Synnytys sektion jälkeen

Mulla on tavallaan sama tilanne. Tosin, esikoinen kyllä tuli alakautta, mutta imukupilla väkisin revittynä kylläkin. Synnytyksessä kaikki meni päin peetä ja eihän sille mitään mahda, että noin kävi. Musta ei siis todellakaan tunnu siltä, että olisin itse lapsen synnyttänyt kun se kiskottiin sillä imukupilla ulos :( Pakko mikä pakko oli, kun lapsi oli pahassa ahdingossa ja piti saada äkkiä ulos. Synnytyksessä repesin tosi pahasti, myös sulkijalihas. Ja tämän takia en ehkä koskaan enää voi synnyttää alakautta. Haluaisin kyllä synnyttää ja kokea sen luonnollisen synnytyksen. Toivon siis kovasti, että pystyn seuraavan lapsen synnyttämään alateitse. Sen näkee sitten. Mutta itselle se on kova pettymys jos joudun seuraavalla kerralla sektioon. Olen kuitenkin kuullut monia kertomuksia siitä miten alatiesynnytys on mennyt todella hyvin ja että se voi olla kauniskin tapahtuma. Sellaisen haluaisin itsekin kokea vielä!

Mulla esikoinen syntyi perätilan takia sektiolla ja toinen sitten alakautta. Molemmat menivät hyvin, vaikkakin sektiosta taisin toipua helpommin.

Ikäeroa lapsilla 2,5 vuotta. Toinen raskaus meni yliajalle ja käynnistettiin 41 3.
Pelkäsin kovasti alatiesynnytystä ja varsinkin käynnistystä kohdunrepeämäriskin takia, mutta halusin ennemmin käynnistyksen, kun sen, että kohtu venyy liikaa tai että vauvalle tulisi ongelmia yliaikaisuuden takia (esim lapsiveteen kakkaaminen ja siitä seuraava infektio). Olisin halunnut toisen sektion, mutta suostuin alatiesynnytykseen, koska minulle luvattiin, että mennään herkästi sektioon taas, jossei synnytys etene oppikirjojen mukaan ja suhteellisen nopeaa tahtia. Lisäksi sain vaatimani magneettikuvauksen, jossa varmistettiin lantion tilavuus (suvussa paljon sektioita ahtaan lantion takia).

No suhteellisen nopeastihan se sitten meni, vaikka käynnistyksen takia astetta hurjempaa (kivuliaampaa) olikin epiduraaliin saakka. Synnytyksen kestoksi laskettiin 6 tuntia (8 kyllä oli mielestäni lähempänä hurjien supistuksien takia), ja ponnistus vain 7 minuuttia.

Olihan se alatiesynnytys mieletön ja hurja kokemus, mutten nyt osaa sanoa, kumpi tapa oli parempi tai mielekkäämpi. Käynnistykseen en uudestaan kyllä haluaisi. Tai toisaalta ei tarvinut montaa tuntia kärsiä, mutta en todella usko, että luonnollisesti käynnistynyt synnytys voi olla niin kivulias. Supistuksia tuli heti 2-4 minuutin välein ja jokainen supistus kesti pari minuuttia, eli siinä ei kyllä ehtinyt yhtään levätä. Ennen taivaallista epiduraalia.

Kyllähän alatiesynnytys on normaalisti mahdollista yhden sektion jälkeen. Tai riippuu aiempaan sektioon johtaneista syistä. Minkäs takia sektioon sitten jouduit?

Monessa maassa lääkärit eivät yhdenkaan sektion jälkeen suosittele alatiesynnytystä sektion jälkeen, mutta Suomessa tällaista käytäntöä ei ole.

Hus:n sivuilla oli viime vuonna tietoa, jossa kerrottiin, että jos taustalla on sektio, on 40% mahdollisuus, että uudestaan joutuu sektioon syystä tai toisesta vaikka synnytys olisikin tällä kertaa alkanut normaalisti alatiesynnytyksenä. Kohdun repeämisriski on noin yhden prosentin luokkaa yhden sektion jälkeen.

Ei omaa kokemusta, mutta äitini on synnyttänyt sektion jälkeen kolme lasta alateitse, joten pitäisin sitä mahdollisena :) Tosin esikoisen ja toisen välissä on reilut 2v.