Ovatko muut bipot tilanteessa, jossa keskusteluavusta ei kerta kaikkiaan tunnu olevan mitään hyötyä? Minulla on masennuspainotteinen bipo. Käyn psykiatrisen sairaanhoitajan luona juttelemassa kerran kahteen viikkoon, mutta tuntuu, ettei siitä ole yhtikäs mitään hyötyä. Mielialahvaihtelukurssikin on käyty läpi, samoin hyödyttä. Kehtaisinko vain sanoa sairaanhoitajalle, että kiitos mutta ei kiitos, en enää halua keskusteluapua ainakaan tällä hetkellä, vaikka masennusta onkin? Kokemuksia, ajatuksia? Kiitos!
Keskusteluapu turhaa
tapauksessani
4213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Keskusteluavusta ei ollut apua, mutta nykyisestä, psykoterapiasta on ollut valtavan paljon apua.
Hakeudu terapiaan.
Kehtaat sanoa.
Kerro hänelle tuo mitä kirjoitit viestiisi.
Katso elokuva nimeltä Mr. Jones. Suosittelen. Kertoo bipo-miehestä.
Heips. Mä kävin terapiassa kesästä 2006 marraskuuhun 2010. En suostunu ajatteleen vaihtoehtoa et mulla oli kaksisuuntanen mielialahäiriö. Marraskuun jälkeen muutettiin uudelle paikkakunnalle enkä saanu aikaseks mennä terapiaan. Helmikuussa iski masennus ja nyt vasta viime viikolla sain aikaseks pyytää apua. Tässä tapauksessa alotetaan lääkitys. Psykoterapiaa on ehdotettu mutta pienen lapsen äitinä en siihen halunnut ryhtyä
Mä käyn samoin n. 3 viikon välein psyk.sair.hoit. luona keskustelemassa psyk.polilla. Ei siitä paljon hyötyä ole, mutta pysyy hoitosuhde voimassa. Kun tiedän että taas joku päivä tarvitsen nopean ajan psykiatrille... Terveyskeskuspuolella se on paljon vaikeampaa.
Kävin terapiassa n. viisi vuotta, kahdesti viikossa. Siitä oli se hyöty, että sain purkaa senhetkiset päivittäiset ongelmat, mutta bipon ymmärtämiseen hyöty = 0. Suurin arvo oli se, että sain puhua omista asioistani ilman että toinen alkoi kertoa omista jutuistaan, kuten ystävien kesken aina käy.
Eniten kaksisuuntaisen ymmärtämiseen auttoi poliklinikalla järjestetty kurssi jossa tutustuttiin sairauteen. Kun ymmärsin päivittäisen rutiinin tärkeyden, on sairauskin paremmin hallinnassa.
Voi olla, että sulla on vaan vääränlainen hoitaja. Omanikin kanssa en voi kaikesta puhua, hän ei ymmärrä. On vaan niin tosi vaikeaa sanoa, että vaihdettaisko... Itse en ole siihen pystynyt, vaan yritän mennä tällä, mitä annettu on.
Mun neuvo on, että pidä hoitosuhde voimassa, mutta harvenna käyntejä.