poika-anorektikko

Täällä on valitettavasti toinen :( Paraneminen menossa!...

juu niin se ois syötävä juu. Itte paranin ja sit sairastuin uudelleen.
tuntuu että kaikki anoektikot on tyttöjä / naisia eikö vaan? Sitten kun onkin poika niin se on jotain hämmästyttävää tjsp.
mutta parantumisiin!
Toiset pojat kertokaa miten teillä alkoi sairaus tai mitä ootte mieltä sen syistä?
Mulla ainakin vaativa perhe ja opettaja kannusti syömään teveellisesti ja liikun aika paljon. En koskaan ollut ylipainoinen, vain normaalin alapuolella aina. Jotenkin siitä tuli selittämätön lihomisenpelko joka mulla on vieläkin ja tahdon laihtua yhtä laihaksi kuin ennenkin olin. Käsittämätöntä, en ymmärä itekään MIKSI???

Itsellä varmaan alko luisua anoreksian puolelle kun innostuin eka liikkumaan, koska ajattelin että sm-tasolla kilpailtaessa karting autolla vaatii kovaa fyysista kuntoa.. No alkuun kaikki toimikin paino hieman putosi ja vatsalihakset alko näkymään ja käsiin tuli voimaa kuntosalin ja uinnin kautta. Tyttöystävästä eron jälkeen viime syksynä alkoi löytyä enemmän vapaata aikaa ja se vapaa aika alkoi täyttymään lisä urheilulla. Siinä kohtaa homma alkoi kusta, tuli luettua netistä ja lehdistä huippu-urheilijan ravinnosta ja oma elämä alkoi mennä yli terveelliseksi syömiseksi eli ortoreksiaksi. Talvella ei voinut edes leipää syödä kun luuli että hiilihydraatit olisivat turhia urheilun ja kehityksen kannalta. SIinä sitten kärvisteltii väsymyksen rajamailla ja paino putosi ja lihas voima väheni vaikka mieli väitti muuta.. onneksi nyt olen lukenut kirjallisuutta ja paranemis blogeja ja saanut otteen elämästä. Nostan nyt painoa sisulla liikkumalla vielä muutaman kerran viikossa ja syömällä joka päivä kunnon aamupalan 2 lämmintä ruokaa välipalan ja iltapalan plus jäätelöä napaan. Toivottavasti normaalipainoiseksi kohta.. Vielä ku pääsis kammosta juoda sokerillisia juomia ja heittää rasvaa leivän päälle!

:( Nii-i..No joo, sulla on nyt hyvä kun sentään syöt kunnolla! Onnea vaan ja paljon tsemppiä!! Juuri se kun pitää olla paras kun hyvä ei riitä kun oon niin perfektionismiin taipuvainen. Mulla senverran kauan (monta vuotta) tätä jatkunu etten usko että tuun tästä ikinä täysin paranemaan. On tätä itketty ja väännelty ja käännelty niin jokapuolella että ihan väsyny, pitäisi kai alkaa aikuistua eikä olla tämmönen angstiteini! En usko että mun elämä on yhtään sen makeempaa **kg luurankona, tää on niin sekopäistä etten voi mitään. Liikunta on mun rakkaus. ;D Nyt on taas alettu kauhistella kuinka taas oon laihtunut, posket lommolla jne, koitan vaan olla mahdollisimman normaali koulussa kuin kotona. aaarghhh ;(
t. xs/26"

Hei vain!

Anteeksi kun kysyn näin arkaa asiaa, mutta teen opinnäytetyötä nuorten syömishäiriöistä anoreksiasta ja bulimiasta kokeneen kertomana. Olen huomioinut ettei opinnäytetöissä huomioida poikien syömishäiriöitä lähes ollenkaan. Joten haluan tuoda esille myös miesten näkökulmaa ja kokemuksia. Olisiko teistä ketään innokasta osallistumaan kyselyyn nimettömänä. Kysymyksiä on muutama ja ne koskevat nuoruus aikaa. Vastaukset analysoidaan opinnäytetyöhön ja osaa vastauksista käytetään suorina lainauksina.

Kiitos, terv. AMK Tervydenhoitajaopiskelija

no voisin olla valmis opinnäytetyöhön? :)

Hieno juttu! Mulla on tarkoituksena tässä kesä-heinäkuun ainana laittaa kyselylomaketta sähköpostiin vastaajille.
Jotenka ollaanko yhteydessä sitä kautta?

[email protected]

Kaunis kiitos jo etukäteen :)

Mä en ainakaan vastaa varsinkaan jos ei kerrota tarkemmin mikä tutkimus on kyseessä. Onkohan tuo ihan tottakaan.

en tiedä mikä vaivaa, mutta paino ei nouse eikä oikeen koskaan ole noussut vaikka tuntuu, että söisi paljon päivittäin. esimerkiksi. aamulla: murot ja rahkat noin 300g annos. päivällä: vähintään 500g annos perus kotiruokaa jos kerkee tekeen. ja tommosia päivä annoksia nyt varmaan vähintään kaksi, jossei kolme jonain päivinä, mutta vaikka siis paino nousee ruuasta minulla niin se laskee useita satoja grammoja, vaikkei edes vessassa tarvi hypätä.painoindeksi ollut siinä 17,4. ja ikää 26v.

ootteko kaikki ollu aina kiinnostuneita urheilusta?
mulla on ehkä vaa lievä syömishäiriö mut kiinnostaa vaan.
mulla menee ruokahalu ku on ahdistunu olo, esim jos paikalla on tietynlaisia ihmisiä :p
varmaa saan siitä jtn kontrollin tunnetta jos kieltäydyn syömästä kun paikalla on uusia ihmisiä ja olen hermostunut.

Täällä yksi jolla liikunta ja terveellinen ruokavalio on elämäntapa, joidenkin mielestä olen liian laiha ja sairas, mutta omasta mielestä olen terve, vaikka jotkut väittävät nettä minulla olisi ANOREXIA ja että olen pakkomielteinen.
Olen miespuolinen. So what. Joskus ahdistaa toisten mielipiteet. Jos mä sitten olen Anorektikko niin sitten olen, mutta itse en sitä oikeen usko.

Tiedostan kyllä syömättömyyteni, mutta ei tunnu siltä että mitään syömishäiriötä sairastaisin. En koe tarvitsevani apua ja se ärsyttää, kun ihmiset vihjaavat että pitäisi syödä enemmän. Mitä se heille kuuluu miltä näytän ja miten elämääni elän, aikuinen ihminen kuitenkin olen.

Ihannoin laihuutta ja näen lihavuuden laiskuutena. Lihavilta ihmisiltä puuttuu itsekuri. En kuitenkaan mene heille tuputtamaan laihduttamista tai karkin pois jättämistä. Heidän on helppo kauhistella meitä, kun lihavia on useampi laihoja kohden. Sääliksi käy tyttöjä, heitä varmasti "kiusataan" syömishäiriöistä paljon enemmän kuin miehiä, sehän on aika arkipäivää että mies voi olla hyvinkin laiha ja olla silti terve, kukkakeppi.

Kuten sanottua, en tiedä miksi päädyin tämmöiseksi. Traumoja on, mutta niin on kaikilla muillakin. En ole edes nirso ruoan suhteen, en vain syö paljoa.