Saimpas kirjeen eilen, että minut on hyväksytty opiskelemaan nanotieteitä(kemian puolelle) Jyväskylään. Nyt alkoikin mietityttämään, että minkälaista nanoteknologian opiskelu on? Eniten mietityttää tuo tuleva työllistyminen... Onko töitä? Mihin tällä tutkinnolla pääsee töihin? Toisena vaihtoehtona tälle olisi kemian (taikka farmasian) opiskelu helsingissä. Miettimisaikaa onneksi on riittämiin, sillä armeija saada pois alta ennen opiskeluja.
Nanotieteitä Jykylään!? Vaiko ei sittenkään.
NanoNano
31894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viiden vuoden päästä nanotieteilijä ei saa töitä yhtään mistään. Kannattaisi hakeutua alalle jolla työpaikkojen määrä kasvaa.
Mihinkäs nämä työpaikat oikee häviää..? Eikös nanotekniikka ole tulevaisuutta?
Nanoteknologian opiskelu varsinkin alkuvaiheessa on kemian, fysiikan ja biologian opiskelua – näin tiivistetysti. Nanotouhu tuo sitten siihen lisäksi oman mausteensa, mm. nanolabrat, joissa kuvannetaan nanorakenteita (pääsee tutustumaan käytännössä mm. elektronimikroskooppeihin, atomivoimamikroskooppeihin). Ryhmät ovat nanoaiheissa melko pieniä ja opiskelu monimuotoista ja mielenkiintoista, ehkä juuri poikkitieteellisyytensä vuoksi. Professoreihin on helppo ottaa yhteyttä. Kemian opinnot sisältävät lisäksi paljon laboratoriotöitä, joten kokonaisuus tuntuu yliopisto-opinnoiksi melko käytännönläheiseltä.
Opiskelupaikkaa valitessa kannattaa miettiä työtilannetta pitkällä tähtäimellä. Jyväskylässä nanoteknologiaa kemian puolella opiskelevana tulet työllistymään vähintään yhtä hyvin kuin muutkin kemistit – mikä ei tietysti ole mikään varma merkki työllistymisestä, ainakaan Suomessa. Todennäköisesti työnäkymät ovat kuitenkin paremmat ja mahdollisuudet todella monipuolisia tulevaisuudessa, luultavasti niin hyvät kuin luonnontieteitä opiskelevalla nyt vain voi olla.
Oman kokemukseni mukaan nanotieteissä on tärkeää olla kiinnostunut nanokokoluokan (1 – 100 nm) ilmiöistä sekä luonnontieteistä kokonaisvaltaisesti. Ei niinkään olla mikään pelkällä vasemmalla aivolohkolla ajatteleva matikkanero.
Olin muutama vuosi sitten vastaavassa tilanteessa kuin sinä nyt. Valitsin nanon Jyväskylässä, kävin intin, aloitin opiskelut – enkä ole katunut. Opiskelu on sopivan haastavaa ja ihan mukavaa.