjat

Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen ilmaistaan vaihtamalla valtiosopimuksen muodostavat asiakirjat kun:

a) asiakirjoissa määrätään, että niiden vaihdolla on tämä vaikutus;

b) muutoin osoitetaan valtioiden sopineen, että asiakirjojen vaihdolla on tämä vaikutus.

14 artikla

Valtiosopimuksen noudattamiseen suostuminen ratifioimalla tai hyväksymällä

1. Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen ilmaistaan ratifioimisella kun:

a) valtiosopimus määrää, että suostuminen on ilmaistava ratifioimisella;

b) muutoin on osoitettu, että neuvottelevat valtiot ovat sopineet ratifioimisen tarpeellisuudesta;

c) valtion edustaja on allekirjoittanut valtiosopimuksen ratifioimisehdoin; tai

d) valtion aikomus allekirjoittaa valtiosopimus ratifiointiehdoin ilmenee sen edustajan valtakirjasta tai on ilmaistu neuvottelujen aikana.

2. Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen ilmaistaan hyväksymisellä samanlaisin ehdoin, kuin mitkä soveltuvat ratifioimiseen.

15 artikla

Valtiosopimuksen noudattamiseen suostuminen liittymällä

Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen ilmaistaan liittymisellä kun:

a) valtiosopimus määrää, että tällainen valtion suostumus voidaan ilmaista liittymisellä,

b) muutoin on osoitettu, että neuvottelevat valtiot ovat sopineet, että tällainen valtion suostumus voidaan ilmaista liittymisellä; tai

c) kaikki osapuolet ovat myöhemmin sopineet, että tällainen valtion suostumus voidaan ilmaista liittymisellä.

16 artikla

Ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjojen vaihtaminen tai tallettaminen

Jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä, ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjat merkitsevät valtion suostumista valtiosopimuksen noudattamiseen, kun:

a) ne vaihdetaan sopimusvaltioiden välillä;

b) ne talletetaan tallettajalle; tai

c) niistä tiedotetaan sopimusvaltioille tai tallettajalle, jos niin on sovittu.

17 artikla

Suostuminen valtiosopimuksen jonkin osan noudattamiseen ja erilaisten määräysten valinta

1. Vaikuttamatta 19-23 artiklaan valtion suostuminen valtiosopimuksen jonkin osan noudattamiseen on voimassa vain, jos valtiosopimus sallii tai muut sopimusvaltiot siihen myöntyvät.

2. Valtion suostuminen sellaisen valtiosopimuksen noudattamiseen, joka sallii mahdollisuuden valita erilaisten määräysten välillä, on voimassa ainoastaan, jos on selvästi ilmaistu, mitä määräyksiä suostuminen koskee.

18 artikla

Valtion velvollisuus olla tekemättä tyhjäksi valtiosopimuksen tarkoitusta ja päämäärää ennen valtiosopimuksen voimaan tuloa

Valtion on pidättäydyttävä toimenpiteistä, jotka tekisivät tyhjäksi valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän, kun:

a) se on allekirjoittanut valtiosopimuksen tai vaihtanut valtiosopimuksen muodostavat asiakirjat ratifioimis- tai hyväksymisehdoin, jollei se ole selvästi ilmaissut, ettei sen tarkoituksena ole tulla valtiosopimuksen osapuoleksi; tai

b) se on ilmaissut suostumuksensa valtiosopimuksen noudattamiseen valtiosopimuksen voimaantuloa edeltäneenä aikana ja ehdolla, ettei voimaantulo kohtuuttomasti viivästy.

II OSA
Valtiosopimusten tekeminen ja niiden voimaantulo
2 osasto: Varaumat
19 artikla

Varaumien tekeminen

Allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään valtiosopimuksen taikka liittyessään siihen valtio voi tehdä varauman, jollei:

a) varaumaa ole kielletty valtiosopimuksessa;

b) valtiosopimus määrää, että vain tiettyjä varaumia, joihin kyseinen varauma ei kuulu, voidaan tehdä; tai

c) varauma a tai b kohtaan kuulumattomissa tapauksissa ole ristiriidassa valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän kanssa.

20 artikla

Varaumien hyväksyminen ja niitä koskevat vastaväitteet

1. Valtiosopimuksessa nimenomaan sallittu varauma ei vaadi muiden sopimusvaltioiden myöhemmin tapahtuvaa hyväksymistä, ellei valtiosopimuksessa niin määrätä.

2. Milloin neuvottelevien valtioiden rajoitetusta lukumäärästä sekä valtiosopimuksen tarkoituksesta ja päämäärästä käy ilmi, että valtiosopimuksen soveltaminen kokonaisuudessaan kaikkien osapuolten välillä on kunkin osalta välttämätön edellytys suostumiselle valtiosopimuksen noudattamiseen, varauma vaatii kaikkien osapuolten hyväksymisen.

3. Milloin valtiosopimus on kansainvälisen järjestön perusasiakirja, eikä valtiosopimuksessa toisin määrätä, varauma vaatii tällaisen järjestön toimivaltaisen toimielimen hyväksymisen.

4. Edellä oleviin kappaleisiin kuulumattomissa tapauksissa ja jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä:

a) toisen sopimusvaltion taholta tapahtuva varauman hyväksyminen tekee varauman tehneen valtion valtiosopimuksen osapuoleksi tuohon toiseen valtioon nähden, jos tai kun valtiosopimus on näiden valtioiden osalta voimassa;

b) toisen sopimusvaltion esittämä varaumaa koskeva vastaväite ei estä valtiosopimuksen voimaantuloa vastaväitteen esittäneen ja varauman tehneen valtion välillä, ellei vastustava valtio täsmällisesti ilmaise vastakkaista tarkoitusta; ja

c) toimenpide, jolla ilmaistaan valtion suostumus valtiosopimuksen noudattamiseen ja joka sisältää varauman, tulee vaikutusvoimaiseksi heti, kun vähintään yksi muista sopimusvaltioista on varauman hyväksynyt.

5. Edellä 2 ja 4 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa ja milloin valtiosopimuksessa ei toisin määrätä, varauma katsotaan valtion hyväksymäksi, jos tämä ei ole esittänyt vastaväitettä varauman osalta kahdentoista kuukauden kuluessa varauman tiedottamisesta tai siihen päivään mennessä, jolloin se ilmaisi suostumuksensa valtiosopimuksen noudattamiseen, jos jälkimmäinen päivämäärä on myöhäisempi.

21 artikla

Varaumien ja niitä koskevien vasta väitteiden oikeusvaikutukset

1. Varauma, joka on tehty toiseen osapuoleen nähden 19, 20 ja 23 artiklan mukaisesti:

a) muuttaa varauman tehneen valtion kohdalta sen suhteessa tuohon toiseen osapuoleen ne valtiosopimuksen määräykset, joita varauma koskee, varauman tarkoittamassa laajuudessa; ja

b) muuttaa näitä määräyksiä yhtä laajalti tuon toisen osapuolen kohdalta sen suhteessa varauman tehneeseen valtioon.

2. Varauma ei muuta valtiosopimuksen määräyksiä valtiosopimuksen toisiin osapuoliin nähden.

3. Milloin valtio, joka on esittänyt vastaväitteen varauman johdosta, ei ole vastustanut valtiosopimuksen voimaantuloa sen ja varauman tehneen valtion välillä, ei niitä määräyksiä, joita varauma koskee, varauman tarkoittamassa laajuudessa sovelleta näiden kahden valtion välillä.

22 artikla

Varaumien ja niitä koskevien vastaväitteiden peruuttaminen

1. Jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä, varauma voidaan peruuttaa milloin tahansa eikä sen peruuttamiseen vaadita varauman hyväksyneen valtion suostumusta.

2. Jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä, varaumaa koskeva vastaväite voidaan peruuttaa milloin tahansa.

3. Jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä tai ole muusta sovittu:

a) varauman peruutus tulee voimaan toiseen sopimusvaltioon nähden vain kun tämä valtio on saanut siitä ilmoituksen;

b) varaumaa koskevan vastaväitteen peruutus tulee voimaan vain milloin varauman tehnyt valtio on saanut siitä ilmoituksen.

23 artikla

Varaumia koskeva menettely

1. Varauma, sen nimenomainen hyväksyminen ja varaumaa koskeva vastaväite on tehtävä kirjallisesti ja tiedotettava sopimusvaltioille sekä muille valtioille, joilla on oikeus tulla valtiosopimuksen osapuoliksi.

2. Jos varauma tehdään allekirjoitettaessa valtiosopimus ratifiointi- tai hyväksymisehdoin, varauman tehneen valtion on se virallisesti vahvistettava ilmaistessaan suostumuksensa noudattaa valtiosopimusta. Tällaisessa tapauksessa varauma katsotaan tehdyksi sen vahvistamispäivänä.

3. Ennen varauman vahvistamista esitetty nimenomainen hyväksyminen tai varaumaa koskeva vastaväite puolestaan ei vaadi vahvistamista.

4. Varauman tai varaumaa koskevan vastaväitteen peruuttaminen on tehtävä kirjallisesti.

II OSA
Valtiosopimusten tekeminen ja niiden voimaantulo
3 osasto: Valtiosopimusten voimaantulo ja väliaikainen
soveltaminen
24 artikla

Voimaantulo

1. Valtiosopimus tulee voimaan siten ja sinä päivänä kuin valtiosopimuksessa määrätään tai siten kuin neuvottelevat valtiot sopivat.

2. Tällaisen määräyksen tai sopimuksen puuttuessa valtiosopimus tulee voimaan heti kun on osoitettu kaikkien neuvottelevien valtioiden suostuneen valtiosopimuksen noudattamiseen.

3. Jos valtion suostumus valtiosopimuksen noudattamiseen on ilmaistu jonakin päivänä sen jälkeen, kun valtiosopimus on tullut voimaan, se tulee voimaan tämän valtion osalta sanottuna päivänä, jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä.

4. Valtiosopimuksen määräyksiä, jotka koskevat sen tekstin todistusvoimaiseksi tekemistä, sitä miten valtiot ilmaisevat suostumuksensa valtiosopimuksen noudattamiseen, valtiosopimuksen voimaantulon tapaa tai aikaa, varaumia, tallettajan tehtäviä ja muita välttämättä ennen valtiosopimuksen voimaantuloa esille tulevia kysymyksiä, sovelletaan valtiosopimuksen tekstin hyväksymisestä alkaen.

25 artikla

Väliaikainen soveltaminen

1. Valtiosopimusta tai sen osaa sovelletaan väliaikaisesti ennen sen voimaantuloa, jos:

a) itse valtiosopimuksessa niin määrätään; tai

b) neuvottelevat valtiot ovat siitä muulla tavalla sopineet.

2. Jollei valtiosopimuksessa muuta määrätä tai neuvottelevat valtiot ole toisin sopineet, valtiosopimuksen tai sen osan väliaikainen soveltaminen valtion osalta lakkaa, jos tämä valtio ilmoittaa muille valtioille, joiden välillä valtiosopimusta väliaikaisesti sovelletaan, aikomuksestaan olla tulematta valtiosopimuksen osapuoleksi.

III OSA
Valtiosopimusten noudattaminen, soveltaminen ja tulkinta
1 osasto: Valtiosopimusten noudattaminen
26 artikla

Pacta sunt servanda -sääntö

Jokainen voimassa oleva valtiosopimus on sen osapuolia sitova, ja se on pantava täytäntöön vilpittömässä mielessä.

27 artikla

Sisäinen oikeus ja valtiosopimusten noudattaminen

Osapuoli ei voi vedota sisäisen oikeutensa määräyksiin perusteena valtiosopimuksen täyttämättä jättämiselle. Tämä sääntö ei vaikuta 46 artiklaan.

III OSA
Valtiosopimusten noudattaminen, soveltaminen ja tulkinta
2 osasto: Valtiosopimusten soveltaminen
28 artikla

Valtiosopimusten takautumattomuus

Jollei muuta tarkoitusta ilmene valtiosopimuksesta tai muuta ole osoitettu, valtiosopimuksen määräykset eivät ole osapuolta sitovia minkään sellaisen toimenpiteen tai tosiasian osalta, joka on sanotun osapuolen kohdalta toteutunut ennen valtiosopimuksen voimaantulopäivää, eikä myöskään sellaiseen tilanteeseen nähden, joka on sen kohdalta päättynyt ennen mainittua päivää.

29 artikla

Valtiosopimusten alueellinen soveltaminen

Jollei muuta tarkoitusta ilmene valtiosopimuksesta tai muuta ole osoitettu, valtiosopimus on jokaista osapuolta sitova sen koko alueen osalta.

30 artikla

Perättäisten, samaa asiaa koskevien valtiosopimusten soveltaminen

1. Jollei Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 103 artiklasta muuta johdu, määräytyvät niiden valtioiden oikeudet ja velvollisuudet, jotka ovat osapuolina perättäisissä, samaa asiaa koskevissa valtiosopimuksissa, seuraavien kappaleiden mukaisesti.

2. Milloin valtiosopimuksessa erityisesti määrätään, että se on riippuvainen jostakin aikaisemmasta tai myöhemmästä valtiosopimuksesta tai että sen ei katsota olevan ristiriidassa tällaisen valtiosopimuksen kanssa, tämän toisen valtiosopimuksen määräyksillä on etusija.

3. Milloin kaikki aikaisemman valtiosopimuksen osapuolet ovat myös myöhemmän valtiosopimuksen osapuolina, mutta aikaisempi valtiosopimus ei ole päättynyt tai sen soveltaminen 59 artiklan mukaisesti keskeytynyt, tätä aikaisempaa valtiosopimusta sovelletaan vain siltä osin kuin sen määräykset ovat sopusoinnussa myöhemmän valtiosopimuksen määräysten kanssa.

4. Milloin aikaisemman valtiosopimuksen kaikki osapuolet eivät ole myöhemmän valtiosopimuksen osapuolina:

a) sovelletaan valtioiden välillä, jotka ovat osapuolina molemmissa valtiosopimuksissa, 3 kappaleessa olevaa sääntöä;

b) valtion, joka on osapuolena molemmissa valtiosopimuksissa, ja valtion, joka on osapuolena vain toisessa valtiosopimuksista, keskinäiset oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät sen valtiosopimuksen mukaan, jossa molemmat ovat osapuolina.

5. Edellä oleva 4 kappale ei vaikuta 41 artiklaan eikä mihinkään 60 artiklassa tarkoitettuun kysymykseen valtiosopimuksen päättymisestä tai sen soveltamisen keskeyttämisestä taikka mihinkään vastuukysymykseen, joka voi syntyä valtiolle sellaisen valtiosopimuksen tekemisen tai soveltamisen johdosta, jonka määräykset ovat ristiriidassa niiden velvoitteiden kanssa, joita valtiolla muun valtiosopimuksen nojalla on toista valtiota kohtaan.

III OSA
Valtiosopimusten noudattaminen, soveltaminen ja tulkinta
3 osasto: Valtiosopimusten tulkinta
31 artikla

Yleinen tulkintasääntö

1. Valtiosopimusta on tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys, sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa.

2. Valtiosopimusta tulkittaessa yhteys käsittää paitsi tekstin, johon sisältyy valtiosopimuksen johdanto ja liitteet:

a) jokaisen sellaisen valtiosopimukseen liittyvän sopimuksen, joka on tehty kaikkien osapuolten välillä valtiosopimuksen tekemisen yhteydessä;

b) jokaisen asiakirjan, jonka yksi tai useampi osapuoli on tehnyt valtiosopimuksen tekemisen yhteydessä ja jonka muut osapuolet ovat hyväksyneet valtiosopimusta koskevana asiakirjana.

3. Yhteyden lisäksi tulee ottaa huomioon:

a) jokainen myöhempi osapuolten välillä tehty sopimus, joka koskee valtiosopimuksen tulkintaa tai sen määräysten soveltamista;

b) jokainen myöhempi valtiosopimusta sovellettaessa noudatettu käytäntö, joka osoittaa osapuolten välisen yhteisymmärryksen valtiosopimuksen tulkinnasta;

c) kaikki osapuolten välisissä suhteissa sovellettavissa olevan kansainvälisen oikeuden asiaanvaikuttavat säännöt.

4. Valtiosopimuksessa käytetylle sanonnalle on annettava erityinen merkitys, jos on osoitettavissa, että osapuolet ovat sitä tarkoittaneet.

32 artikla

Täydentäviä tulkintakeinoja

Täydentäviä tulkintakeinoja, erityisesti valtiosopimuksen valmistelutöitä ja valtiosopimusta tehtäessä vallinneita olosuhteita, voidaan käyttää apuna pyrittäessä vahvistamaan se merkitys, johon 31 artiklaa soveltamalla on päädytty tai määrittelemään merkitys, kun 31 artiklan mukainen tulkinta:

a) jättää merkityksen epäselväksi tai hämäräksi; tai

b) johtaa tulokseen, joka on selvästi mahdoton tai kohtuuton.

33 artikla

Kahdella tai useammalla kielellä todistusvoimaisen valtiosopimuksen tulkinta

1. Milloin valtiosopimus on todistusvoimainen kahdella tai useammalla kielellä, teksti on yhtä todistusvoimainen kullakin näistä kielistä, jollei valtiosopimus määrää tai osapuolet sovi siitä, että eroavuuden ilmetessä tiettyä tekstiä on noudatettava.

2. Valtiosopimuksen käännöstä sellaiselle kielelle, jolla sen teksti ei ole todistusvoimainen, Pidetään todistusvoimaisena vain, mikäli valtiosopimus niin määrää tai osapuolet niin sopivat.

3. Valtiosopimuksessa käytetyillä sanonnoilla edellytetään olevan sama merkitys jokaisessa todistusvoimaisessa tekstissä.

4. Lukuun ottamatta tapausta, jolloin tiettyä tekstiä on noudatettava 1 kappaleen mukaisesti, on, milloin todistusvoimaisten tekstien vertailu osoittaa merkityseron, jota 31 ja 32 artiklan soveltaminen ei poista, hyväksyttävä se merkitys, joka parhaiten on sopusoinnussa näiden tekstien kanssa, ottaen huomioon valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän.

III OSA
Valtiosopimusten noudattaminen, soveltaminen ja tulkinta
4 osasto: Valtiosopimukset ja kolmannet valtiot
34 artikla

Kolmansia valtioita koskeva yleinen sääntö

Valtiosopimus ei luo velvoituksia eikä oikeuksia kolmannelle valtiolle sen suostumuksetta.

35 artikla

Kolmansille valtioille velvoituksia asettavat valtiosopimukset

Valtiosopimuksen määräyksestä johtuu kolmannelle valtiolle velvoitus, mikäli valtiosopimuksen osapuolten tarkoituksena on tällä määräyksellä perustaa sanottu velvoitus, ja kolmas valtio nimenomaan kirjallisesti hyväksyy sen.

36 artikla

Kolmansille valtioille oikeuksia luovat valtiosopimukset

1. Valtiosopimuksen määräyksestä syntyy kolmannelle valtiolle oikeus, mikäli osapuolten tarkoituksena on tällä määräyksellä myöntää tämä oikeus joko kolmannelle valtiolle tai valtioryhmälle, johon se kuuluu, taikka kaikille valtioille, ja kolmas valtio suostuu tähän. Sen suostumus oletetaan annetuksi, mikäli muuta ei ole ilmaistu, eikä valtiosopimus toisin määrää.

2. Kun valtio käyttää 1 kappaleen mukaista oikeutta, sen tulee noudattaa niitä käyttöä koskevia ehtoja, jotka valtiosopimuksessa on määrätty tai jotka on vahvistettu valtiosopimuksen mukaisesti.

37 artikla

Kolmansien valtioiden velvoitusten tai oikeuksien kumoaminen tai muuttaminen

1. Kun kolmannelle valtiolle on 35 artiklan mukaisesti syntynyt jokin velvoitus, se voidaan kumota tai sitä voidaan muuttaa vain valtiosopimuksen osapuolten sekä kolmannen valtion suostumuksella, jollei osoiteta, että ne olivat toisin sopineet.

2. Kun kolmannelle valtiolle on 36 artiklan mukaisesti syntynyt jokin oikeus, osapuolet eivät voi tätä oikeutta kumota tai muuttaa, jos on osoitettu, ettei oikeutta ole tarkoitettu kumottavaksi tai muutettavaksi kolmannen valtion suostumuksetta.

38 artikla

Valtiosopimuksen sääntöjen tuleminen kolmatta valtiota sitoviksi kansainvälisen tavan perusteella

Edellä 34-37 artiklassa olevat määräykset eivät estä valtiosopimuksessa ilmaistua sääntöä tulemasta kolmatta valtiota sitovaksi kansainvälisen oikeuden tunnustettuna tapasääntönä.

IV OSA
Valtiosopimusten muuttaminen
39 artikla

Valtiosopimusten muuttamista koskeva yleinen sääntö

Valtiosopimusta voidaan muuttaa osapuolten välisellä sopimuksella. Tällaiseen sopimukseen sovelletaan II osassa ilmaistuja sääntöjä, jollei valtiosopimus toisin määrää.

40 artikla

Monen välisten valtiosopimusten muuttaminen

1. Jollei valtiosopimus toisin määrää, monenvälisten valtiosopimusten muuttaminen määräytyy seuraavien kappaleiden mukaisesti.

2. Jokainen ehdotus monenvälisen valtiosopimuksen muuttamiseksi kaikkien osapuolten välillä on tiedotettava kaikille sopimusvaltioille, joista kullakin on oikeus osallistua:

a) tällaisen ehdotuksen aiheuttamaa toimenpidettä koskevaan päätökseen;

b) valtiosopimuksen muuttamista tarkoittavaa sopimusta koskeviin neuvotteluihin ja päätöksiin.

3. Jokaisella valtiolla, jolla on oikeus tulla valtiosopimuksen osapuoleksi, on myös oikeus tulla muutetun valtiosopimuksen osapuoleksi.

4. Muuttamista tarkoittava sopimus ei sido valtiosopimuksen osapuolena jo olevaa valtiota, joka ei tule muuttamista tarkoittavan sopimuksen osapuoleksi; tällaiseen valtioon sovelletaan 30 artiklan 4 kappaleen b kohtaa.

5. Valtio, joka tulee valtiosopimuksen osapuoleksi muuttamista tarkoittavan sopimuksen tultua voimaan, jollei valtio ilmaise muunlaista aikomusta, katsotaan:

a) muutetun valtiosopimuksen osapuoleksi; ja

b) muuttamattoman valtiosopimuksen osapuoleksi suhteessa valtiosopimuksen osapuoleen, jota muuttamista tarkoittava sopimus ei sido.

41 artikla

Sopimukset, joiden tarkoitus on muuttaa monenvälisiä valtiosopimuksia vain tiettyjen osapuolten välillä

1. Kaksi tai useampi monenvälisen valtiosopimuksen osapuolta voi tehdä sopimuksen valtiosopimuksen muuttamisesta vain niiden välillä, jos:

a) valtiosopimuksessa määrätään, että sellainen muutos on mahdollinen; tai

b) kyseistä muutosta ei ole kielletty valtiosopimuksessa eikä se:

(i) vaikuta muiden osapuolten valtiosopimuksen mukaisten oikeuksien käyttöön tai niiden velvoitusten täyttämiseen;

(ii) koske määräystä, josta poikkeaminen on ristiriidassa kokonaisuutena käsitetyn valtiosopimuksen päämäärän ja tarkoituksen tehokkaan toteuttamisen kanssa.

2. Jollei 1 kappaleen a kohdan tarkoittamassa tapauksessa valtiosopimuksessa muuta määrätä, kysymyksessä olevien osapuolten tulee tiedottaa muille osapuolille aikomuksestaan tehdä sopimus sekä siitä valtiosopimuksen muutoksesta jota sopimuksessa tarkoitetaan.

V OSA
Valtiosopimusten pätemättömyys, päättyminen ja niiden soveltamisen keskeyttäminen
1 osasto: Yleiset määräykset
42 artikla

Valtiosopimusten pätevyys ja voimassa pysyttäminen

1. Valtiosopimuksen pätevyyden tai valtion suostumuksen valtiosopimuksen noudattamiseen voi saattaa riidanalaiseksi ainoastaan soveltamalla tätä yleissopimusta.

2. Valtiosopimuksen päättyminen, sen irtisanominen tai osapuolen luopuminen siitä voi tapahtua ainoastaan soveltamalla valtiosopimuksen tai tämän yleissopimuksen määräyksiä. Samaa sääntöä noudatetaan valtiosopimuksen soveltamisen keskeyttämisessä.

lipponen on hamsteri

Jos kansalainen on ollut lainkuuliainen kaidan polun
kulkija koko ikänsä, ja joutuu sitten vaikkapa perät-
tömän ilmiannon seurauksena tutkittavaksi, syyttäjä te-
kee hänestä vähintäänkin epäillyn vaikkei syytettä nosta-
kaan.

Mutta mitä tekevät laillisuudenvalvojat? Mitä on
tehnyt oikeuskansleri, mitä eduskunnan oikeusasia-
mies, mitä oikeusministeri, mitä valtakunnansyyttäjä?

Eivät mitään. Oikeusvaltiossa nämä kaikki olisivat jo
vähintäänkin joutilaita kehäraakkeja mutta parhaim-
millaan telkien takana. Syyttäjä- ja oikeuslaitoksen juris-
teriaa "valvovat" laillisuudenvalvojat ovat nykymuodos-
saan täysin tarpeettomia. Ne puuttuvat silloin tällöin -
muodon vuoksi - lillukanvarsiin, että julkisuuskuva säilyy
ja kansa luulee niiden olevan valppaita. Kokonaisuus, ns.
maan tapa suoltaa oikeusmurhia ja tekee kunnon kansa-
laisista rikollisia. Pelottavinta tässä on se, että kansa pal-
voo keskitysleirinsä vartijoita kuin maanpäällisiä jumalia.

Esimerkiksi kirjoittajasta tehtiin epäilty, kun yhtiö
kumppani teki perättömän ilmiannon valehtelemalla
kostoksi Kiteen laamannille, että hänelle kuuluvan
laskun maksuvastuu kuuluu kirjoittajalle. Laamanni siirsi perin-
nän serkulleen, joka teki rikosilmoituksen. Poliisi ja
syyttäjä totesivat ilmiannon perättömäksi, mutta syyttä-
mättäjättämispäätöksen juristerialatinan sanankääntein
Kiteen käräjäoikeuden laamanni Hemppa Tuuronen väänsi
oikeusmurha-automaattia ja teki rikoksen uhrista syyl-
lisen eli vieraan velan maksajan. Perintä pyörii kirjoittajan
"piikissä" nyt kuudetta vuotta. Perättömän ilmiannon teh-
nyt pääsi taitavan keimailunsa ansiosta kuin koira veräjäs-
tä.

Niin pääsi myös vuonna -88 eräs myyntipäällikkö, joka teki
työnantajalleen kepulin miljoonapuhalluksen vuoden 1989
vuosi-ilmoittelusopimuksia myydessään.
Asian paljastuttua myyntipäällikkö ajoi suoraan kilpailevan
lehden palvelukseen. Siviilikorvauskanteen tehtäväkseen
saanut asianajotoimisto "unohti" tehtävänsä ja palautti
saamansa rahat vasta kun sitä uhattiin rikosilmoituksella,
Suomen Tietotoimistolla ja asianajajien liitolla.

Juuan avovankilassa istuu parhaillaan yrittäjä, jonka
tuomion oikeellisuus tutkitaan vielä sana sanalta ja
rivien väleistäkin. Erittäin suurella todennäköisyydellä koko
jutun tutkinta ei siedä päivänvaloa. Kuulustelupöytäkirjojakin
kerrotaan sormeillun niiden jo tultua allekirjoitetuiksi. Kun
tutkijaparia kuultiin käräjäoikeudessa, toinen tutkija vasta-
si sormeilua koskevaan kysymykseen: "Onko tähän pakko
vastata?" Oikeuden puheenjohtaja vastasi: "Ei."

Vääryydentekijät "oikeuslaitoksessa" ja syyttömistä
epäiltyjä tehtailevat syyttäjät on saatava vastuu-
seen niin pian kuin suinkin mahdollista. Se ei kuitenkaan tu-
le onnistumaan, mikäli kansalaiset luopuvat oikeuksistaan
yhden kurjan pahvilautasrokan hinnalla. On ryhdistäydyttävä,
sillä sikailu maksaa miljardeja euroja vuosittain kaikkinensa
pakkotyöttömyyden ja elinkautisvelka-
vankeuden sekä moninkertaisesti ylisuuren hallintobyrokra-
tian muodossa. Rahat otetaan sinunkin kukkarosta. Maail-
man iljettävin ja kallein saippuaooppera on finaalissaan.

nyt haisee jo viinaSUUR-SUOMEN TOISET KASVO
Suomalaiset keskitysleirit venäläisille 1941-1944
Myös suomalaiset ottivat sotavankeja, vuosina 1941-1944 tuhansia venäläisiä kuoli suomalaisten miehittäjien perustamilla keskitysleireillä Petroskoissa ja muualla Venäjän-Karjalassa.
Vain kansallinen väestö eli suomensukuiset ihmiset olisivat kelvanneet unelmoituun Suur-Suomeen, muut olivat epäkansallista ainesta eli venäläisiä ja kohtelu oli sen mukaista. Suomalaiset siis jakoivat väestön Itä-Karjalassa täysin etnisin perustein natsisaksalaiseen ja myöhemminkin tunnettuun malliin. Niinpä piikkilangan taakse piti saada "pikkuryssätkin"! Nyt nämä entiset lapsivangit ovat eläkeläisiä, jotka muistuttavat suomalaisia omasta torjutusta totuudestaan ohjelmassa Suur-Suomen toiset kasvot.
Heistä on tullut historiansa moninkertaisia uhreja. Ensin sortajina olivat miehittäjät, sitten oma yhteiskunta siksi, että vihollisen vankileiri oli häpeätahra neuvostoliittolaisen elämäkerrassa - ja nyt kiusaavat byrokraatit. Korvausanomukset kilpistyvät usein Moskovaan ja Suomessahan on oltu sitä mieltä, että sotakorvaukset on jo maksettu. Jopa YYA-sopimus sulki aikanaan entisten leirivankien suut: ystävyysaatteen vuoksi - eihän ystävällismielistä Suomea sopinut syyttää miehitysajan julmuuksista. Nyt yritetään saada jotain korvausta Saksalta, Suomen silloiselta liittolaiselta.

mitäääh???