Ihmisen sairas minä näkyy sen lemmikissä.
Sairas koira
13185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Asiaa. ihmiset on itsekäitä. Näyttelu touhu hulluine ihmisineen on sairasta myös.
ihminen on koiran paras ystävä? tuskin.
Koiranäyttelyt eivät ole sairasta touhua. Pelkkiin näyttelyihin keskittyvät rodunjalostajat sen sijaan ovat sairaita, samoin kuin muutenkin koirien terveyden laiminlyövät kasvattajat, vaikka eivät näyttelyitä harrastaisi. Minä harrastan koirani kanssa näyttelyitä. Koiranäyttelyiden harrastaminen ei ole esteenä muille koiraharrastuksille. Minun edellinen koirani oli näyttely- ja hakuvalio ! Toivottavasti nykyinenkin tulee olemaan, mutta se on tällä hetkellä vasta 7 kk ikäinen.
minäminäminä mutta ne muut. kiva että olet erillainen
Minun mielestäni ne ylipainoiset, heikkokuntoiset, stressaantuneet, liikunnanpuutteiset, takkuturkkiset koirat eivät yleensä ole näyttelyissä käytettäviä koiria. Kyllä koiranäyttelyt ovat antaneet aivan väärän käsityksen. Koiran on oltava tottelevainen ja hyväkuntoinen pärjätäkseen näyttelyissä. Koiranäyttelyt vaativat koirien omistajilta paljon viitseliäisyyttä. En ole ikinä tavannut koiranäyttelyissä minkään rotuisen koiran omistajaa, joka kehuu koiransa rotua liian laiskaksi, vaan koiranäyttelyiden harrastajat ovat lähes poikkeuksetta erityisen vastuullisia koiraharrastajia.
En ole eri lainen kuin muut näyttelyitä harrastavat koiraihmiset :-)
Kyllä niistä koirista näkee siellä näyttelyssä, että osa niistä kehiä kiertävistä koirista ei oikeasti elä kovinkaan monipuoista ja liikkuvaista elämää, ja liikkeistä näkee kyllä että mikä on ns kaupunkilaiskoira, ja mikä liikkuu paljon ja jonka lihaskunto ja rakenne on kunnossa. Osasta koirista näkee, että se eivät tunnu nauttivan liikunnasta, askel on jotenkin sellainen "veltto" ja tehoton.
En oikein tiedä, mitä erityistä viitseliäisyyttä tuo näyttelyissäkäyminen sinällään vaatisi. Itse en niitä harrasta, mutta silloin tällöin on tarkoitus käyttää, koiramme on rotua, joka on nykyään lähinnä seurakoirakäytössä, meillä on otettu kaveriksi liikuntaan ja metsälle. Mutta ihan samalla lailla siitä olisi pidetty huolta joka tapauksessa, eikä tämäkään eroa muista koiristamme. Pentuaikana on tehty aika suunnitelmallisestikkin työtä, jotta koiramme saisi parhaat mahdolliset eväät elämäänsä. Ja voin kertoa, että kannattikin, koska mm. rakenne on loistava, vaikka koiraa onkin rasitettu aika paljon jo pentuaikana, mutta tarkkaan pohtien, mitä ja milloin tehdään. Toisin kuin usein varoitellaan, emme ole vältelleet varsinaista rasittamista ja rasittumista, mutta olemme vältelleet ns. epänormaalia kuormitussa luonnottomissa ympäristöissä.
Itse tunnen kyllä ns. näyttelyharrastajia, mutta osa niistä ei todellakaan kuulu ryhmään "erityisen vastuulliset", vaan näyttelyharrastuksen vuoksi koira ei saa elää sellaista koiranelämää, jollaisena itse sen käsitän. Näyttelyitä kiertävät koirat eivät kyllä oman käsitykseni mukaan ole sen paremmin tottelevaisiakaan kuin monet kotikoirat, eikä sosiaalisempiakaan. Kyllä siellä rähisijöitäkin on, joku yrittää purra tuomaria, osa on hirmu arkoja, ja osasta koirasta näkee, että se homma ei niillä ykkösharrastuksiin kuulu. Kunhan vain sietävät sen. Varsinaisesti lihaviahan siellä ei ole, mutta hiukan pulskia kyllä.
Näyttelykehän laidalla on huvittavaa seurata koirien omistajien katkeruutta sekä kommentteja, jos se oma koira ei olekaan se paras. Näyttelypaikalla on todella paljon epäasiallisesti koiriaan kohtelevia ihmisiä. Ei ne näyttelyharrastajat ole sen kummempia ihmisiä kuin muutkaan. Ilmeisesti nykyiset doping-säädöksetkään eivät ole tulleet toimintaan tyhjän takia, vaan niitä koiriaan lääkitseviä on ilmeisesti ollut ihan liikaa, jotta sitä voisi sietää.
Ja valitettavasti, näyttelyissä voi todellakin pärjätä pelkällä ulkomuodolla. Luonneasioita tulisi kyllä painottaa enemmän, ja katsoa tiukemman seulan läpi näitä "ongelmaisia". Jos kasvattaja tuntuu kovasti painottavan pelkkään näyttelyharrastukseen kannattaisi pohtia, minkä muun asian kustannuksella siellä pyritään pärjäämään.
Kaikki näyttelykoiratko saavat liian vähän liikuntaa ? Ja puolestaan kaikki ne koirat saavat liikuntaa vähintään riittävästi, joidenka kanssa ei harrasteta näyttelyitä, niinkö ?
Perustelehan tarkasti, että kuinka koira kärsii näyttelyistä ? Kuinka näyttelykoiran elämä poikkeaa sellaisen koiran elämästä, jonka kanssa ei harrasteta näyttelyitä ?
Olet huomannut, että kaikki näyttelykoirat eivät saa riittävästi liikuntaa ja koulutusta. Oletko huomannut myös, että kaikki pelkkinä kotikoirina käytetyt koirat saavat sopivasti liikuntaa ja koulutusta ?
Vaikka koiranäyttelyissä pärjätään pelkällä ulkomuodolla, niin mitä sitten ? Estääkö se koiran omistajaa tarjoamasta koiralle koulutusta, liikuntaa ja harrastustoimintaa ?
"Koiran on oltava tottelevainen ja hyväkuntoinen pärjätäkseen näyttelyissä. Koiranäyttelyt vaativat koirien omistajilta paljon viitseliäisyyttä. En ole ikinä tavannut koiranäyttelyissä minkään rotuisen koiran omistajaa, joka kehuu koiransa rotua liian laiskaksi, vaan koiranäyttelyiden harrastajat ovat lähes poikkeuksetta erityisen vastuullisia koiraharrastajia. "
Vastasin tähän, enkä tosiaankaan väittänyt, että vastaukseni koskee kaikkia koiria. Mutta olen nähnyt mm. sellaisen koiran saavan sertin, joka (muistaakseni avoimessa luokassa), pakeni tuomaria, ja yritti purra tuomaria. Ja jonka rotumääritelmään ei kuulu missään tapauksessa tuollainen käytös. Ja silloin olin täysin ulkopuolinen, vain turistina näyttelyssä. En tiedä miten jatkokehissä kävi.
Osa koirista kärsii näyttelyistä, osa ei. Näyttelymenestys ei todellakaan myöskään kerro mitään koirasta kokonaisuutena, vaikka jonkinlaisia viitteitä antaakin. Pelkkään näyttelyhommaan panostava käyttökoirakasvattaja on aika outo asia, ja mielestäni kyseenalainen, ja tällaisella toiminnalla saadaan pilattua rodussa paljon. Onneksi kuitenkin joissakin roduissa vaaditaan edes jonkimoinen käyttötuloskin ennen muotovalion arvon saamista.
Olen huomannut, että liian moni koira joutuu elämään liian vähillä virikkeistyksellä. Tämä ei liity näyttelyharrastukseen millään lailla, mutta ei myöskään näyttelyharrastus suojaa siltä. Sitähän en ole missään vaiheessa väittänytkään. Vastasin vain kommenttiin, että näyttelyissä ei muka pärjäisi, jos ei omistaja olisi erityisen vastuuntuntoinen. On tuomareita, jotka arvostavat selkeästi koiran luonnetta ja liikkeitä. On myöskin niitä tuomareita, jotka tuijottavat ulkonäköön, ja unohtavat arvostella kokonaisuutta.
Voin perustella myöskin sitä, että on koiria, jotka kärsivät näyttelyistä vaikka sillä, että siellä näkee jatkuvasti hyvin stressaantuneita koiria, siellä näkee sellaisia koiria, joiden käytös vaarantaa muiden koirien terveyttä (mm. agressiivisuus), ja sitten siellä näkee sellaisia koiria, joiden omistaja ottaa hiukan liian vakavasti nämä hommat. Olen siis nähnyt mm naisen, joka kuritti koiraansa, kun koira ei pärjännyt tarpeeksi hyvin. Ennen dopingsäännöksiä on kuulemma mm. syotetty koirille jotain rauhoittavia tms, sekä lääkitty koiria, jotta ei ontumiset ja sen sellaiset näy. On kai sanomattakin selvää, että tuollainen toiminta on omiaan aiheuttamaan koiralle haittaa.
Koiranäyttelytoiminta on ihan jees, jos muistetaan, että koira on kokonaisuus. Ja että rotumääritelmässä on muitakin asioita kuin pelkkä ulkomuoto. Ja että tuomarit eivät korostaisi liikaa omassa arvostelussan mm ylisuurta kokoa, sekä sairasta massiivisuutta. Tämä on monien koirien kohdalla oikeasti ongelmana. Muistettaisiin, että terve ja normaali rakenne säilyisi.
Itse olen siis ihan ulkopuolinen periaatteessa, näyttelyistä hankin sen, minkä tarvitsen, jotta kasvattajan työn tulos myöskin näkyy jossakin. Hyvässä taikka pahassa. Samoin sen vuoksi hankin terveystulokset sun muut. Jotta myös ne mahdolliset ongelmat tulevat tietokantoihin ylös ja muidenkin tietoisuuteen. En kuitenkaan koe, että näyttelyyn meno vaatisi minkäänlaista isompaa panostusta, Koiramme trimmattaisiin joka tapauksessa jollakin lailla käytännön syistä, koira pestään, jos se on likainen, jne. Mutta en suostu siihen, että joutuisin jotenkin rajaamaan vaikkapa ulkoilua, jos sattuu olemaan likaiset säät, ja turkkia ei saisi edellisenä päivänä pestä. Eli varsinainen näyttelyyn meno vaatii meiltä vain ilmoittamisen ja maksamisen, sekä paikalle raahautumisen. Niin kuin niin monilta muiltakin kotikoirilta vaatisi. Samantasoinen tottelevaisuus olisi koulutettu koiralle joka tapauksessa, mentiin näyttelyyn tai ei. Ja on valtavasti ihan kotikoiria, jotka osaavat oikeasti käyttäytyä erinomaisesti. Ja taas niitä näyttelykoiria, joiden käytöksessä on todellakin paljon toivomisen varaa.
Kannatan ! Samoin esimerkiksi bokserin ja englanninbulldogin >:-/ Niistä on enää lähes mahdotonta jalostaa terveitä, kun koko jalostuskanta on tuhottu sairauksilla. Näiden rotujen terveet yksilöt ovat liian harvassa, joten vain niiden käyttäminen jalostuksessa johtaisi sukuritsaan. Jotkut rodut ollaan rakenteellisesti jalostettu sairaiksi, kuten basset hound ja ranskanbulldoggi (eivät kykene synnyttämään luonnollisesti, ihosairauksia, hengitysvaikeuksia tai vastaavia). Ne rodut kärsivät omasta olemassaolostaan. Sairaiden rotujen jalostamisen jatkaminen on eläinrääkkäystä.
Saksanpaimenkoirakin alkaa olemaan melko sairas fyysisesti ja ennen kaikkea henkisesti. Aina vaan tulee enemmän ja enemmän vastaan arvaattamia tapauksia, olkootkin syynä sitten fyysiset kivut tai omistajien huono koulutus tai sen puute. Liekö sakemannin käsittämätön suosio pilannut rotua.
Juuri suosituimmat rodut ovat viallisia.
Hei! bokserista ja englanninbulldogista ei voi edes puhua samassa lauseessa!
Kyllä mä olen löytänyt ihan terveitäkin bokseri yhdistelmiä (AA-lonkat,Spo 0,sydän puhdas,SS% useissa yhdistelmissä 0-3).
Tietyissä roduissa ja geenikannan parantamiseen kannatan kyllä rotuun ottoja :)
Kyllä tämä rotujalostussysteemi itsessään on sairas. Kun jalostukseen käytetään vain parhaimmiksi rankatut koirat, geeniperimä kapenee koko ajan. Se on kuin pyramidi, ja melko huipulla jo ollaan. Kun rotuja alettiin rekisteröimään, ei varmaankaan osattu ottaa huomioon tällaista seurausta. Nykyiset terveystarkastuksetkin on otettu käyttöön pakosta: niin paljon on jo perinnöllisiä vikoja rotukoirissa. Sairauden ilmituloon tarvitaan sairas geeni molemmilta vanhemmilta. Siksi sekarotuiset ovat terveempiä, koska mahdollisuus siihen, että molemmilta vanhemmilta saisi saman perinnöllistä sairautta tuottavan geenin, on vähäinen. Mutta paljonhan sairauksia aiheuttaa muukin kuin perimä. Esim. runsas sisälläolo, yksipuolinen ruokinta pitkälle jalostetuilla valmisruuilla ja liiallinen hygienia suorastaan tuottaa allergiaongelmia. Ei anneta koiran olla koira.
Ei suinkaan kaikki kasvattaat käyttäydy noin. Esimerkiksi kasvattaja jolta me olemme koiramme hankkineet käyttää rakenteellisesti terveitä ja ennen kaikkea pääkopaltaan terveitä koira jatkojalostukseen vaikka käyttä tai näyttelytulokset eivät aina olisi optimaalisia.
Lisäksi kertoi juttua että jossain välissä yrittivät saada rodun kokoa hieman pienemmäksi koska menee yli "rotumääritelmien" ja siitä pentueesta tuikin mallikkaan näköisiä pentuja mutta muutamilla yksilöillä ei ollut palikat päässä kohdillaan. Kasvattaja hylkäsi oitis moisen linjan ja ottaa vain tervepäisiä jatkamaan sukua.