En halua sektioon :(

miksei alatieperätilasynnytys ole edes vaihtoehto sinulle?

no voi harmi. Toivottavasti vauva tajuaa kääntyä tai ainakin saadaan käännettyä. Muuten on keinot vähissä.

Kuule, meidän sairaalassa vauva ja isä tulee pesujen ja punnitusten jälkeen heräämöön ellei mitään ongelmia ole äitillä tai vauvalla eli et "lahoa" siellä yksin vaan jo siellä aloitellaan myös imetysharjoitukset.

Onhan totta toki sectiossa erilaiset riskinsä kuin alatiesynnytyksessä, mutta varmaankin sinun kohdallasi parempi (jos vauva ei käänny) kuin yrittää perätilavauvaa synnyttää. Eihän kukaan voi sinua kieltää yrittämästä, mutta ei lääkärit huvikseen sectiota suosittele ja täytyy muistaa että kiireellinen ja hätäsectio on jo toista kuin suunniteltu.

Suunniteltu sectio on kuitenkin rauhallinen synnytystapahtuma. Ja vaikka hetki erossa vauvasta voi tuntua vaikelta, niin usko pois, kuukauden päästä toivoisit, että voi kun joku olisi vauvan kanssa tunnin.....

Mikä siinä sectiossa ahdistaa? Puudutus, leikkaus, se ettei kykene itse tekemään mitään?

Itse leikkaussalissa työskentelevänä instrumenttihoitajana (ja vauva perätilassa ja mahdollinen sektio tulossa) olen sitä mieltä, että sektiota en ainakaan ala pelkäämään tai sen enempiä miettimään. Se on niin nopea toimenpide ja heräämöaika sen jälkeen lopulta niin lyhyt, että äitiyden kokemiseesi se tuskin tulee vaikuttamaan. Älä stressaa suotta, ota vastaan se, mitä sinulle asiantuntijat tarjoavat. Samaan, hyvään, lopputulokseen he kaikki kuitenkin vain tähtäävät. Komplikaatioita ei kannata etukäteen pohtia, koska niiden riski on aina olemassa myös tavallisessa alatiesynnytyksessä.

Heissan! :)
Sama kohtalo minulla edessä, tällä viikolla sektio aika. Tiukka perätila, sektiota suositeltiin ja siihen menen. Ikävä kyllä.
En todellakaan haluaisi sektioon. Olen synnyttänyt alakauttakin, todella nopeasti olen siitä parantunut yms. Jospa en sektion jälkeen paranekaan helposti?

joko on saatu käännettyä?

Kuule. Raskaudessa ja odotuksessa ja synnytyksessä on niin monta jos-asiaa, että ei aivan tosikaan. Ne asiat eivät vain ole valittavissa eikä niihin juuri voi vaikuttaa. Omasta kahden raskauden kokemuksesta, joissa niissäkään kaikki ei kummassakaan mennyt niinkuin itse olisin toivonut, voin sanoa, että parasta on vain tarttua hetkeen. Päivä kerrallaan ja asia kerrallaan, sellaisina kuin ne eteen sattuvaat tulemaan - se on paras selviytymiskeino.
Jos vauvasi päättää kääntyä, hienoa. Jos ei käänny, voidaan saada kääntymään, hienoa. Ja jos ei saada kääntymään sitten mennään sektioon.
Lopputuloksena on toiveissa kuitenkin elävä lapsi, sitä päämäärää kohti niillä evillä, mitä eteen sattuu tulemaan.
Tsemppiä sinulle, tulevien asioiden murehtimisen sijaan pysähdy ilahtumaan potkuista masussa ja hikan värinästä, se on kuitenkin niin pian ohitse!

Hei ap! Olen synnyttänyt viikko sitten esikoisen sektiolla. Jouduin kiireelliseen sektioon kun napavirtauksessa oli tukos. Vaikka sektio oli kiireellinen oli leikkaussali rauhallinen ja kaikki oikein ysävällisiä. Puudutus ei sattunut paljoa, pikkuisen nipisti ja vain alle sekunnin ajan. Sitten menikin vain 10min ja lapsi tuli maailmaan enkä unohda sitä koskaan. Sain nähdä hänet ja sitten lääkäri ompeli kiinni. Ei ollut minkäänlaista paniikkia tai stressiä vaan oikein kaunis hetki elämässä

Osastolla puudutus hävisi muutamassa tunnissa ja mieheni istui juttelemassa kanssani koko illan ja kerroin hänelle sektiiosta ja hän minulle vauvasta jonka sai nähdä kun odottelin osastolle pääsemistä. Haavaa en tuntenut ollenkaan. Yön nukuin onnellisena siitä kun tiesin että lapseni voi hyvin. Aamulla hoitajat auttoivat suihkuun ja olin siitä asti itsekseni tolpillani ja mieheni tuli heti aamusta ja saimme mennä katsomaan vauvaa. Se oli ikimuistoinen hetki kun olimme kaikki kolme ensimmäistä kertaa yhdessä.

Ne muutamat tunnit jonka jouduimme olemaan erossa ei merkinnyt mitään. Ei kannata pelätä sitä, saat joka tapauksessa kaiken sen mitä alatiesynnytyksessä. Yhtä kaunis ja ikimuistoinen on ensi hetket lapsen kanssa vaikka ei niitä saa heti synnytyksen jälkeen.

Älä turhaan pelkää sektiota. Puudutuksessa, rauhallisessa tilanteessa tehtävä suunniteltu sektio on turvallinen ja siitä toipuu yllättävän nopeasti. Miellä ei kyllä isä saanut tulla heräämöön (jossa vietin muutaman tunnin), mutta kätilöt kyllä toi jo heräämöön vauvan ensiimetystä varten. Itse olin jotenkin väsynyt vielä siinä heräämössä ollessani, että en hirveästi tajunnut siellä vielä vauvaa kaivata. :D Itselläni oli kyllä sektion jälkeen maidonnousussa ongelmia vaikka imetin tiheästi ja aloitin heti rintapumpun käytön. Ongelmat saattoi tosin johtua siitä, että vauva oli pienikokoinen ja aika laiska imemään alussa ja imuote oli huono. (Itse asiassa meillä lähti vasta 5-6 viikon kohdalla imetys kunnolla sujumaan kun imuote parani). Kyllä se maito sektionkin jälkeen kai ihan hyvin nousee jos vaan on koko ajan vauva rinnalla.

Kyllä Taysissa sai vauvan melkein heti viereensä ja imetystä pääsi harjoittelemaan. Lapseni syntyi kiireellisellä sektiolla. Eli heti leikkauksen jälkeen vauva vietiin lastenlääkärin tarkastettavaksi, mutta koska mitään hätää ei ollut, sain vauvan takaisin viereeni. Heräämössä olin n. 1 tunnin vauva koko ajan kainalossa ja mies istui penkillä vieressä, siitä meidät kärrättiin osastolle ja vauva oli koko ajan kotiutukseen asti vieressäni. Imetys lähti hyvin käyntiin ja sairaalassa olimme vain sektiopäivän (pe) 2 päivää ja kotiutuspäivä oli maanantai.