Missä menee viehätyksen, kiinnostuksen, ihastumisen ja rakastumisen ero??
Tuntuu, että olen käynyt noi vaiheet rytinällä lyhyessä ajassa läpi, ja hetkessä oon aivan umpirakastunut...:( Ja vielä sellasella tavalla etten muista milloin oisin näin tuntenut vai olenko koskaan? Ollaan ystävyyspohjalla liikkeellä, ja jokainen päivä on suurta riutumista...kun pitää yrittää tunteineen cool mutta eihän sitä pysty täysin peittämään. Tekisi mieli joka hetki soittaa ja sanoa miten ihana hän on, ja kertoa miten rakastunut olen, mutta pelkään kamalasti että se osoittautuu virheliikkeeks ja karkotan hänen elämästäni.
Tämä ei edes ole mikään "normaali" ihastuminen, vaan ensi hetkestä alkaen oon kokenut aivan äärettömän voimakasta yhteenkuuluvuutta, ja tavallaan en voi uskoa todeksi etteikö hän koe samoin, vai mistä nämä tuntemukset on mulle tulleet -mun omasta päästäkö?
Tuntuu, että olen käynyt noi vaiheet rytinällä lyhyessä ajassa läpi, ja hetkessä oon aivan umpirakastunut...:( Ja vielä sellasella tavalla etten muista milloin oisin näin tuntenut vai olenko koskaan? Ollaan ystävyyspohjalla liikkeellä, ja jokainen päivä on suurta riutumista...kun pitää yrittää tunteineen cool mutta eihän sitä pysty täysin peittämään. Tekisi mieli joka hetki soittaa ja sanoa miten ihana hän on, ja kertoa miten rakastunut olen, mutta pelkään kamalasti että se osoittautuu virheliikkeeks ja karkotan hänen elämästäni.
Tämä ei edes ole mikään "normaali" ihastuminen, vaan ensi hetkestä alkaen oon kokenut aivan äärettömän voimakasta yhteenkuuluvuutta, ja tavallaan en voi uskoa todeksi etteikö hän koe samoin, vai mistä nämä tuntemukset on mulle tulleet -mun omasta päästäkö?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Soita sille, vain sillä se selviää! Sitten ei tarvi enää pohtia :)
Keskustelet sen kanssa kun näette. Kerrot sille miltä susta tuntuu
Anna palaa kulta, odotan.
Veteen piirrettyjä viivoja noiden tunteiden erotteleminen. Ehkä rakastumiseksi tunnetta ihastumisen sijaan voi kuvailla silloin, kun se ei katoa millään ja voi sanoa toisen tuntevansa pintapuolta paremmin.
Mullakin on käynyt ihan samalailla ihan ensihetkestä alkaen olen tuntenut että me kuulluttais yhteen sen miehen kanssa.
Mietin yhä mistä nämä tuntemukset oikein tulevat??
Monesti ihmiset kyllä sanattomilla eleillä ilmaisevat ihastuksensa. Koska olet kokenut myös molemmin puolin, voi hyvinkin olla, että tämä on ihastunut myös sinuun, mutta kuten sinäkin, pelkää, että lähestyminen olisi virheliike. On tärkeää, että seuraa sydämensä ääntä. Ymmärrän, että pelottaa, mutta:
"Rohkea ei ole se, joka ei pelkää, vaan rohkea on se, joka toimii pelosta välittämättä."
-Joku viisas.
Ei me varatut molemminpuolin voida lähteä tuolle "rohkea rokan syö"-tielle näissä ihmissuhdeasioissamme, siis en mä ainakaan halua menettää kasvojani jos menen ja soittelen tai viestittelen varatulle miehelle, että jos ja kun.........
Entäpä jos tunteeni on vain yksipuolinen???? Miten noloa siten saattaa toinen vaikeaan tilanteeseen.
Sitä paitsi en halua menettää hyvää nyt meneillään olevaa ihmissuhdettani jonkun ihastuksen takia, joka saattaisi osoittautua jatkossa aivan "vikatikiksi", jos ihastuksemme olisikin molemminpuolista.
No, teidän varattujen toki pitää puntaroida nykyinen suhteenne, tunteenne, arvomaailmanne yms kaiken muun lisäksi.
Itsellä ei sitä probleemaa.. mut oma puntarointini itselläkin työstettävänä. Hän olisi jo halutessaan käsittääkseni voinut viettää kanssani enemmän aikaa..mitähän se mahtaisi muuttaa et paukauttaisin tykkäämisiäni ja rakkaudentunnustuksia..?
HeikkonaVahvan sanat sisältää kuitenkin viisautta josta pidän:)
EN tarkoittanut sitä, että jos on varattu, vaan molemmat ovat sinkkuja. Mielestäni on väärin lähteäkään rikkomaan voimassa olevia liittoja oman ihastuksen vuoksi. Kestävä ja turvallinen ihmissuhde ja ennenkaikkea voimassa olevan liiton kunnioittaminen ja sitoutuminen on ykkösjuttu!
Avioliitossakin/varatuilla tulee ihastumisia, mutta ei niiden perään tuosta vaan saa lähteä. Ei.
Pahoittelen suoraa puhetta.
Aivan täydellisesti kirjoitettu. Ihan kuin joku lukisi mun ajatukset tässä tekstissä.
Nämä palstat on täynnä kaikkea enkä ikinä ole kommentoinut täällä mitään, mutta nyt oli pakko.
En myöskään osaa selittää tätä tunnetta järjellä. En ole koskaan tuntenut näin ketään muuta ihmistä kohtaan. Ei päivääkään pitkiin aikoihin etten olisi häntä ajatellut.
Samoja pelkoja on mullakin. Että osoittautuu virheliikkeeks yhteydenotto ja se jos mikä tuntuu surulliselta.
Toivottavasti kuitenkin sinä pystyt olemaan rohkea ja ottamaan yhteyttä häneen.
Noita tunteita ei voi tajuta, ennen kuin sen itse kokee. Hämmentää tunteiden suuruus.
Tarvitseeko tunteitaan edes peittää. Ei tarvitse. Jos toinen reagoi käyttäytymiseesi kiusaantumalla tai ottamalla ison askeleen taaksepäin, sitten kanattaa miettä, muuten ei. Pieniä askelia eteen ja taakse aina tulee vaikka ujostelun seurakusena vaikka tahtoisi joka solullaan.
Ei kai näitä tunteitaan voi mitenkään peittää..niin kuin kerroin, ystäviä ollaan ja tuntuu että nämä mun tunteet pilaa koko homman:( Olis niin ihanan vapauttavaa olla ilman näitä tuntemuksia, kun nyt kaikki pyörii hänen ympärillään, ja pelkään että hän kyllä aistii tämän ja hermostuu muhun kohta. Oon mielestäni ihan kiva ja ok ihminen mut nää olotilat tekee musta ihan ääliön:(
Taidan ottaa tähän hommaan sellasen arkipäiväsen otteen; "ihana ilma tänään, vitsi mä muuten rakastan sua hirveesti".. enkä edes odota reagointia häneltä. arkipäivästän asian itselleni, jospa tää siitä helpottuisi enkä kävis tällaistaa kokopäiväistä jatkuvaa draamaa pääni sisällä.
Te kuitenkin näette toisianne päivittäin tai viikottain?
Ihastuinko? vai mitä oikein tapahtui? Eilen tanssilattialla.
Siis oletteko molemmat vapaita vai onko ihastuksesi kohde varattu? Varmistan vaan, kun tämä kuulostaa niin kovin tutulta...
vapaita olemme kuin lintuset taivaalla..
Mut kun noi tunteet ovat noin vahvoja, niin kannattaisko niille tehdä jotain? Oletko mies? Jos olet, varsinkin silloin on minun mielestäni lähestyä naista. Minulla naisena on erittäin vaikeaa lähestyä miestä, vaikka olisin todella ihastunut. En sano, että niin pitäisi olla, vaan minun kohdallani näin on. Mutta jos olet nainenkin, niin go for it! :) Eipähän jää kaduttamaan..
tilanne on vain aika mahdoton ja absurdi, vaikka saattaa näennäisesti vaikuttaa muulta -siitä nimimerkkikin Utopinen unelma.. parempi vaan koettaa pakata nää tunteet kapsäkkiin ja kapsäkki vintille:(
Mun kohdalla ihastumiset ovat utopisia unelmia, että pistin tunteet kapsäkkiin ja heitin menemään. Ei ne mihinkään koskaan johtaneet.
No ei ne tunteet johda taatusti mihinkään, jos ne pistetään kapsäkkiin. :( Mieti, miten voisit tehdä jonkun naisen onnelliseksi! :)
Itselläni on se pelko, että koska olen positiivinen ja iloinen, ja se mies, kehen olen ihastunut, on taipuvainen melankoliaan, niin että hän pelkäisi, että en olisi kiiinnostunut. Päinvastoin! Minusta olisi ihana tukea miestä hänen taakoissaan!
Anna palaa vain =) ehkä on turvallisempaa ennen "suuria rakkaudentunnustuksia" kuitenkin tavata jonkun kerran ja jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä ja pyrkiä selvittämään millä mielellä toinen on liikkeellä. Minusta ainakin sen voi sanoa että on kiinnostunut ja haluaisi viettää aikaa yhdessä tutustuen.
Omalta kohdalta meni puoli vuotta "hukkaan" kun kumpikin kierteli kuin kissa kuumaa puuroa kun eikä "uskaltanut" ujoudessaan meistä kumpainenkaan tehdä aloitetta; onneksi mies sitten rohkaisi itsensä ja pyysi puhelinnumeron =) siitä se sitten lähti ja ikinä ennen en ole ollut niin onnellinen kuin nyt; "rakkaus ensi silmäyksellä" oli molemminpuolinen ja tunteet vain vahvistuu koko ajan.
Onnea sinulle ja rakkaudentäyteistä kesää