Mikä vitsi mun miestäni oikein vaivaa. Mä en tajuu, kun sen pitää kaivaa kokoajan mun entistä elämää. Eihän tästä nyt meinaa tulla yhtään mitään, kun tää on yhtä takkua. Mua alkaa jo vähän masentamaan, kun mies on niin sairaan mustis mun exästäni. Onko teillä vastaavia kokemuksia ja miten olette asian selvittäneet? Tää mun tapaus on muutenkin ihan naurettava, kun mä olen nyt 25v ja mun elämässä on ollut vain yks poika ennen tätä nykyistä. Asian on sikälikin tyhmä, koska mä olin neitsyt, kun aloin seurustelemaan tänä nykyisen kanssa. Mun suhde siis exään kesti vain 8kk, eikä me oltu sängyssä, niin onko teidän mielestä syytä olla mustasukkainen? Mä luulin, että miehille kelpaa, kun nainen on neitsyt ja ajattelin, että se on mullekin kunnia asia säästää se sille oikeelle, niin nyt tuntuu, niinku kaikki olis menny vaan hukkaan. Yks vaan miettii mun exää. MIKS?
Tuntuu
pahalta..
26713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Älä ainakaan kerro exästäsi nykyiselle enempää, jos hän kyselee siitä (niin kuin noi entisestä elämästä mustikset yleensä tapaa tehdä, hyvinkin yksityiskohtaisesti). Oletko sinä miehesi ensimmäinen? Jos et, niin mustasukkaisuus on jo suorastaan pelottavaa. Jos toinen on kokenut ja toinen kokematon, niin sen mustasukkaisuuden voi jotenkin paremmin ymmärtää vaikkei se tervettä ole siltikään. Niille, joille toinen on ensimmäinen voi kehittyä pakkomielteitä toisen aikaisemmista suhteista. Näköjään vaikkei olisi edes seksiä harrastettu...
Mutta niin, valitettavasti ei ole minulla ainakaan mitään neuvoa tuohon tilanteeseen. Kai vaan yrittää takoa järkeä päähän. Ja kuunnella ihan aidosti toisen "huolta" mutta sitten tehdä selväksi miten turhaa se on. Yhden kaikista mustasukkaisen kanssa seurustelin, mutta tuo tyyppi myös mm. valehteli ja petti joten en ole hänen kanssaan ollut aikoihin missään tekemisissä.
Kyllä mun miehelläkin on ollut suhde, mutta jostain syystä se nyt vaan on niin mustis mun exästä. En mä ole mitenkään kiinni mun exään, enkä edes ehtinyt rakastua siihen ja siksi sen jätinkin. Tätä nykyistä kyllä rakastan. Entisen kanssa ei koskaan menty vyötärön alapuolelle. Siinä oli raja ja sitä ei ylitetty yhtään kertaa, ei millään tasolla, joten mielestäni olen ollut aika kiltti. Hän sai siis mun koskemattomuuden ihan 100%. Vai mitä toi koskemattomuus nyt sit tarkottaakaan. Kyseleehän se kokoajan hirveen yksityiskohtaisesti kaikkee ja olen myös kertonut, mutta eihän mulla nyt mitään niin ihmeellistä kerrottavaa ole. Pussailua ja hyväilyä, siinä se, olenko mä nyt sitten ihan pilalla. Onko jätkät tosiaan noin hankalia ja tarkkoja naisista?
Miesystäväsi on SAIRAANLOISEN MUSTASUKKAINEN, ja se voi olla jopa sinulle vaarallista. Pyrkisin eroon, mikäli se suinkin on mahdollista, normaali mies ei käyttäydy noin. No minä olen kahdesti eronnut, ja nykyisen avupuolisoni entisistä miessuhteista en ole sanallakaa koskaan kysynyt, eikä ne edes kiinnosta mua, meillä on yhteinen lapsi, ja sillä hyvä.
Joo.. ei toi nyt ihan normaaliakaa oo, oikeastaan vaan tosi itsekästä varmaankaan ei halua menettää sua mutta ajattelee tosiaan vaa itteensä eikä mieti yhtään miltä tollane sairaalloinen mustasukkasuus susta tuntuu.... ja kakkosvaihtoehto: ÄIJÄ ON SEKOPÄÄ HULLU RAISKAAJA, JÄTÄ SE!
Niin no. Se on varmaan vaan jotenki rikki mä luulen.
Ei tuohon miehen sairauteen ole lääkettä.
Ongelmat vaan pahenevat jatkossa. Ei muuta kuin ”kassan kautta”.
kunnia asia säästää se sille oikeelle …
Ethän sä säästänyt sille oikealle vaan varsinaiselle surkimukselle.
Kuulostaa tosi oudolta. Normaali ihminen ei mieti tollasia koko ajan, ja varsinkaan syyttä.. Jos kerta netsyyskin oli tallella ni luulis jäbän olevan onnensa kukkuloilla.
No tämän mä just halusinkin kuulla, eli mun alkuperäinen kyssäri olikin just se, että onko tää normaalia ja nyt ainakin sä sanot, että ei ole ja sanot vielä senkin, että kaverin pitäis olla tyytyväinen. Tää mua just on niin ottanu päähän, että mä pidin itteni ns. kuivilla ja ajattelin antaa vasta sille oikeelle. No nyt kun se tosi rakas löyty ja mä halusin antaa sille itteni, niin yks sitte on tommonen...äh luuseri. Me ollaan suunniteltu häitä ym. mutta uskaltaako sen kanssa sitten mennä yhteen, jos se ei lopettakkaan itkemistä. Pahemmaksi ei ainakaan saa enää mennä. Kiitti vastauksesta, nimittäin toi autto mua kovasti, kun sanoit että jätkän pitäs olla onnensa kukkuloilla. Tiiätkös, kun mulle on tullu ihan hirveen huono ja likanen olo, eli mun mies tosiaan on saanu mut tuntemaan itteni ihan pilatuksi, kun olen kerran serustellu. Kyselee koko ajan kaikkee yksityskohtaisen tarkkaa, vaikka kyllä jo tietää ihan kaiken. En olisi ikinä uskonu, että joku voi keksiä niin monia erilaisia ja mutkikkaita kysymyksiä mun suhteesta exään. Mun pitäsi kertoa jo kaikki ajatuksenikin ja aikomukseni. Meinasko koskaan lipsahtaa ja tekikö mieli ym, ym. Siis ihan oikeesti, niin mulle on tullut jo itellekki semonen olo, että ihan niinku en olisikkaan ollu koskematon, vaikka ihan varmasti olin.
Pakko vielä vastata, että homma menee pahemmaksi, ja alat saamaan pian turpiis asian tiimoilta, tyyppi on sitä mieltä, että saa sut vielä tunnustamaan asioita, joita et ole edes tehnyt, ja voi näin hallita sua, ja olla "niskanpäällä".
Erittäin vahvasti narsistinen persoona taitaa olla kyseessä. Älä vaan naimisiin retkahda sen kanssa, vaan sanot, ettet taida kelvata vaimoksi noin hienolle prinssille..
Oot saanut jonkun narsistin alun riesakseen. Sun pitää tehdä sille selväksi et
entinen suhde on entinen ja nyt pitää keskittyy nykyiseen. Jos se ei sitä hyväksy niin ota vaikka ero tai sano sille että otat muuten eron.
Jos hiukankaan arvosta itseäsi ja tulevaisuuttasi niin hankkiúdu eroon tuollaisesta pitä pikimmiten. Tuo näes on sellainen tauri ettei se parane vaan pahenee. Vaikka muuttaisitte autiolle saarelle tuhannen kilometrin päähän seuravista ihmisistä millään omalla tekemiselläsi et kykene tilannetta normalisoimaan vaan mustasukkaisuus pahenee ajan myötä.
Valinta on ihan omassa kädessäsi, toivottavast iselviät hengissä eroon tuosta.
Lupaan harkita, jos ei pian muutu. Että ku ottaa päästä. Tekis mieli antaa sen lukee tätä ketjua : ) mitähän siitä seuraisi ?
"Tekis mieli antaa sen lukee tätä ketjua mitähän siitä seuraisi ? "
Ei mitään hyvää ainakaan. Syövästä paranee aika usein nykyään, HIV:n kanssa pystyy elämään ja lopulta kuolemaan siihen mihin luultavasti muutenkin olisit kuollut. Mustasukkaisuuteen sen sijaan ei ole parantavaa eikä hidastavaa hoitoa ja mitään ei ole tehtävissä. Lisäksi ikävän moni elävän elämän tositarina on kertonut tilanteen muuttuneen täydelliseksi helvetiksi papin aamenen jälkeen. Siis joko siedät asiaa koko loppuikäsi tai pistät oitis pisteen tuolle. Ja mitä nopeammin sen parempi, mitä enemmän aikaa kuluu sitää suuremman palan sinusta luulee omistavansa ilman virallistamistakaan.
So simple is it.
Onko uusi miehesi muslimi? Heillä on niin heikko itsetun´to, että naisille asetetaan ihan mahdottomia vaatimuksia.
Ei se ole muslimi, mutta mahdoton on vaatimaan silti. Sanoin sille, että en enää kattele, jos homma ei muutu. Tais vähän pelästyä, kun ei ole ny kauheesti enää vatkannu mun historiaa. Jospa tää tästä ja ehkä sen vaan piti saada käsitellä juttu pohjia myöden.
Joskus on viisainta vaan puida tuollaiset miltä askarruttavat kysymykset pois tieltä. Kaikki kerralla rehellisesti ja sopia, että ei senjälkeen palata aiheeseen.
Jos parisuhteessa jokin asia vaivaa niin viisainat on selvittää asia kerralla, muuten se saattaa paisua mielessä.
Parisuhteessa on todella typerää uhkailla ja pelästyttää toista.
Niin no kun ei ole oikein mitään erityistä selvitettävää, niin mitä sitä sitten samaa asiaa jauhaa ja jauhaa. Voihan sen pilkkoa vaikka miten pieniin palasiin, niin ei se siitä sen ihmeemmäksi muutu
No sitten selvitetää se, että ei ole oikein mitää selvitettävää ja sovitaan, että ”ei senjälkeen palata aiheeseen.”
Miksi ei pilkottaisi vaikka pieniin palasiin jos asia sillä hoituu ja sovitaan, että ”ei senjälkeen palata aiheeseen.”
Pelottelemalla ja uhkailemalla aiheutat vain ongelmia itsellesi. Ei ne miehen ongelmat uhkailemalla poistu!
No mikä siinä sit on se ongelma, mä en sitä oikein tajua. Eli mulla on ollut yksi suhde, joka kesti 8kk ja siinä suhteessa ei menty sänkyyn. Ei edes yritetty, koska sovimme lähtökohdittain, että vyötärön alapuolelle ei kosketa, yhdessä ei nukuta ja tämä raja piti 100%. Ollaan pussailtu ja hyväilty, mutta ei rajan yli. Huoh... ja tätä on sit vatkattu ja ristikuulusteltu niin, että välillä meinaa jo itekkin seota, että hitsi, no oliko meillä sit jotain muutakin. Tekikö mieli mennä piedemälle ja mitä ajattelin, koskettiinko sittenkin, miten koin itse suhteen kun se loppu, eli oliko ollu hurjaa. Miks miehet miettii tällasia?
”tätä on sit vatkattu ja ristikuulusteltu”
Miksi jatkat vatkaamista, mikä pakottaa?
Etkö osaa sanoa, että asia on nyt loppuunkäsitelty etkä enää keskustele tästä asiasta?
Joo, pitää sanoa. Oon vain yrittäny tukee sitä, mutta sanoinhan jo sille, että lähen vetään, jos ei lopeta. No, olin vihanen, enkä oikeesti tarkottanut.
” No, olin vihanen, enkä oikeesti tarkottanut.”
Tuo sun pitää sanoa sille miehelle samalla kun sovitte, että asia on loppuunkäsitelty.
Uhkailu on typerää vaikkei oikeesti tarkoitakaan uhkailla.
Hei, "enää en kattele?" nimimerkille. Eikö se asioiden pieniin palasiin pilkkomista ole juuri sitä vatkaamista?
Tuntuu sun neuvosi olevan ainoa oikea tapa ratkaista asiat. Ei sillä, että neuvosi olisivat huonoja, mutta aloittajan sanoma "en enää kattele" oli ihan ookoo. Jos hän ei ole aikaisemmin mitään tuollaista sanonut, niin ehkä mies lopettaa "kukkoilun" tai sitten ei. Ja jos ei lopeta niin toivottavasti aloittaja toteuttaa ns. uhkauksensa, mutta turhan kärkkäästi kommentoit. Se on hyvin helppo sanoa toisen puolesta. Muutoin kyllä olen samaa mieltä kanssasi, ei ole tuommoinen tervettä, liiallista mustasukkaisuutta, mutta jos ei (todennäköisimmin ei) muutu, niin toivottavasti ei jää kuuntelemaan tuollaista, fiksun oloinen nainen kuitenkin on kyseessä ja varmasti löytyy mies joka osaa kunnoittaa ja olla ilonen hänestä.
Kiitti sulle kommentistasi : ) Niin musta vaan tosiaan tuntuu huonolta, jos turhasta ollaan mustiksia. En mä jaksa semmosta suhdetta, jossa kaivetaan olemattomia. Ymmärtäisin, jos olisin maannut jonkun, tai useiden kanssa aiemmin, mutta kun en ole. Eikä mitään muutakaan erityistä ole sattunut, niin vähä se on semosta turhan pyörittelyä. Aika tarkan pojun löysin, mutta mä silti pidän siitä ja uskoisin, että kasvaa tosta ohi. Ei olla paljoa riidelty vielä, mutta ton yhen kerran kyllä tuli sanottua hiukan topakasti, ku jotenki ei vaan jaksanu ja aattelin, että eiks miehen pitäis olla jotenki vähä vahvempi osapuoli. Onko teillä kokemuksia mustasukkaisista miehistä, vai sattuko se nyt vaan mulle?
Lähde salaa häneltä.