Outoja ajatuksia itsen vahingoittamisesta...

kyllä tuo kuulostaa siltä että olet huomionkipeä. Haluaisitko oikeasti kuolla? Tuolla kysymyksellähän se selviää oletko masentunut. Jonkinlainen paniikkihäiriö kyseessä myös voisi olla. Toiset vaan on arkoja toiset vähemmän arkoja, niille on vaan nykyään keksitty kaikenmaailman häiriö-nimitykset. Suosittelisin että menet terveyskeskukseen kertomaan jos tulee itsetuhoisia ajatuksia. Niin se siitä helpottaa ehkä jos on tosi kyseessä.

ennen olin kyllä sosiaalinen ja kaikkea kunnes kouluun tuli nämä eräät tapahtumat...ja en vain osaa kuvitella että olisin huomion perään. Se ällöttää se ajatuskin...
joskus haluan kuolla, enemmän tai vähemmän. Mutten itsaria tee, vaikka ajatuksissa on...välillä enemmän tai vähemmän

Mene kouluterveyden hoitojalle. Niin minäkin tein sinun iässäsi.
Minusta kouluterveyden hoitajat ovat aina olleet enemmän ymmärtäväisiä kuin sairaalas/terveyskeskuksen lääkärit.

Siellä voi kertoa ihan kaikista tuntemuksista, ja jos haluaa olla varma niin kysyt "Voiko täällä puhua ihan kaikista asioista ja ovatko ne luottamuksellisia" .
Tietenkin terveydenhoitajankin pitää pitää suu kiinni oppilaiden asioista, mutta usein vastauksen saaminen helpottaa.

Mutta kumminkin minun mielestä olet enemmän huomionkipeä, mutta jos kamalasti jännität sosiaalisia tilanteita niin siihen voi saada jonkun miedon, oloosi helpottavan lääkkeen, jännitykseen ja erillaisiin pelkotiloihin. :) Lääketiede on niin paljon kehittynyt että lääkkeitä kannattaa ja melkeimpä pitää kokeilla! Eli lääketapauksessa myöskin terveydenhoitajalle joka pistää lähetteen lääkäriin!

Hassua lukea tekstiäsi kun itse olen ihan vastakohta, en ajattele normaalissa elämässäni että "hyppään auton alle" tai "toivottavasti joku tulee ja satuttaa".
Ite taas olen sellainen että satutan itseä (viiltelen, lyön päätä seinään, syön lääkkeitä väärin), mutta sitten tuolla ulkona muiden kanssa en koskaan ajattele että kävispä sitä ja tätä. :D

Toivottavasti olosi paranee~

Musta toi ei kuulosta huomionkipeydeltä vaan ihan perus masennukselta ja ehkä paniikkihäiriöltä. Apua ei saa jos ei sitä pyydä ja koska oot noin nuori niin hae apua heti, ettei oireet pahene. Käväise terveydenhoitajalla tai terveyskeskuksessa ja kerro kaikki.
Mä olen ollut masentunut niin kauan kuin muistan, mutta hain apua vasta parikymppisenä ja sain kärsiä vuosia ihan turhaan.
Etkä muuten ole masokistikaan. Käsittääkseni masokisti nauttii kivusta ja sinähän et ole itseäsi vahingoittanut...?
Hae apua kun vielä siihen pystyt!

kiitos vastanneille.
onko huono asia tai siis NOLOA olla huomion kipeä, jos nyt sitten olen. Koska itsestäni en ole sinänsä, koska en sitä mitenkään kerjää....
ja itseasiassa olen vahingoittanut itseäni. Olen viillellyt, ja olen hakannut itseäni paperiviiltimellä.
Ihan perheen jäsentenkin kanssa samassa huoneessa olen joskus jotain säätänyt, mutta eivät ole edes sitä huomanneet. Kerran äiti istui vastapäätä minun kanssa pöydässä. Hän luki työasioita, eikä huomannut kun murruin. Itkin ja painoin kasvot käsiini. Minä tärisin ja nyyhkytin. Äiti ei edes nostanut katsetta.
Sen lisäksi että olen satuttanut itseäni (mm. siksi että rankaisisin itseäni) toivon todellakin että jotain tapahtuu....joku tai jokin aiheuttaa jotain.
Olen usein ahdistunut, en niin usein "surullinen". vain epätoivoinen, ahdistunut, väsynyt ja epäkiinnostunut mistään......surullisuus on vähän jo laantunut siis. En enää tunne sitä niinkään. Tunnen vihaa ja häpeää. listaa voisi jatkaa hyvinkin pitkään...