Lastensuojeluinfo tarjoaa valheellista viranomaispropagandaa

Taustalta löytyy useita eri eri syitä ja tekijöitä.
Pelko, olettamus, luulo, mielikuvat, uhkatekijät,, huolen vyöhykkeet, varhainen puuttuminen, sekä useita muita tekijöitä, jotka levisivät kulovalkean tavoin.

Seuraavilla hakusanoillla löydät "toisinajattelijoiden" näkemyksiä lastensuojelusta. Lisääkin heitä löytyy.

Aloita seuraavilla hakusanoilla

Johanna Hiitola
J.P.Roos.
Anu Suomela.
Anja Hannuniemi.
Leeni Ikonen.

Näin yksikertaista se on Johanna Hiitola haulla löytyi esimerkiksi tämä.

http://www.uta.fi/laitokset/sostut/hlokunta/hiitola/hiitola.php
----

"Monet ovat jo ehtineet uskoa lastensuojelun valheellista tiedotetta teineistään eroonhaluavista uusperheistä. Onneksi Anu Palosaari tajuaa, mistä on kyse:
"Kuten jotkut teistä muistaa ja tietää, olen "pioneeripoliitikkona" puhunut suomalaisen lastensuojelun ongelmista vuosia.
Olen mm. kertonut, että kunnat huostaavat lapsia rahan vuoksi. Kunnat saavat jokaisesta huostasta erillisen valtiontuen. Juju on siinä, että tämä valtiontuki on korvamerkitsemätöntä, jolloin kunnat saavat itse asiassa käyttää huostista kertyneet tuet mihin haluavat. Mikäli tuki olisi korvamerkittyä, ja eettisyyden vuoksi sen pitäisi olla, kuntien pitäisi käyttää huostista kertyneet valtiontuet huostalapsien ja -perheiden tukemiseen. Fakta on, että viidentoista vuoden aikana huostat ovat kasvaneet peräti 60 % (Hesarin taannoinen uutinen). Tiedän erään pohjoisen kunnan, jonka kunnanisät ovat eräälle lähelläni olevalle henkilölle kehuskelleet saaneensa konkurssin partaalla olevan kunnan nousemaan jaloilleen huostaamalla lapsia perheistä. Ilman lain suojaa siis.

Suomalaisen lastensuojelun kova huostavimma ei myöskään istu siihen suomalaisen hyvinvointivaltion kuvaan, mitä ulkomaille meistä markkinoidaan, tai minä itse itseämme olemme tottuneet pitämään. Huolestuttavaa on myös huomata, että esim. Hollannissa on ollut sama huostakehitys jo vuosia, toinen hyvinvointivaltio siis, samoin Ruotsi - Ruotsi maksaa nyt korvauksia, ja on maksanut jo vuosia, aiemmasta huostahullun lastensuojelunsa asiatta perheistään huostaamille, nyt jo aikuisille lapsille. Myös USA on ymmärtämäni mukaan maa, jossa lastensuojelu käyttää perheisiin rajatonta, lainsuojaamatonta valtaa.

Lastensuojelun toiminta nojaa siis uusliberalistiseen, äärikapitalistiseen politiikkaan. Pelkään, että sen seuraava muoto on lastensuojeluyksikköjemme, siis perhekotien ja lastenkotien kansainvälinen pörssiyttäminen. Aivan periaatteessa tämä voisi merkitä sitä, että asiatta huostattu lapsesi on mahdollista myydä ulkomaille lastenkotiin, ja mahdollisuutesi edes tavata häntä kuivuvat nykyisestäkin huonosta ja asiattomasti rikotusta tapaamisoikeuden noudattamisesta olemattomiin.

Ylen artikkelin pointti on siis nyt se, että vanhemmat antaisivat lapsiaan vapaaehtoisesti huostaan ja kodin ulkopuolelle asumaan, siis tietenkin saman kuntien valtionapusysteemin piirissä kuin muutkin huostat tapahtuvat.

Minä sen sijaan väitän muuta. Tämä lastensuojelun antama lausunto tilanteesta on virheellinen.

Lastensuojelussa on nyt huomattu, että huoltajuuskiistat ovat aina vain yleisempiä, ja että ne täten voivat olla hyvä rahanlähde kunnille.
Lastensuojelu on siten ottanut käytännöksi sekaantua vanhempien eron jälkeiseen kiistaan. Olen nähnyt tämänsuuntaista kehitystä jo vuosien ajan lastensuojelun piirissä.
Kiistan, olkoon se sitten huoltajuuskiista tai muu eron jälkeinen kiista, on huomiota herättämätöntä kaiken käsmäröinnin keskellä asiatta ja laittomasti huostata lapset. Tämä on tietysti perustelematonta ja laitonta. Lastensuojelu ei saa asettua riidan toisen osapuolen puolelle.

Olen nähnnyt sellaistakin, että lapsi huostataan, ja annetaan sen jälkeen kiistan toiselle osapuolelle - ilman oikeuden päätöstä. Riidan toisen osapuolen on myös mahdollista lastensuojelun nimetä sijaisperheeksi, siis toisin sanoen lastensuojeluyksiköksi, mikä näkyy tilastoissamme, kun puhumme "perheiden epäkohdista ja vanhemmuuteen kykenemättömyydestä".
Tämä ei ole laitonta, lienee porsaanreikä laissamme, mutta vielä viisi vuotta sitten aika tuntematon käytäntö lastensuojelussa. Tänä päivänä moni asianajaja tuntee jo tämän lastensuojelun käyttämän tavan.

Täytyy ymmärtää, että lastensuojelu käyttää monia epäselviä, epäeettisiä ja lain ja laittomuuden rajalla seilaavia metodeja ja käytäntöjä kyetäkseen tilastoimaan perheemme aina vaan huonompaan valoon suuren yleisön silmissä ja sekoittaakseen perheiden ja lasten oikeudet kollektiivisessa mielessämme vastaamaan perheinstituution huonommuutta muun homogeenisen kulttuurin edessä.

Miksi näin? No, palaamme tietysti jälleen tuohon rahakysymykseen ja uusliberalistisen yhteisten markkinoiden ja politiikan noudattamiseen, markkinoiden voimaan, Uuteen Maailmanjärjestykseen, ja sen kautta kuvaan mukaan tuleviin kuntien toimintojen yksityistämisiin, aina vaan isompiin ja epädemokraattisempiin yksiköihin, globaaliin korporatismiin, fuusioittamisiin, orjatyösuhteisiin, halpatyömarkkinoihin, ihmisten joukkosiirtoihin, väestön sekoittamisiin, muuttovirtoihin, jne..
Huostista kun maksetaan kunnille.

Lastensuojelu on ennenkin antanut toiminnastaan virheellisiä lausuntoja medialle. Tämän kertainen lausunto on nähdäkseni ikäänkuin siunaus sen toiminnalle ja uudelle aluevaltaukselle - käyttää kärsiviä perheitä rahasampona huostaamalla laittomasti ja huomiotta lapsia perheistä. Sen jälkeen huostista kerätyt rahat saa käyttää mihin itse kukin kunta valitsee - vaikka uuden sivistyslaitoksen rakentamiseen tai kunnan budjetin peittämiseen."

Hyvä kommentti yh- perheiden tukihenkilönä toimineelta Pia Valkoselta:

"Kokemusteni karaisemana olenkin käynyt sosiaalitoimistossa erilaisten äitien tukena – ja kokenut sosiaalityöntekijöiden huolipuheen jotenkin teennäiseksi. Suuret moniammatilliset työryhmät eivät tue ketään. Pikemminkin ne vaikuttavat alan ammattilaisten valmistelemilta teloitusryhmiltä.

Koska kodinhoitajia ei enää anneta lapsiperheisiin, sosiaalityöntekijöillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kontrolli ja tunkkainen paheksunta."

Siinäpä ne ovat ne lastensuojelun " avut" : huosta, tunkkainen paheksunta ja moniammatillinen teloitusryhmä.

Itä- ja Keski-Suomen lasten ja perheiden hyvinvoinnilla rahastavan KASTE- hankkeen ja moniammatillisen lastensuojeluyhteistyön yli 4 miljoonalla eurolla tuettuja konkreettisia "tuloksia":

"Ovikello soi varttia vailla kahdeksan aamulla. Vihreän puutalon kuistilla seisoi kuusi poliisia ja sosiaalityöntekijä.
Viranomaisten siviiliautot olivat parkissa vaajakoskelaisen talon vieressä.

Maija Leikman oli laittamassa nelivuotiaalle pojalleen aamiaista. Perheen isä Matti Leikman avasi oven..
Äidin mielessä välähti, että hänen vanhin poikansa on joutunut onnettomuuteen. Ei ollut.

Poliisit veivät Matin mukanaan ja ilmoittivat, että myös Maijan täytyy lähteä kuulusteluihin. Maijalla oli päässään papilijotit.
Poliisi seurasi vessaan, kun hän oli ottamassa niitä pois.

-En voi lähteä mihinkään, minulla on lapset täällä, Maija Leikman sanoi.
-Heistä pidetään huolta poliisi vastasi.

Mattia ja Maijaa epäiltiin nelivuotiaan poikansa pahoinpitelystä.

Leikmanin poika ei ollut päiväkodin helpon lapsi. Hän sai raivokohtauksia, joiden vuoksi henkilökunta kääri hänet mattoon rauhoittumaan ja sulki koppiin.
Ongelmat alkoivat pojan siirryttyä perhepäivähoidosta kunnalliseen. Hän sai apua vaikeuksiinsa lastenpsykiatrilta.

Maaliskuisena päivänä poika oli sanonut päiväkodissa, että jos hän on tuhma hän saa piiskaa. Päiväunien aikana lastentarhan opettaja oli huomannut lapsessa naarmuja. Kun isä myöhemmin kysyi, poika ei tiennyt mitä piiskan antaminen tarkoittaa.

Perhe ei koskaan aikaisemmin joutunut asioimaan poliisin kanssa.
Onneksi vanhemmat kuitenkin tajusivat soittaa asianajotoimistoon.
Asianajaja Mikko Tuomi käski vanhempia viemään lapsen välittömästi lääkärintarkastukseen,
Lääkäri löysi lähinnä ihottuman aiheuttamia aiheuttamia jälkiä.
Hän neuvoi ottamaan valokuvan lapsesta.
Leikmanit eivät tiedä miten heidän olisi käynyt, ellei poikaa olisi saatu heti lääkäriin.

Poika palasi päiväkotiin lastensuojeluilmoituksen tekemistä seuranneella viikolla. Seuraavan viikon perhe oli talvilomalla. Silloin tulivat poliisit.
Lapset otettiin huostaan.

Matti ja Maija vietiin poliisisasemalla eri selleihin. Välillä heidät haettiin kuultavaksi, välillä laitettiin taas putkaan.
Poliisi epäili kumpaakin pahoinpitelystä. Isä koki heti alusta, että kuulustelijat pitivät heitä alusta alkaen lapsenhakkaajina.

Ennen putkaan joutumista vanhemmat olivat yrittäneet todistaa syyttömyytensä lähettämällä pojan lääkärintodistuksen ja valokuvat kaupungin lastensuojeluun. Ne eivät päätyneet koskaan poliisille asti.

Kahden huostaanottoviikon aikana Matti ja Maija saivat tavata lapsensa kahdesti. Tapaamiset kestivät tunnin ja niissä oli valvoja.

Kaupunki ei kommentoi.
Jyväskylän kaupungin päivähoitopalveluiden vastuujohtaja Maija Riitta Markkanen kieltäytyy kommentoimasta Leikmanin perheen tapausta vaitiolovelvollisuutensa vuoksi. Hän ei ota kantaa siihen onko asiassa tehty virheitä

Markkasen mukaan lastensuojeluilmoituksen saa tehdä vanhempia kuulematta, kun kyseessä on esimerkiksi väkivaltaepäily. Yleinen käytäntö on, että ilmoituksen tekee päiväkodin johtaja."
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/vuoden-piina-lapsen-pahoinpitelyepäilyistä/673604

Tässä Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (KOSKE), Jyväskylän kaupungin , KASTE- hankkeen ja THL:n byrokratian ja propagandan tuotoksia:

http://www.lskl.fi/files/362/Kemppainen_Jaana.pdf
http://www.lskl.fi/files/427/Jaana_Kemppainen.pdf
"Päivähoidossa ja lastensuojelussa todettu tarve säännölliseen, tavoitteellisempaan ja systemaattisempaan kolmikanta yhteistyöhön
(perhe, päivähoito ja lastensuojelu). Työskentelyprosesseja ja työmuotoja on kehitetty esim. päivähoidon ja lastensuojelun yhteistyömallilla.

Lastensuojelun ja päivähoidon toimintamallin kehittämisellä on luotu puitteet tavoitteelliselle ja säännölliselle yhteistyölle. Yhteistyön lähtökohtana ovat moniammatillisen kasvatuskumppanuuden arvot ; kunnioitus, kuuleminen, luottamus ja dialogisuus sekä perhettä kunnioittavat eettiset periaatteet. Yhteistyössä yhdistyy vanhempien oman lapsensa tuntemus ja tieto lapsen tarpeista sekä ammattilaisten havaintoihin perustuva tieto ja asiantuntemus. "

Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ( KOSKE), lastensuojelun ja KASTE- hankkeen TODELLISIA LAPSIVAIKUTUKSIA voi tutkia myös esim. täällä:

http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/08/suojaa-lapsesi-karstulalta.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2009/08/aggressiivinen-joukko-hyokkaa.html
http://kaisaruokamo.blogspot.com/2010/03/pieni-asperger-poika-ei-saa-hoitoa.html
http://www.knuutilaki.net/node/29
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8901295
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649
http://www.knuutilaki.net/node/27

samaa mieltä.jos sossu päättää ottaa huostaan niin siinä ei lupia kysellä.eikä sitä perheidän kanssa yhteistuumin suunnitella.ja lasten etua ei kyllä kuunnella.yks sossu totes mulle että hänen mielestään huostat on väärin ja lasten täytyisi kasvaa vanhempiensa kanssa ja vanhempia täytyisi tukea että he pärjäävät lasten kanssa.tämä sossu ei ollutkaa mikään suomalainen.

Uskon, että sivuston suunnittelijat tietävät puhuvansa läpiä päähänsä ja juuri sen vuoksi haluavat pyristellä irti tuottamansa virheellisen infon aiheuttamista haitoista jo etukäteen:

"Lastensuojelun Keskusliitto ei vastaa sivuston sisällön mahdollisten virheellisten tietojen käytön aiheuttamista välittömistä tai välillisistä vahingoista, kustannuksista tai haitoista.
Työryhmä:
asiantuntija Senja Liikonen, erityisasiantuntija Taina Martiskainen ja erityisasiantuntija Martti Kemppainen, Lastensuojelun Keskusliitto
asiantuntija Rebwar Karimi, Ihmisoikeusliitto 
erityissosiaalityöntekijä Paula Olkkonen, Helsingin kaupunki 
kehittämispäällikkö Ilse Niekka, Pesäpuu ry
toimittaja Anne Tarsalainen"

Valehdella voi näköjään seitsemällä kielellä ja saada vielä tukea RAY:ltä.

"Kertokaapa palstalaiset mitä perheelle ja lapselle tapahtuu ja miten teitä autettiin ja osallistettiin lastensuojelun prosesseissa!"

Minua ei autettu mitenkään, koska en mitään apua tarvinnut. Lapsi olisi tarvinnut neurologista kuntoutusta, mutta keskussairaalan silloinen lastenpsykiatrian ylilääkäri, joka ei halunnut myöntää neurologisten oireyhtymien olemassa oloa, ei laskenut meitä asianmukaisiin tutkimuksiin, vaan lapsi pakotettiin psykiatriseksi potilaaksi.

Koska sairaalapaikkoja ei ollut saatavilla riittävän nopeasti, laitettiin jatkohoitolähete lastenkodin psykiatriselle osastolle, jossa lapsi vammautettin muutamassa kuukaudessa niin, että hän ei voinut käydä edes koulua pitkään aikaan ja sittenkin vain erityisluokassa. Laittomaan huostaanottoon asti hän oli käynyt omaa lähikouluaan yleisopetuksen luokassa ilman avustajaa.

Lapsen mielipiteellä ei ollut mitään merkitystä sille, että hän ei olisi halunnut lähteä kotoa mihinkään ja kysyikin sosiaalityöntekijöiltä, että miksi hänet huostaanotetaan, koska hänellä on hyvä koti ja äiti, joka pitää huolen kaikista hänen asioistaan.

Huostaanoton valmistelun ajalle meille tyrkättiin väkisin perhetyöntekijät ilmeisesti siksi, että mahdollista hallinto-oikeutta varten saatiin papereihin merkittyä lain vaatima lause eli "avohuollon tukena on tarjottu perhetyötä,mutta se ei riittänyt poistamaan perheen ongelmia." Ei varmasti riittänyt, koska lapsi oli NEUROLOGISEN kuntoutuksen tarpeessa. Siksi olin raivosta varmaan sininen tuon tarjotun "avun" takia ja sanoinkin sossulle, että kannattaisi varmaan antaa sitä sinne, missä sitä todella tarvitaan.

Kuitenkin perhetyöntekijöistä oli korvaamaton apu siinä vaiheessa, kun vaadin sossua tekemään tarkastuskäynnin laitokseen. Omahoitajan pelottelema lapsi ei uskaltanut puhua sossun läsnäollessa kohtelustaan mitään, mutta kun sossu poistui huoneesta, hän kertoi itkien perhetyöntekijöille kaiken.

Sen seurauksena lapsi kotiutettiin, on ollut kotona siitä asti eli jo kuudetta vuotta, ja niin rikollinen laitos jäi rahan suhteen jäädä nuolemaan näppejään. Se jakso avasi kuitenkin silmäni näkemään koko lastensuojelun harjoittaman törkeyden lapsia ja perheitä kohtaan. Jos meillä ei olisi käynyt siinä mielessä tuuri, että sossut olivat rehellisiä ja hyvin työnsä hoitavia, niin lasta ei varmaan olisi kotiutettu ennen täysi-ikäisyyttä ja silloin hänet olisi menetetty yhteiskuntaan sopeutuvasta elämästä täysin.

Kotiutumisen jälkeen sain hänet yksityisen lääkäriaseman kautta neurologiseen kuntoutukseen, sitä jatkui kolme vuotta ja se auttoi lasta valtavasti. Nyt hän on kuin toinen lapsi kun verrataan huostaanotosta kotiutumisen aikaan, koska silloin hän oli huomattavasti huonommassa kunnosa kuin ikinä ennen elämässään.