niin ujo kuin esität. Et muuten voi olla, ja tiedän sen sun tekemisistä. Ja sitten herää tietysti kysymys, että miksi sellaista esittäisi... ? Onko sulle jotenkin suurta hupia esittää jotain muuta kuin olet, sellaista mietin. Harmi vaan, että mulle ei voi esittää, kun mä näen sut kuitenkin.
Et muuten ole
ujo piimä
30609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
ja viesti oli kenelle???
Sullekin kyllä annan 10 näyttelytaidoista :D Tai ehkä se promillemäärä vaikuttaa vähän käyttäytymiseen...
olempas, ujo vanhapiikanen, mut kyl mä tästä reipastun :P
Ai no hyvä että tiedät, etten ole hissukka tai vastaavaa.
En tule toimeen vain itseni kanssa, sinulle se näyttää olevan itsestään selvä juttu. itsetuntoni vaikuttaa toimintatapoihini.
En esitä, jos olen joku päivä hiljaisempi ja aivan eri aaltopituudella, kuin toisena päivänä. Miksi luulet, että minulla on tarvetta peittää jotenkin mun luonnetta? sulta vai muilta, vai mitä? ootko varma että pidän edes sinun seurasta.
Tarviiko mun esittää sitten tms. ylienergistä tai olla sellainen että sanon asiat suoremmin. Tiiätkö kun mulla ei ole tarvetta esittää mitään, mitä en ole. En siis kai ole mikään hissukka tai suorasanainen, miksi pitää kategorioia?
Jos sulla tämän takia keittää mun kanssa, ja oon teeskentelijä niin voi luoja..
Ja oot taas niin satasella varma että tää viesti oli just ja ainoastaan sulle, voi kiesus :D
tietysti käännät hänen välinpitämättömyytensä itsellesi mieluisammaksi ujoudeksi. Etkö voisi vain käsittää että häntä ei kiinnosta!
samanlainen kuin kolmannella luokkaa....
Ihminen voi olla välillä ujo ja toisinaan rohkea, toisinaan herkkä ja toisinaan ronski, tosinaan villi ja toisinaan asiallinen. Ilmankin niitä promilleja. Ihminen on monisäikeinen "otus".
no siis mitä. naisen logiikka tähän liittyy?
eikö se ihmispersoona määrittele sen onko ihminen hyvään vai pahaan kastiin. Voihan ujokin olla esim. ap kohtaan välinpitämätön halutessaan ja päinvastoin, ei ujous sitä tuskin estä, ellei ole kysymys jostain vakavammasta ujoudenlaisuudesta? outoa.. ei kai tässä voi syyttää tai tuomita kumpaakaan, vika on molemmissa. Ei se asia täällä ratkea.
Niin, voihan sitä olla vaan tyhmä, kun ei tajua että toista ei kiinnosta. Mutta miksi pitää itseään lohdutella jollain ujousselityksillä?
En usko, että minulle on (en usko hänen olevan täällä). Silti pystyn ehkä selittämään asiaa oman kokemukseni kautta.
Ihminen voi olla samaan aikaan extrovertti ja hieman villikko (en tarkoita pervolla tavalla ;-), ja myös introvertti ja ujo. Tutustun ihmisiin helposti, ja pystyn puhumaan aika äkkiä aika itselleni henkilökohtaisistakin jutuista. Minulle olisi helppo tehdä tuttavuutta vaikka baarissa, ja saada yöseuraakin vaikken ole erikoisen näköinen (Mut EN HALUA, enkä edes käy ulkona usein). Näissä tavallisissa kaverisuhteissa ja baarituttavuuksissa jäädään aika pintajuttuihin, ja sosiaalisuus on siksi helppoa. Tavallaan työnnän piiloujouteni syrjään ja olen hitusen reippaampi mitä oikeasti olen.
Ystävyyssuhteissa taas introverttipuoli saa ihmissuhteet alkuun ja vähitellen kun ihmissuhde on kehittynyt ja toiseen tutustunut pidempään, uskaltaa näyttää koko itsensä. Useimpien kanssa puhun näennäisesti hyvinkin henkilökohtaisista asioista "asioina", mutta en koskaan sano mitään omia tunteitani koskettavaa, ennen kuin ystävävyys on todella syvä.
Mutta kun on kyse tunteista ja syvemmistä tunteista, oikeista rakastumisista, introverttipuoleni tulee enemmän esille. NÄIN koska silloin puhutaan oikeista tunteista, ja uskaltamiselle tulee kynnys. Se, että avaa itsensä oikeasti on pelottavaa. Ne, jotka minut tuntevat oikeasti näkevät molemmat puolet. Introvertti puoleni näkyy vaikka siinä, että puhelun soittaminen puolitutulle tai vieraalle voi olla tosi vaikeaa, suurin osa minut tuntevista ei voisi kuvitellakaan asiaa. Samoin rentouitumiseen tarvitsen sekän yksinoloa että ystävien seuraa, ja vaikka näytän ulkoisesti uivan isoissa juhlissa kuin kala vedessä, en oikeasti viihdy/nauti ja joudun pakottamaan itseni juttelemaan puolitutuille ihmisille. Ne, jotka eivät minua tunne kunnolla, ovat täysin tietämättömiä tästä puolestani.
Olen aika lailla samoilla linjoilla kirjoittajan 'Ei yksinkertaista' kanssa. Siihen ujouteen/rohkeuteen vaikuttaa se, minkätyyppisestä suhteesta on kysymys. Lisäksi asiaan ainakin omalla kohdallani vaikuttaa myös se toisen henkilön persoona. Toiset ihmiset voivat tuntua omalta kannnalta helpommin lähestyttäviltä kuin toiset. Muiden kanssa sitten 'ujostelee' enemmän.. :)
Mä oon ujo silloin kun en vielä tunne ihmistä, isommassa porukassa ja silloin kun en oo humalassa mut mitään en esitä koskaan. Aina aito oma itseni.
En mä ookkaan ujo :)
Mä oon kauris ;)
Ja mä olen vähän ujo. :)
Ja oon kauris. ;)
Kauris vai leijona?
No kauris. Ihan selvästi. :)
koska pelkään sitoutumista ja kaikkea vastuuta tykkään olla itekseni
Mäkin trykkään olla itsekseni, vaikka häntä kaipaankin välillä viereeni.
Ei ole tämä minulle mutta vastaanpa nyt kuitenkin...
En ole ujo en, mutta katsos ihmisellä toimii itsesuojeluvaisto ja hyvä niin. Kun on kokenut elämässä vastoinkäymisiä sitä alkaa tietoisesti varovaiseksi suojellakseen itseään, ei halua avautua omista asioista, ettei tulisi ns. klupusta päähän. Monet ihmiset kun ovat niin kaksinaamaisia ettei kehenkään voi enää luottaa, jos he tietävät kaiken sinusta he sopivan tilanteen tullen käyttävät asioita sinua vastaan. Eihän viholliselle kannata kaikkia suunitelmia kertoa, tiedät varmaan mitä tarkoitan ;)
En esitä, olen oma itseni enkä välitä mitä muut minusta ajattelevat, aina ne kuitenkin jotakin ajattelevat. Sitten herää kysymys, miksi minua tarkkailet, eikö löydy parempaa tekemistä?
ihan turha selittää ja selittää,kun ei toista tunne. Ja osaanhan minä esittää
ainakin välinpitämätöntä. Ja se johtuu juuri tuosta piimäydestä ja siitä
miten toinen vaikuttaa myös niin ristiriitaiselta persoonalta.
tuo on vain sinun johtopäätöksesi toisen luonteen piirteestä ja tekemisistä. Tutustu toiseen niin tiedät, ei tarvitse luulotella eikä levitellä omia harhakuvitelmia sitten muillekkaan.Inhottaa ihmiset jotka ovat tietävinään toisen asiat paremmin kuin hän itse :P
Minua ei ehkä oikein ujoksi voi luokitella. Se että vaikuttaa siltä, tai että vaikutan välinpitämättömältä johtuu siitä, etten yksipuolisesti yritä päästä lähelle, kun ja jos toinen vain edessäni peruuttaa. Eikä mikään tunne, vahvakaan roihahda tarpeeksi, jos minkäänlaista vaikutusta ei toisessa ole nähtävissä.
Jokainen kohtaamistilanne on aina omanlaisensa, ja kaikki etukäteisaikomukset katoaa tai heittävät ihan kuperkeikkaa.
Kuitenkin aina ennalta arvaamattomattomat yllätykselliset kohtaamiset ovat totuuksia paljastavia.
Itse olen ujo, mutta myös ekstrovertti. Jos tilanne sitä vaatii, niin saatan hyvinkin ottaa tilan haltuun ja tehdä yllättäviäkin asioita. Silti jännitän usein eri tilanteita: julkisia esiintymisiä, joskus jopa puhelinsoittoja. Ujous paljastaa sen kehen minulla on tunteita. En voi sille mitään. Pelkään punastelevani kuin pikkutyttö ja sen itsevarman amatsoonin sijaan olenkin pelkkää hyytelöä ja jännitystä. Vasta läheisempi tuttavuus murtaa tämän, mutta sitä ennen...
niin tuttua. On vain naisille paljon hyväksyttävämpää kuin miehille.
Ole siinä sitten itsevarma sun muuta.....
Kappas kappas. Mukava lukea näitä ja löytää samoja piirteitä itsestään. Niin, eihän ihminen ole mikään mustavalkoinen tapaus. Siihen vaikuttaa myös ihmiset kenen kanssa tekemisissä, tilanteet ja tietenkin ne oman luonteen eri puolet. Amastoni kirjoitti niin osuvasti, samaa jännittäjää löydän itsestänikin välillä. Mitä enemmän ihmiseen tutustuu niin siihen kyllä kaikkoavat ujoudet ja estot. Näin on. Myös erittäin jyräävät ihmiset saavat minut joskus lukkoon ja perääntymään.
Hyviä vastauksia ja omiakin kokemuksia tässä. Mukava lukea. Ei sitä oikeaa vastausta kuitenkaan, vaikka jonkun huulen tuonne taisi heittääkin. En sitä oikeastaan odottanutkaan, mietiskelin vain ääneen. Vaikea pähkinä murrettavaksi.
Jos kaipaat että avautuisin sinulle, niin ensin mun pitäisi pystyä luottamaan suhun. Mistä mä voin tietää oletko sä edes mun luottamuksen arvoinen. Ei oikeestaan edes tunneta...
En edes tänne palstalle,, viitsi kirjotella mitään kauheen tunnisteellista tai syvällisiä mietintöjä, mielummin juttelisin niistä hänen kanssa.
Tämä palsta on saannut mut ihmettelemään että millasia ekshibitionistejä täällä oikeen viihtyy (kai itsekin sitten...) :D
Suurelle yleisölle valmiiita paljastamaan tunteensa muttei sille yhdelle oikeelle henkilölle!!
Hyvin sanottu, en tiedä muiden tarinaa, miksi näin on, olen kyllä osoittanut muutenkin kuin täällä. Vaikka liittyy tähän muutakin tehtyjä ja tekemättä jätettyjä.