Olen tullut taas siihen kohtaan joka pilaa jokaisen seurustelusuhteeni. Alkuun ihastuminen ja rakastuminen saa masennuksen oireet helpottamaan. Sitten masennus alkaa hiipimaan seurustelun sekaan. En jaksa enaa yrittaa ja koska olen erittain artynyt alan olemaan ikava toiselle. Vaikka kuinka haluaisin olla toiselle ihana niin en osaa kontrolloida artymystani. Luulen myos etta koska olen tyytymaton itseeni alan hakemaan kumppanistan kaikenlaisia vikoja, useimmiten viela erittain pinnallisia. Itseani yokottaa oma ajatusmaailmani. Olen hankala kumppani. Usein vihainen ja hiljainen. Luulen itse etta tama on osa masentuneisuuttani. en osaa ajatella muuta kuin negatiivisia puolia toisessa. Nyt itkettaa kun nama ajatukset ovat alkaneet hiipia paahani vuoden seurustelun jalkeen. Ei kai tama ohikaan mene.
Onko muilla nain?
Onko muilla nain?
Vastaukset 7
Vanhimmat
jep sama.parhaani tällä hetkellä yritän että kumppani hermostuis ottais ja lähtis että saisin jäädä yksin tähän paskaan :(
Tervettä? :D sairas ku sairas.hullu.
Sairashullu, juuri tollasia ajatuksia mulla on. Miten musta on tullut tallanen? Yritan parhaani mukaan pitaa turpani kiinni, etten paastaisi ilmoille niita kamalia ajatuksia jotka mun paassa pyorii. Ei kai mun vaan kuulu seurustella kenenkaan kanssa kun en osaa.
Toi on saakelin ikävää. Itse jouduin jättämään masennuksesta kärsivän kumppanini koska hänen raivostumisensa johti usein ihan käsirysyyn ja muuhun todella ikävään. Itsemurhalla uhkailua, poliisia, ambulanssia.
Minua hän yleensä syyllisti. Söi .... muistaakseni Klotriptyliä. Usein nukahtamislääkkeitä ja alkoholia siihen päälle sitten. Pari vuotta jaksoin ja sitten oli pakko luovuttaa koska apua ei saanut mistään ja oma pää alkoi hajota. Ei kukaan ulkopuolinen edes uskonut kun joskus yritin kertoa että missä mennään. Hänellä oli mustelmia niin minut leimattiin väkivaltaiseksi. Terapiassa hän kävi myös mutta en koko aikana huomannut mitään muutosta parempaan.
Rakastin sitä ihmistä paljon enkä olisi halunnut tämän takia jättää : (
Ma en ole vakivaltainen, mutta ajattelen hirveita ajatuksia joita en voi edes aaneen sanoa. Ulospain olen kylma. Tais siis seurustelun alussa en ole. Sitten tulen kylmakiskoiseksi paskapaaksi. Sellaista ei kenenkaan kuuluisi sietaa. Mutta mita mun kuuluisi tehda? Pakottaa toinen pakenemaan? Poikaystavani on kiltti ja alykas. Minka helvetin takia en osaa kayttya? En itse ymmarra yhtaan.
Ja lisayksena, en syyllista hanta. Tiedan taman johtuvan minusta. Yritan vaan parhaani mukaan olla sanomatta niita asioita jotka mieleeni tulevat.
Teille masentuneet,pitäkää suhteestanne kiinni, ette te nyt sitä ymmärrä,koska sairaus piinaa mutta kaikkein tärkein olisi se oma ymmärtävä kumppani,joka on jaksanut olla mukana niin hyvässä kuin pahassa.Älkää häntä unohtako!
Mun milestä taas seurustelu on ahdistavaa; niiden kokemusten perusteella mitä mulla siitä on ja siksi, että pitää olla kynnet laitettu ja säärikarvat sheivattu ja sitten jos et nouse ennen aamuysiä, niin on tosi outoa.. kaikki tykkää kun mä olen kiva ja laitan ruokaa ja näytäm nätiltä, muta en halua sellaisia perspieruja pysysyviksi riesoikseni, e,li siksi en ole avioliittoonkan mennyt, enkä välttis haluaedes miestä. Seksikin on vakiparisuhteessa yleensä ihan ahterista: käännellääs tälleen...
Jos joskus jonkun miehen otan, olisi hänsellainen että nauraa mun kahden päivän tiskeilleni hyäntahtoisesti, soittaa mun kanssa vaikka heavya jos haluan maanantaina kello kakstoista ja joka ei kyttää että miten mun hiukset on. Ei kuitenkaan urpo tai luuseri, vaan tavoitteeellinen normaalikansalainen, normaali asiallinen rehellinen ihminen. itse kun en muunlaisia tunne.:) Mieluiten myös luontaisesti sopusuhtainen, eli ei mitään bodariurpoja, vaan ihmisiä.,jotka on läskejä korkeintaan sairaudesta tai ajan puutteesta tai ei mieluiten ollenkaan eli ei laihoja tai sellaisia, joiden intohimo on syöminen. Itse en edes kortisonilla ja solusalpaajilla pienikoikoisena naisena kyennyt paisumaan yli 60-kiloiseksi, joten en käsitä, että millainen muukaan ainakaan nuori, tai vanhakaan, ihminen tekisi sellaisen pelkällä mässäämisellä.