Oletteko ääniyliherkkiä?

Oon 26- vuotias nainen ja sain adhd diagnoosin vasta tämän vuoden alusta. Olen myös todella herkkä äänille.. Tuntuu, että kuulen kaiken paljon kovemmin mitä muut ihmiset. Asun puolisoni kanssa kerrostalossa ja se on todella haasteellista. Äänet saavat myös minut erittäin ärtyneeksi ja keskittymistä vaativissa tilanteissa menen toimintakyvyttömäksi. Välillä kaupungilla ostoksilla käynti on tuskaa kun ihmisiä ja ääniä on liikaa..

Nyt diagnoosin saatuani olen aloittanut Concerta lääkityksen. Syön sitä päivittäin 18 mg ja huomaan selvää eroa, mutta ei se täysin vie ääniyliherkkyyttä pois. Pystyn kuitenkin lääkityksen avulla elämään suhteellisen normaalisti.

JOs halut niin laita tänne s.posti osoitteesi.. Olisi kiva kirjoitella ja jutella toisen samaa asiaa läpi käyvän ihmisen kanssa, kun itsekkin olen luullut olevani ainoa joka tällaisesta kärsii..2

Olen mies ja minulla on usein samanlaista yliherkkyyttä äänille. Koskaan ei ole tutkittu ADHD:tä eikä ADD:tä, mutta jotain sen tapaista saattaa olla. Pojallani on todettu ADD. Ehkä jotain periytyviä oireita on molemmilla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aistiyliherkkyys

Luon tuon wikipedian artikkelin, ja oli mielenkiintosta huomata, että mulla on ilmeisesti jotain muutakin aistiyliherkkyyteen liittyvää kuin vaan ääniyliherkkyys. En pysty syömään perunamuussia, puuroa, rahkaa tai mikään joka on samantyyppistä koostumukseltaa, kun tämän tyyppiset ruoat saa aikaan yökkimistä.. En ole osannut ajatella edes sen liittyvän mahdollisesti adhd:hen.... jännää...

Mitä muita oireita teillä on, kuin tämä ääniyliherkkyys?
Mikä vei lääkärin puheille?

No mun elämää ennen diagnoosia ja lääkityksen aloittamista kuvaa hyvin sana kaaos. Mitään en saanu aikaseksi, keskittymiskyky nollassa enkä saanu hoidettua mitään normaaliin elämään kuuluvia asioita. Silloin kun jotain yritin saada aikaiseksi niin yleensä se jäi kuitenkin kesken tai unohtui jonkun muun asian vuoksi. Lääkäriin hakeuduin sen vuoksi, etten enää jaksanut sellaista elämää eikä myöskään puolisoni. Nyt olen syönyt lääkkeitä noin puoli vuotta ja elämä on helpottunut huomattavasti.

tutulta näyttä viestit.mä olen ääniherkkä ja ärsyynnyn myös hajuista ja käryistä,ja äkkinäisitä muutoksista.kova musa kaupoissa hermostuttaa ja kylässä jos masina on mielestäni liian häiritsevä,ärsyynnyn ja komennan pienemmälle.asiat jääneet aina puolitiehen,rutiinit olisivat hyväksi ja asioiden järjestys.liikunta luonnossa helpottaa oloa ja hiljainen ympäristö.

Korvatulpat auttaa. Mut ne kutittaa välillä.

niin ei niitä tule käytettyä kun silloin jos hemmo kuorsaa vieressä.kyllä muuten pitää sietää elämän ääniä ja ympäristön elämää tietyssä rajoissa.

Adhd aiheuttaa mitä moninaisempia ongelmia. Ääniyliherkkyys, kosketusaistipoikkeavuudet, reagointi joihinkin hajuihin, makuaistin poikkeavuudet yms. yms. ...on olemassa todella monia "kummallisuuksia" joita et ehkä edes ole oikein huomannut/tajunnut, ne kun ovat niin olennainen osa omaa elämääsi.

Ja kun kertoo noista oireista "normaaleille" ihmisille, niin vastaanotto voi olla varsin negatiivinen ja ymmärtämätön. Tieto tuo helpotusta tuohonkin tuskaan. ET ole tyhmä, huono tai omituinen, olet adhd, ja meitä on Suomi väärällään.

Adhd on synnynnäinen (paitsi poikkeustapauksissa mekaanisen aivovaurion seurauksena) neurologinen poikkeavuus. Se on siis aivojen, sen möykyn joka huolehtii ihan kaikesta mitä ikinä tunnet fyysisesti ja henkisesti, "ongelma". Ette kuvittele näitä aistiherkkyyksiä, teille ne ovat yksilöllisesti ihan oikeasti olemassa.

Ottakaa tarkkaan selvää erilaisista oireista, silloin voitte elää niiden kanssa mahdollisimman normaalia elämää. Lääkkeistä sanoisin omasta kokemuksestani (Concerta); 18 mg aloitusannos, 36 mg peruselämän ylläpitoon ja kun elimisto tottuu, 54 mg on ok. Taukoja on hyväkin pitää välillä, ei kuitenkaan ehkä "pakollisia". Terveydenhoidon tiedot ovat edelleen varsin poikkeavia tämän asian suhteen, joten mene niin kuin oikealta tuntuu. Maksatestit ja muu perusterveyden seuranta suotavaa vaikka edes kerran vuodessa.Tämä kaikki on siis varsin yksilöllistä, adhd on tasoltaan aina erilaista jokaisella kanssakärsijällä.

Ainakin itselleni on pahasta käyttää lääkettä vain satunnaisesti, alotus aiheuttaa aina epämiellyttäviä sivuoireita. Vasta kun elimistö tottuu, niin lääke auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Koska lääke (Concerta, muista en tiedä) on toiminnaltaan kaksiosainen, myös lääkkeen imeytyminen saattaa tuoda pitkään ottamisen jälkeen selviä oireita (siis kun lääkkeen toinen osa alkaa vaikuttaa). Itselleni tulee mm. helposti rytmihäiriöitä. Ja koska kärsin unettomuudsta (yksi adhd:n mahdollisia liitännäisoireita), lääke on otettava aina aikaisin päivällä, sen vaikutus kun on varsin pitkä, n. 12 h.

Nykyään on olemassa useampia lääkevaihtoehtoja, kannattanee yrittää kokeilla mikä toimii parhaiten. Tosin lääkärit ja Kela ovat usein isoin ongelma sen suhteen, toivotaan että asiat muuttuisivat tiedon lisääntyessä :)

Minulla on juurikin samankaltaisia oireita, olen nyt pääsemässä vihdoin ja viimein tutkimuksiin.
Tajusin vasta näin aikuisiällä että jotain on pahasti pielessä. Olo on koko ajan niinkuin istuisi päivät pitkät muurahaispesässä. Kaikki on yhtä kaaosta ja unohtelen jatkuvasti asioita. Myöhästyn joka paikasta. Olen huolimaton ja ärsyynnyn erittäin helposti. Varsinkin äänet sotkevat ajatukset ja esim.television katsomisesta ei tule mitään jos joku puhuu tai esim.koira riehaantuu.
Tuo kosketusyliherkkyys on ihan kauheeta, kun joskus miehenikin kosketus "karmii" ja esim liian ahdas tila, tai peiton kietoutuminen ympärille liian tiukkaan aiheuttaa paniikinomaisen reaktion. Normaali toisen ihmisen kosketus saattaa saada jalat tippumaan alta ja yleensä koko ajan kolottaa johonkin kohtaan, normaalisti alaselkään. Mistä tulikin mieleeni että oletteko lukeneet tästä
http://www.reumaliitto.fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia/
Itsellä olen huomannut sen että säännöllinen unirytmi parantaa oloa huomattavasti, samoin myös ruokavalio, mutta olisko kellään mitään vinkkejä siihen miten tämän äärettömän kaaoksen saisi jotenkin kotikonstein tasaantumaan? Hytkymällä se ei parane :P

On kaikenlaisia aistiyliherkkyyksiä.
Mitä rennompi olotila, sitä vähemmän kiinnitän huomiota aistiyliherkkyyksiin. Harmillista vian se, etten kykene olemaan rentona esim. opiskkellessa, jolloin keskittyminen hajoaa melkeinpä jo siitäkin, että vieruskaveri hengittää. Lääkitys on auttanut näissä ja (ihme kyllä) arkirutiinien noudattaminen. Kun on aikataulu "kaikkeen", niin ei tarvtise sitten jäädä pohtimaan keskellä tuntia vaikkapa pyykinpesun ajankohtaa tai lattialta kuulunutta narahdusta. Tällä hetkellä ärsyttää aivan suunnattomasti, että kodin kaksi seinäkelloa tikittää eriaikaan ja koitan päättää kummasta käyn ottamassa patterit pois).

_rachel kysyi kaaoksen kesyttämisestä. Minulla siihen auttoi adhd koutsin kanssa tehty työ. Olisin varmasti itsekin onnistunut muuttamaan rutiinejani (adhd kirjoissa ja nettisivuilla on paljon käytöönän vinkkejä), mutta loppupeleissä koutsin läsnäolo nopeutti prosessia. Mulla on ollut muutenkin "helmasyntinä", että olen alkanut tehdä useampaa eri kokeilua samaan aikaan (kun kirjoissa ja netissä on niin hyviä vinkkejä!) ja tietäähän sen miten sitten käy..... Koutsi on osannut vetää mut takaisin aina siihen alkuperäiseen suunnitelmaan ja sanonut, että kokeile sitten sitä toista, jos näyttää siltä että tää ei tule toimimaan, mutta nyt vielä edetään tän plan a:n mukaan.

Ja oli helpottavaa, kun näki, että tuo toinen uskaltaa aikuisten oikeasti puuttua mun sähläämiseen. Näin sitä ittekin alko nähdä paremmin ja ennenkaikkea oppi huomaamaan jo ennakolta mitkä on niitä henkilökohtaisia vaaran paikkoja.

Mulle tärkeimpiä kaaoksen kesyttäjiä ovat olleet kalenteri, säännöölinen päiväjärjestys (ja sen noudattamisen opettelu!), säännölliset unet ja opetella vaatimaan itselleen rauhallisia hetkiä. Samoin säännölliset ateriat. Kännykän hälytysten käyttäminen on myös auttanut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Mä oon 21 vuotias , adhd diagnosoitiin about vuosi sitten ja sain siihen concerta 18mg , en kyllä tiiä miten sun lääkäri sano sulle että sitä ei tarvi ottaa joka päivä , sehän on vaan väliaikainen se vaikutus , about 12h joten kyllä aitä pitäis joka päivä syödä , kannattaa lukea kunnolla siitä lääkkeestä, lääkärit osaa olla kummallisia ja ihmeen tietämättömiä. Jokatapauksessa olen itsekin yliherkkä äänille , lähinnä sillä tavalla että tulee sellainen paniikin omainen fiilis jos on kovaa ääntä , esim
Jos isäni joka on lähes 70v puhuu puhelimeen kaijutin päällä hän lähes huutaa koska ei ymmärrä että kaijutin päällä voi puhua ihan normaalisti niin mua alkaa ahdistaan ja tulee sellanen paniikki fiilis , en anna sen tosin vaikuttaa mitenkään mutta alkaa hermostuttaan sisäisesti. Lisäksi jos joku kuuntelee tosi kovalla musiikkia niin sit kans sama homma. Tsemppiä sulle!

Minä olen 50 vuotiasadhd minula on aisti herkyys kelon tikitys on pahin asun rivitalossa seinät on paperia korvatulpat tulee kalliiksi jos joutuisi kokoajan pitämään en kuulisi puhelinta enkä tvtä

Olen kohta 50v ukko ja ADHD diagnoosi löytyy myös. Ääniyliherkkyys on ja todellakin raivostun metelistä. Tätä on muitten vaikea ymmärtää. Myös Valoherkkyyttä ja hajuherkkyyttä on. Vitun rasittavaa tämä elämä on.

33 v. inattentiivi ADHD-nainen täällä. Ääniyliherkkyyttä löytyy. Kerrostalossa asuminen on hirveää äänikidutusta minulle. Kävelyn äänet yläkerrassa, lasten kiljuminen ja juokseminen pihalla, ulko-oven kolahdus, rapuissa kävely ym. (ihan normaalit elämän äänet) saavat aikaan ärsyyntymisen ja ajatukset katkeilevat koko ajan enkä saa itseäni kasaan ennen kuin pistän vastamelukuulokkeet tai Peltorit päähän ja menen rauhoittumaan.

Joudun äänten keskellä ja joskus rauhallisessakin ympäristössä puhumaan ääneen itselleni, mitä minun pitää seuraavaksi tehdä, kun en sitä ajatuksissani saa tehtyä, kun ajatukset menevät ihan solmuun. Eli kun esim. leivon, puhun itselleni "Seuraavaksi ota kaapista jauhot, hae desimitta vetolaatikosta, mittaa kolme desiä jauhoja, 1, 2, 3..." ja luen nuo numerot korotetulla äänellä. Teen tätä myös kahvia mitatessani, siis lasken korotetulla äänellä mitalliset. En pysty laskemaan päässäni, jos oireilen kovin pahasti.

Puoliso kuuntelee välillä kovalla äänellä puhelimesta jotain urheilupodcastejä ja tästä on tullut riitaa meidän välillä, kun ei vielä tiedetty tarkkaavaisuushäiriöstäni. Nyt kun hän on tietoinen neurologisesta poikkeavuudestani, hän ymmärtää asian ja kuuntelee podinsa kuulokkeilla.

Kaupassa käyminen ruuhka-aikana on tuskaa, kammoan sitä puheensorinaa ja hälinää, mikä siihen liittyy. Kuormitun kaupassa käymisestä myös, kun siellä on lukemattomia erilaisia tuotteita samassa kategoriassa ja yritän epätoivoisesti bongata haluamaani tuotetta brändiviidakosta. Joskus tekisi mieli vaan huutaa kiukusta ja juosta pois kaupasta, mutta huudan sisäisesti, jotta en häiritse ketään.

Kuormitun hyvin sosiaalisista tilanteista eli isoista juhlista. Minun on pakko palautua useampi päivä rauhassa, jotta jaksan ylläpitää edes minimisosiaalisuutta. Mieluummin juhlin pienellä porukalla.

Inhoan, kun bussissa ihmiset pulputtavat menemään ja käkättävät. Kuljen mieluummin omalla autolla ja omassa rauhassa. En tykkää kahviloista/ravintoloista samasta syystä, mieluummin kutsun kotiin jonkun kahville tai syömään. Puheensorina lisää pään sisäistä kaaosta. Nauru, etenkin semmoinen kovaääninen kikatus/käkätys raastaa korvia ja saa aikaan turhautumista/ahdistusta.

Kun otan tarkkaavaisuushäiriölääkkeen/psykostimulantin, oireet helpottavat huomattavasti. Tosin niitä ei saisi loputtomiin kai syödä mahdollisen riippuvuusriskin vuoksi. On kurjaa olla neurologisesti poikkeava, haluaisin olla "normaali" ja pärjätä ilman lääkkeitä. Tämä neurologinen häiriö rajoittaa elämää niin paljon. ;(