Nelli tuli meille vuonna 2000,se oli silloin pieni ja vilkas marsu tyttö,se varttui hyvässä ja rakastavassa kodissa,siitä pidettiin hyvää huolta.Tänään kuitenkin löysin sen häkistä,Nelli kyyhötti karvat pörrössä häkin nurkassa,otin sen syliin ja tunsin kuinka se tärisi,soitin isovanhemmilleni ja lähdimme viemään sitä eläinlääkärille,mitään ei löytynyt,lääkäri antoi mukaan kuitenkin vitamiinia ja antibioottia,kotiin päästyämme nelli alkoi näyttää virkistymisen merkkejä,mutta oli kuitenkin erilainen kuin ennen,se ei syönyt eikä juonut.Lääkärin neuvosta laitoin häkkiin kaksi lämmintä vedellä täytettyä pulloa,nellin molemmin puolin ja pyyhkeet vielä päälle,nelli makasi siinä ja sillä oli selvästi hyvä olla,menin siivoamaan huonettani,siivosin jonkun aikaa ja menin tarkastamaan nellin tilan...se nyki ihmeellisesti ja se ei saanut henkeä,otin sen syliin ja hätäännyin... aluksi sen nenästä kuului ihmeellistä ääntä aina Nellin hengittäessä,ääni paheni ja paheni,istuin sohvalle,marsu sylissä,tilanne muuttui todella pahaksi nelli sätki aina hengittäessä,en voinut tehdä mitään soitin isovanhempani paikalle ja siinä mummini istui mun vieressä,Nellin hengitys vaikeutui ennestään,silitin sen pehmeää turkkia ja en voinut olla itkemättä,Nelli painoi päänsä jotenkin niin että en nähnyt sen silmiä,se sätki hetken aikaa ja yritti hengittää,lopulta sen hengitys ja nykiminen alkoi hiljentyä ja lopulta...Nelli oli poissa.Se kuoli minun syliini...En tule koskaan unohtamaan rakasta marsuani,hautasimme nellin tänään metsään,toivon että se saa nukkua rauhassa... ikävä on pientä Nelliä..
...Rakkaalle Nelli-marsulle,joka eli elämän.
Vampire
4280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lemmikin pois meno on luonnollista, mutta aina yhtä tuskaista ja surullista.
Koeta jaksaa, voimia.
mihinköhän se kuoli? nyyh......)=
Se oli aika vanha,4 ½ vuotias,ja sillä oli aina ollut sellainen pieni nuha... Nyt on mulla vähän helpompi olla,kun tietää että se ei enää kärsi´..ikävöin sitä niin paljon:(
Minun marsuni Tatu kuoli viime heinä kuussa samalla tavalla kuin sinun Nelli marsusi se oli kamalaa kun se kitu siinä itkin itkin ja itkin Rakas ystäväni oli poissa en ikinä unohda sitä marsua aina kun itkin se nuoli mun poskilta pois kyyneleet.. sitten sen kaveri Vilmakin kuoli suruun viime syksynä vieläkin ikävä :( Toivottavasti toivut minulta siihen kesti kauan.