pieni synnytysväli

Minulla toinen helppo. Vuosi ja 3 kk väliä. Synnytyksen kokonaiskesto käynnistettynä 45 minuuttia. Supistukset lempeitä ja iso poika syntyi nopeasti. En tajunnut synnyttäväni kun odotin niitä "saatanallisperkeleellisiä" (anteeksi sanavalinta) supistuksia. Omaksi yllätyksekseni kätilö komensi maata (ekakin syntyi nopeaa mutta mielettömillä kivuilla) että saa tarkistaa paikat ja samantien sain alkaa ponnistaa. -Sekin tuntu erilaiselta. Ekalta tuli semmoinen kova niin kuin kakan ponnistamisen tarve. Nyt se semmoinen pakottava tarve puuttui.

Mutta siis kaunis, helppo synnytys. Ei nirhaumia, ei mitään. Mitään kipulääkkeen tarvetta en missään vaiheessa tuntenut.

Pieni olen kooltani 155 cm ja 50 (ilman raskautta) ja poika painoi 4200g

Mulla on lapsilla ikäeroa 1v3kk ja molemmat synnytykset on käynnistetty. Mulla toinen oli "hankalampi",on vähän väärä sanavalinta koska synnytys oli kyllä huomattavasti nopeempi,kesti 1h45min kokonaisuudessaan. Ensimmäisessä supistukset alko pikku hiljaa kovenee eikä ollu missään vaiheessa niin tuskasen kipeitä. Toisessa supistukset alko nopeesti,kun pääsin liikkeelle,tosi tosi kipeinä. Mulla ei ekassa synnytyksessä tullut kovaa ponnistamisen tarvetta ja toisessa tuli lähes heti kun synnäriin pääsin ja kiemurtelin tuskissani sängyssä. Tosin kun kätilö rupesi kattelemaan kohdunsuun tilannetta niin totesikin että pää näkyy jo :) Aukesin tosi nopeesti 3cm 10cm ja ponnistusvaihe ei kestänytkään ku 1min :) Nyt pikkasen hirvittää kun seuraavaan laskettuun aikaan on enää 3kk että mitä nyt tuleman pitää... että nytkää ei tule synnytysten välille kuin n.1v3vko...

minulla tuo ensimmäinen synnytys käynnistettiin rv 41 1 ja supistukset alkoi heti rajuina monen monta kertaa olin menettämässä tajun ennen kuin sain lääkettä(epiduraali)jonka vaikutus ei ollut kovin pitkäaikainen sain sen kun olin auki 4cm ja lääke hidasti synnytystä ja kivuliaita supistuksia tuli aika harvakseltaan ja kun loppuvaiheessa ei enään lääke vaikuttanut eikä lisää voitu enään antaa.ja supistuksia vahvistettiin ja tihennettiin tipalla.huoh aivan sattuu mahaan nytkin kun ajattelee.tunnin minä neitiä ponnistin 9cm aloin jo kun tuli kamala tarve ponnistaa(kamala se paine ja kipu)3789g ja 50,5cm oli neidin mitat ja käsi poskella tultiin maailmaan.pieni pelko jäänyt ja otan kyllä kaikenlaisia neuvoja myös vastaan mitä kannattaa kokeilla kivunlievityksenä ja mkä on hyvä asento ponnistaa jne kiitos teille jo vastanneille ensimmäisen synnytys olisikin ihanteellinen mutta eihän sitä ennalta tiedä

Voin kuvitella tunteesi. Ekassa käynnistyksessä kiemurtelin tuskasta ja epiduraalia en saanut ja ilokaasusta oksensin. Epiduraalin saamattomuuden syy oli lyhyet supistukset, kestivät vain 15 sekunttia, mutta välissä vain 15 sekunttia taukoa. -Gynekolgi meinasi etteivät noin lyhyet supistukset vie synnytystä eteenpäin ja sittenhän siinä olikin pieni ongelma, kun sanoin, että pakko päästä kakkalle tai tulee housuun... -Siinä vaiheessa tajuttiin, että lapsi syntyy. Avautuminen tapahtui siinäkin siis alta kahdessa tunnissa ja kokonais kesto oli vain se 2 ja puoli tuntia, mutta kipu oli jumalaton.

Yllättäen itselle ei kauheaa kammoa jäänyt, mutta miehelle jäi. Hän pelkäsi älyttömästi toisen syntymää ja oli äimän käkenä, että tässäkö tämä nyt oli.

Minä siis odotin samanlaista kipua kuin ekassa synnytyksessä, mutta sitä ei tullut. Todellakin tassuttelin ympäri huonetta ja hieman kovempien supistusten aikana otin miehestä hieman tukea. En edes meinannut mennä sängylle maata, että kätilö saa tarkistaa tilanteen. Sanoin nauraen, että eiköhän tämä ole vielä alkua ja niistä sanoista meni alta kymmenen minuuttia kun poika oli syntynyt.

Eli voi se synnytys olla "mukavakin".

Ekassa meni 4 päivää käynnistystä, varsinaista synnytysvaihetta yhteensä 19 tuntia, ponnistusvaihe 2h 10min. Imukupilla tuli.

Toinen käynnistyi itekseen, 8 tuntia ja ponnistus 15min. Ei mitään apuvälineitä.

Kolmas, reilut 3 tuntia, ponnistusvaihe 2min.

Eka 3620g, toka 3995g, kolmas 4470g

Ekasta repesi pahoin, tokasta pikku nirhauma, kolmannesta sitten taas repesi toisen asteen repeämä, kun vauva tuli niin vauhdilla ja käsi poskella

Helpoimmaksi koin toisen lapsen synnytyksen. Kaikki meni omalla painollaan ja hyvällä tahdilla. Kivunlivitykset kerkesin saada ja kaikki meni muutenkin tosi hyvin. Kolmannesta sitten nippanappa sairaalan ehdittiin kun olikin jo 9 cm auki ja siitä sitten vaan saliin ponnistamaan. Sairaalassa ehdittiin olla yhteensä kymmenisen minuuttia ennen kun lapsi oli syntynyt. Eli tahti oli liian nopeaa ja itselle jäi jonkinlainen trauma siitä. Liian nopeaa ja kivuliasta, ei kerenny itse siihen touhuun mukaan ollenkaan kun yhtäkkiä jo vauva parkaisi. Ponnistusvaihe oli myös kaikkien kivuliain, vaikkakin nopein.
Kaikkien synnytysten välissä ollut reilu vuosi. Nyt neljäs tulossa ja kyllä pelottaa...