tuli mitta täyteen valehtelua, turhia lupauksia,kotoa poissaoloja. Mies uhkaa milloin toisella naisella,milloin olla tunnustamatta isyyttään. Eka haukutaan huoraksi sitten samassa kysytään kotia pääsyä. Pakko pitää puhelinta kiinni,olla vastaamatta. Itse koen etten menetä mitään. Hoen itselleni että rakkauden valojen takana on sairas ja paha ihminen. Mikään ei tule muuttumaan,vaikka vannoo kuinka. En kestä enää sitä tunnetta joka tulee kun ottaa takas ja huomaa että hän sai mitä halusi ja minä en pysynyt vahvana. En halua/jaksa tällaista kohtelua enää. Toivottavasti löytää jonkun naikkosen lohduttamaan niin unohtaa meidät nopeasti. Pelkkä puhuminen saa minut ahdistumaan. Minä olen syyllinen ja paha.
ero raskaana
helvettiin miehet
4212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! Olisinpa minäkin ollut yhtä vahva raskaana ollessani ja uskaltanut erota! Erosimme lopulta esikoisen ollessa 5kk. Voimia siis sinulle! Voin kertoa että se syyllisyys mitä kannan sisälläni edelleen, vaikka poika on jo 5vuotta, on hirvittävä. Aina kun pojalla on paha olla, syytän siitä itseäni että hän joutui näkemään ja kuulemaan niin paljon ollessaan vielä vatsassani ja elämänsä ensimmäiset kuukaudet. Minä hyvitän joka päivä lapselle sitä kun viattomana joutui kokemaan sen että pelkäsi äitinsä puolesta. Vaikka hän oli kovin pieni hän ymmärsi sen kyllä kuinka minuun sattui, ja se sattui häneen. Tänäkin päivänä poika on vielä ylisuojeleva minua kohtaan vaikka pääsimme jos pois hänhen isänsä luota niin kauan sitten.
Ole siis vain rohkea. Jos pystyt jättämään hänet nyt niin se on paras tekosi. Ensinäkin sinä ansaitset parempaa. Olet raskaana. Sinun ei kuulu pelätä mitä toinen seuraavaksi päästää suustaan tai tekee tai minne menee vaan nauttia olostasi ja olla onnellinen siitä kuinka juuri sinä olet saanut pienen elämän sisällesi. Se kun ei itsestään selvyys ole. Ole ylpeä itsestäsi ja suojele lastasi. Minä tein sen aivan liian myöhään.
ei vaan pysty ymmärtämään kaksnaamaisuutta. Yksi hyvä muisto jäi hänestä ja vauvasta,kuunteli masua ja jutteli vauvalle. Ehkä hänkin omalla tavallaan välitti vauvasta ja oli riippuvainen minusta,ei rakastanut. Ilmeisesti edessä dna-isyystesti ja pakottaminen isyyden tunnustukseen. Rahasta viis,pers aukinen on. Mutta en halua lapsen olevan isätön paperilla. Aika näyttää mikä heidän suhteensa on.
meillä myös... Kamalia riitoja ja aina minä se paskiainen, syypää kaikkeen. Uhkaillut vaikka millä mua. En vaan sitä viimeistä liikettä ole saanut tehtyä ja oikeesti lähdettyä tästä suhteesta. Pelkään jäädä yksin vauvan kanssa vaikka todellisuudessa yksin sen kanssa tulen touhuumaanki ja tekemään paljon asioita. Ja pärjäisinki varmaan paremmin yksin vauvan kanssa kun ei ole stressiä siitä toisesta.
Saa nähdä ehtiikö edes synnytykseen harrastukseltaan vaikka onki luvannut.
Mun pitäis tehä kaikki kotona, siivoukset, pyykit ja ihan kaikki. Oon ihan viim
esilläni raskaana.
Välillä sitten kun asiat on hyvin niin meillä on hauskaa ja kaikki on todellaki hyvin. Mut sit ku on taas asiat huonosti ei uskalla kysysä mitään kun en tiedä miten toinen reagoi.
ja lisättäköön vielä että myös mä olen ollut se lutka ja kusipää ja ei oo takuita että lapsi olisi edes hänen eikä halua sen takia mennä testeihin. Mutta seuraavassa käänteessä on valmis tekemään kaikkensa pikkusen eteen eikä koskaan jättää häntä.
Olen erittäin onnellinen tästä pienestä joka kohta täällä mun kanssa on ja piristää mun päivää ja mä olen valmis tekemään kaikkeni että mun pienellä on kaikki hyvin eikä joudu kärsimään.