Tieteellinen ajattelu karkoittaa ystävät.

Istuskelen tässä kotonani mietiskellen syntyjä syviä. Täytin tänään 24-vuotta ja ryhdyin miettimään syntymäpäivääni syvemmin sen jälkeen, kun äitini soitteli minulle ja tiedusteli mahdollisista syntymäpäivävieraista. Eihän minun luokseni kukaan ole tulossa, vaan yksikseni söin juhlan kunniaksi hieman jäätelöä sekä vadelmia.

Muistelin tänään hieman aikaisempia vuosiani sekä syntymäpäiviäni; tuolloin kutsuin kavereita ja ystäviä kylään, joskus ystäväni järjestivät minulle tietämättäni hienot syntymäpäiväjuhlat. Missä nuo silloiset ystäväni ovat nyt? Missä ovat nuo kaikki yksinkertaiset keskustelut mistä milloinkin? Nyt ajattelen, että eihän noilla keskusteluilla ollut mitään sijaa todellisten merkityksellisten asioiden rinnalla. Onko asia kuitenkaan aivan noin? Onko sekään sitten hyvä, että ei keskustele juuri mistään? Ystävät ovat kadonneet, koska eivät jaksa minun raskaita ajatuksiani. Minulle sanotaan, että ei pitäisi ajatella niin paljon, mutta minkäs teen..

No, ei tämä yksinäisyys ole kun fyysistä. Voinhan ajatella olevani ystävien kanssa. Eipä ole ketään kenelle soittaakkaan, paitsi tietysti äitini..

Tämä masentelusta. En ole oikein varma, onko järkeväajattelu järkevää. Olisiko sittenkin parempi olla ajattelematta vaan sen sijaan tomia.. Ehkä sitä sitten olisi enemmän ystäviäkin. Mene ja tiedä.

Terkuin,

24-vuotias

Ps. epäitsekkyyttä, myötätuntoa ja rakkautta vaiko itsekkyyttä, kilpailua ja..?