Matti Kyllöseltä

On murheellista, että suurin toivein toteutettu liittyminen Euroopan Unioniin on viimeisten kymmenen vuoden aikana johtanut päätösvallan lisäksi myös taloudellisen vallan luisumiseen meiltä itseltämme pois. Kokoomuksen ja RKP:n johdolla maamme eliitti on hurmaantunut “vapaudesta”, joka valtaeliitille onkin ollut hyvä. Kiva on reissata kansan laskuun ja pitää viiteryhmänään rikkaimpien Euroopan valtiaiden alati kasvavaa ja rikastuvaa ihmisten arjesta vieraantuvaa porukkaa. Omaa kansaa, kaiken maksajia, pilkataan tyhmiksi ja ymmärtämättömiksi, kun he suvaitsemattomuudessaan muka eivät suostu ulkomaalaisen sosiaaliporukan elättäjiksi. Tyhminkin näkee, keiden suojaksi maan lait on säädetty sellaisiksi, etteivät maksajat saa edes arvostella eliittinsä omalle kansakunnalle vahingollisia tekoja. Eliitin edusta siinä on kysymys. Lait ovat aina valtaeliitin tahdon mukaisia ja sitä palvelevia.

Juuri tätä kaikkea epäkansanvaltaisuutta edustavalle ja suomalaista elämänmuotoa polkevalle menolle esitettiin vastalause äskeisissä vaaleissa. Tämä ote ei saa lipsua vaalien välilläkään.

Jos nyt kaikesta huolimatta väkisin muodostetaan “hävinneiden hallitus” vanhalle pohjalle, leikitään tulella. Kun katsoo poliittista ja yhteiskunnallista tilannetta maassamme erityisesti täältä Pohjois-Suomen näkökulmasta, missä vaalitaistelun aikana ilmenneet suuret toiveet ja odotukset valuvat hiljaa hiekkaan, voi aistia, että historian valossa tämä ei tiedä hyvää. 1900-luvun ensimmäisen vuosipuoliskon poliittisen kehityksen peilistä katsoen on varoitettava, ettei kansan kärsimyksellä kannata leikkiä.
Tämä kansa on pitkämielinen ja se antaa eliittinsä virheitä anteeksikin, mutta kansanvallan, uskonnon ja pyhiksi kokemiensa arvojen pilkkaa ja vieraiden aatteiden julkeaa suosimista se ei salli.