yksi ainut ihminen joka ymmärtäisi. Joku joku joka tietäisi, auttaisi.
Asiassa jota mun pieni tyhmä pääni ei kykene ymmärtämään. Sitä vähemmän mun sydämeni...hurjasti villisti elämäjanoisena joskus niin peloissaan jyskyttävä sydämeni, en siltä rauhaa saa.
Mun on pakko juosta eteenpäin, pysähtymättä, taakse katsomatta. Mitään tietä en seuraa, eksyin polulta... Vai olinko koskaan millään polulla, en ole ihan varma, en enää kykene muistamaan.
Asiassa jota mun pieni tyhmä pääni ei kykene ymmärtämään. Sitä vähemmän mun sydämeni...hurjasti villisti elämäjanoisena joskus niin peloissaan jyskyttävä sydämeni, en siltä rauhaa saa.
Mun on pakko juosta eteenpäin, pysähtymättä, taakse katsomatta. Mitään tietä en seuraa, eksyin polulta... Vai olinko koskaan millään polulla, en ole ihan varma, en enää kykene muistamaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
elämä on kuin suunnistusta ilman karttaa, se pitää ottaa vastaan mitä annetaan ja koskaan ei tiedä mihin päädytään.....
Ei kannata juosta karkuun. Juoksin 35 v kunnes heräsin polilta sydän läpättäen. Tajusin että juoksut on juostu, on aika selvittää asiat.
Siitä alkoi ihmeellinen kasvu ja löytäminen. Tahti on hidastunut ja itsekunnioitus kasvanut. Tavoitteet pitää olla tämän elämän kokoisia ja inhimillisiä. Suosittelen samaa, olet sen arvoinen.
Mitä sä haluat itseltäsi ja elämältäsi? Millainen olisi unelma elämä? Jos et saa sitä heti, niin uusi suunta ja tahti voisi auttaa.
Jää paljon näkemättä ja kokematta jos vaan juoksee. Elimistö ei tykkää siitä paineen määrästä. Jos tahdot elämän, mene ammattiauttajalle ja selvitä sotkut ja pelot. Mutta muista epäillä terveesti myös sitä auttajaa. Jos voit, valitse opettajasi ja auttajasi.
Ei mä juokse karkuun, juoksen häntä kohti, toivoisin juoksevani hänen vierellään. Hän on aina askeleen edellä . . . tuntuu että hän ei tahdo kertoa omaa suuntaansa, olen tietämätön hänen teistään.
Ehkä mä joudun vaihtamaan suuntaa. :(
Ehkä sitten kannattaisi kysyä sitä suuntaa? Ehkä hänkin ajattelee samalla tavalla tai ei ihan tarkalleen tiedä sitä. Ehkä voisitte löytää uuden suunnan yhdessä. Kummallista että mulla on samanlaisia tunteita usein tuon juoksemishalun suhteen..Haluaisin vain juosta ja juosta ja juosta. Enkä edes ihan tarkaan tiedä mitä pakenen. Itseäni? Nyt haluaisin juosta erästä päin mutta jotenkin pelkään tunteitani. Ehkä se on jonkinlaista pelkoa olla onnellinen. Joskus sitä vain haluaisi lopettaa pakenemisen. Ehkä toisen lähelle voi yritää päästä pikkuhiljaa ei kertarysäyksellä.
http://www.youtube.com/watch?v=9eMcmd-5f7Q
Siis mikäli tämä ihminen haluaisi mut lähelleen tai kulkea yhtään mihinkään kanssani. Mutta jos haluaisi.