..orjuutta! Työttömänäkin saisi enemmän rahaa.. Lisäksi se pilaa parisuhteen, kun mies ajattelee kotiäidin hoitavan ja siivoavan kaiken. Kun mies käy urheana töissä kotiäidillähän on aikaa siivota miehensä jälkiä ja sotkuja. Vapaa aikaa tai lomia ei ole, kun iltaisinhan miehen pitää levätä raskaan työpäivänsä jälkeen!
kotiäitiys on
kyllästynyt...
8225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuka valitsi sinulle kotiäitiyden, miehesikö ? Odotatko, että miehesi tekisi kotityöt kun tulee töistä ? Kuulutko kenties niihin kotiäiteihin, joilla ei ole aikaa ja jaksamista kotitöille kun aika menee tietokoneella istuen ja moittien miestäsi ?
En tiedä ap:n tilannetta, mutta tulkitsin sen olevan tuon siivoamisen osalta samanlainen kuin meillä: mies ei tee käytännössä mitään kotitöitä. Mä vielä jotenkuten voin hyväksyä sen, että kun kerta olen kotona niin hoidan pyykit, tiskit, imuroinnin MUTTA sitä en hyväksy, että joudun korjaamaan miehen sotkuja. Hän kun ei saa mitään tavaroita paikoilleen käytön jälkeen, ei likavaatteita pyykkikoriin, ei tiskejä altaaseen (koneesta nyt puhumattkaan) jne. jne. Millainenkohan p*skaläävä meidän asunnosta tulee sitten kun itse palaan töihin enkä kerkeä enkä jaksa siivota töiden jälkeen.
Juuri tuota tarkoitin! Kyllä miehen pitäisi omat jälkensä korjata.. Itse tykkään siivota ja hoitaa lapsia, mutta rajansa kaikella..
Kyllä tympäsee! vaikka ei "saisi", kun olenhan äiti!
Huh, millaisia "miehiä" teillä on! Kyllä minäkin pyykit hoidan ja talon siistinä pidän, kun kotona kerran olen, muttei mieleenikään tulisi automaattisesti miehen jälkiä siivota. Aikuinenhan tuokin on! Eri asia on, että joskus teen ihan mielelläni esim. eväät valmiiksi seuraavalle päivälle, jne.
Minulle kotiäitiys oli vapautta. Vapautta saada olla lasteni kanssa ja luoda omat aikataulumme ja tapamme arkielämään. Muistan ajasta kiireettömät aamut, rauhalliset ruokailut ja mukavat ulkoilut. Varmasti on ollut välillä hankalaa ja kiirettäkin mutta päällimmäisenä on muisto ihanasta ja antoisasta ajanjaksosta, itse asiassa elämäni parhaimmasta. En muista kuka siivosi ja kuinka paljon, jotenkin koti pysyi kuitenkin järjestyksessä ja puhtaita vaatteitakin riitti. Mutta nuo asiat eivät olleet olennaisia, ellei niistä itse tee sellaisia.
Nyt jo aikuisten lasten uraäitinä, voi vain kaihoisasti muistella tuota kotiäitiys aikaa ja ihemetellä miten siitä omalla asenteellaan voi saada noinkin kamalan kuvauksen.
Onneksi sinä olet noin täydellinen ja hyvä, ellei ole käynyt sitten niin, että aika kultaa muistot..
On täällä katkeraa porukkaa. Jos joku nauttii äitiydestä ja kotonaolosta ja osaa olla onnellinen, niin heti katkerana mumistaan "onneksi sinä olet täydellinen jne" Höh, täydellisyys ja positiivinen elämänasenne eivät ole sama asia.
ooteko te opettanu ne miehet tuollasiks? kuka sen jäljet korjas ennen lasta? jos se ite silloin ni eiköhän korjaa nytkin kun vaan annat olla tai tuuppaat ne likaset vaatteet lattalta takas kaappiin ja annat tiskien olla tiskat vaan oman kuppis, huomaa kyl kohta kun ne loppuu ja jos siin nyt menee viikko kaks et on vähän sotkua ni so? sä voit sen ajan viettää lapsen kanssa.. mut jos se olit sinä jo ennen lasta ni tottaki sama jatkuu...