Kuri voi vähentää kurittomuutta

Vaikka kuinka selailisi historiaa, vaikea löytää mitään armeijamallia, jossa kurittomuus olisi ollut menestystekijä. Päinvastaisia esimerkkejä löytyy helposti. Maailmassa on satoja tai tuhansia erikokoisia armeijoita tälläkin hetkellä. Menestys tai tappio sodassa on yhteisön kannalta niin tärkeä kysymys, että jos olisi jokin toimiva vaihtoehto sotilaskurille, sitä epäilemättä käytettäisiin. Kurittomuuden sijaan näyttää kuri olevan menestystekijä. Mitä vaativampaan käyttöön joukkoa koulutetaan, sitä tärkeämmässä asemassa on kuri. Suurvalta-armeijoiden erikoisjoukot noudattavat poikkeuksellisen tiukkaa kuria, eikä mielenterveysongelmia juuri esiinny. Laajasti tarkastellen näyttäisi siltä, että kurinalaisessa joukossa esiintyy vähemmän mielenterveysongelmia kuin satunnaisotoksessa.

Itse olen "lusinut" armeija-aamuja varuismiespalvelusta enemmän. Suuretkin numerot ovat tulleet tutuiksi. Hakemalla saa hakea tapauksia, joissa armeijan vuoksi joku olisi mielenterveytensä menettänyt. Armeijan aikana joku on tosin voinut menettää elämänsä hallinnan, mutta näissäkin tapauksessa useimmiten ovat ongelmat juontuneet armeijaa edeltävään aikaan. On käynyt toisinkin päin. Epävarma ja -vakaa henkilö on saattanut saada pysyvän otteen elämästään.

Tulee todeta kuitenkin se, että pelkällä kurilla ei mikään armeija menesty. Kuria ei ole tarkoitettu korvaamaan järjenkäyttöä. Kun toimitaan isossa joukossa, yksittäisen ihmisen tulee kuitenkin sopeutua organisaatioon. Kysymys on kompromissista, joka on hioutunut historian monien sotien aikana, monissa armeijoissa. En usko, että mitään uutta tullaan löytämään siitä suunnasta, että miten kurinalaisuuutta voitaisiin vähentää armeijassa.

Samoissa lehdissä joku "asiantuntija" muka myötäili kurin merkitystä, mutta kuulutteli, että kurin pitäisi olla mielekästä. No, mielekästä se on, sillä armeija vaatii toimiakseen kurinalaista tarkkuutta. Joku kuittasi jo senkin, että jos esim. tykistö ei ole ajallisesti ja muutenkin tarkka toiminnaltaan, lopputuloksena voi olla, että ammutaan omia. Muuan itäinen armeija sai viime sodissamme kuuluisuutta sillä, että vaikka heidän tykistötulensa oli runsasta, oli se myöskin sillä tavalla suurpiirteistä, että varsin usein se auttoi suomalaisia kovasti.

Mutta kaiken varusmiesaikaisen kurin ei pidä olla pelkästään "mielekästä". Sodan aikaista, vihollisen aheuttamaa, mielipuolisuutta ja painetta pitää voida simuloida, jotta tositilanteessa osaisi löytää itsestään sellaista kestävyyttä, joka ei heti ole kiljumassa perusteluja.

Yksi esimerkki valaisee kysymystä: varusmiesajan alkuvaiheessa toteutetaan aivan virallisena koulutuksena nk. rättirumbaa. Perustarkoituksena on opettaa joukko pukeutumaan ja vaihtamaan vaatteita nopeasti ja yhtenäisesti. Kun tulipalon sammuttamisessa ja sotaharjoituksessa tarvitaan koko lailla eri varusteet ja kun joukko on iso ja aikaa vähän, pakko on kouluttaa eri varustevaihtoehtojen käyttö sujumaan automaattisesti. Varusmiesajan myöhemmässä vaiheessa saatetaan palata samaan koulutukseen samassa tarkoituksessa. Saatetaan myös toteuttaa koulutus eri tarkoituksessa. Rättirumba ottaa välillä aika koville ja jos sen tahtia nopeuttaa, parashermoisimmallakin alkaa pinna kiristyä. Joutuu kyselemään, että mitä järkeä tässä on. Ja joutuu hakemaan sisunsa pohjilta voimia, että kestää hajoamatta muiden mukana. Ja kumma kyllä, sisua löytyy ja sitä alkaa löytyä lisää kun harjoittelua tulee lisää. Osa muustakin koulutuksesta on tarkoituksellisesti stressinkestokykyä lisäävää.

Moni varusmies on kokenut simputusta. Sisua lisäävää koulutusta ei pidä sekoittaa yleensä varusmiesjohtajiien joskus (ja yhä harvemmin) käyttämään simputukseen. Kantahenkilökunnan virallisena koulutuksena näennäisesti "perustelematonkin" kuri on kokonaisuuden kannalta välttämätöntä. Jos ei päästä harjoittelemaan kurin säilymistä "älyttömissä" olosuhteissa, kuri ja psyyke hajoaa, kun oikeassa sodassa vihollinen aiheuttaa ensimmäiset todelliset "älyttömyydet".

joop joo, olet itse ilmiselvästi ollut aikonasi varusmiesjohtaja, joka nautti alokkaiden juoksuttamisesta. En todellakaan ymmärrä miten rättisulkeiset, pikkutarkka vessojen siivous yms. auttaa missään muussa kuin laskemaan varusmiesten motivaatiota.

Jos halutaan joukko toimimaan tosipaikassa, se saavutetaan pitämällä paljon tst-koulutusta, ei millään punkan siistiä petausta harjoittelemalla. Yhtä lailla niitä "kilttejä" alikersantteja/skappareita totetellaan harjoituksissa. Hyvä linja armeijassa olisi, että jos hommat pelaa niin kuriakin voi löysentää.