Tänään lauantai olen yksin kotona
Sunnuntai olen yksin kotona.
Maanantai olen töissä ja yksin. Tuleen kotiin ja taas olen yksin.
Tiistai menen taas töihin jossa olen yksin. Tulen kotiin ja olen yksin.
Keskiviikkona töihin yksin ja maalaan taloa yksin. Tulen kotiin ja olen yksin
Torstai menen töihin jossa vietän päivän yksin. Kotiin kun tulen niin olen yksin
Perjantaina saan ehkä talon maalattua yksin loppuun. Tulen kotiin yhtä yksinäisenä kun viikon alussa.
Sunnuntai olen yksin kotona.
Maanantai olen töissä ja yksin. Tuleen kotiin ja taas olen yksin.
Tiistai menen taas töihin jossa olen yksin. Tulen kotiin ja olen yksin.
Keskiviikkona töihin yksin ja maalaan taloa yksin. Tulen kotiin ja olen yksin
Torstai menen töihin jossa vietän päivän yksin. Kotiin kun tulen niin olen yksin
Perjantaina saan ehkä talon maalattua yksin loppuun. Tulen kotiin yhtä yksinäisenä kun viikon alussa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Myös minä olen ollut tänään yksin.Käynyt kaupassa yksin,tehnyt ruokaa ja syönyt yksin.Kohta lähden lenkille-yksin. Huomenna olen yksin.Siivoan ja pesen yksin pyykkiä.Menen nukkumaan yksin.
Maanantaina menen töihin yksin ja yritän olla n iin kuin muutkin.Sitten menen kotiin yksin,teen yksin ruuan ja menen taas nukkumaan yksin....
Ei tule lenkkeiltyä, kun en tykkää tehdä sitä yksin.. tai voisin lenkkeillä yksinkin, jos ois niitä kavereita muina aikoina olemassa.
Lenkillä ollessa yksinäisyys korostuu ja tulee kaikki ikävät asiat mieleen.
Olen niin paljon ikävää elämässä ehtinyt kokea, että itku on jatkuvasti herkässä. Kun teen asioita, jotka vaatii keskittymistä, on helpompi olla ajattelematta ikäviä asioita.
Harmittaa. Tykkään paljon liikunnasta, enkä olis lähtemättä eri liikunnallisiin harrastuksiin, jos joku vaan pyytäis. Yksin ei tuu liikuttua, kuin perus hyötyliikunta vaan. Tarkoituksella en kuitenkaan omista autoa ja liikun harvoin julkisillakaan.
Olen pyytänyt ihmisiä lenkille kanssani, kaveriksi pelaamaan erilaisia pelejä.. sisaruksiakin, mutta eivät ole lähteneet. Heillä on paremmat kaverinsa, joiden kanssa liikkua ja harrastaa .
Kunhan olet kärvistellyt seuraavat 20 vuotta yksiksesi,et enää välitä liikutko yksin vai seurassa.
Itse olen tottunut harrastamaan liikuntaa yksikseni.Käyn lenkillä,salilla ja pyöräilen.Joskus käyn myös kylpylässä uimassa. Aivan sama mitä muut ajattelee.Jos en lähtisi yksin,ei mistään tulis mitään.Olosuhteisiin tottuu ja pian huomaat,ettet enää edes ajattele että olet yksin liikkeellä. Toisen ihmisen kaipuu tuleekin sitten vasta usein illalla kun ympäristön häly rauhoittuu.
Minäkin aikoinani yritin houkutella ihmisiä mukaani lenkille ja salille.Eipä kiinnostanut seurani,joten luovutin.
Hassua. Mulle liikunta on ainut asia mikä saa edes hetkeks ajatukset pois yksinäisyydestä. Toisinaan kyllä ikävät asiat hiipii mieleen juostessakin, mutta silloin kiristän vauhtia sen verran ettei kykene enää ajattelemaan!
Ja joo. Muutenhan se viikko menee niin että varmaan poistun kämpästä sen pari kertaa kauppaan ja pari kertaa lenkille. Ei oo kavereita ketä tavata eikä edes töitä tällä hetkellä. Ei nukuta kun tietää ettei ens viikollakaan oo mitään odottamisen arvosta. Aamusin vaikee motivoitua juomaan edes aamukahvia, kun elämä tuntuu niin turhalta. Ja päivisinkään ei tunnu juuri sen paremmalta...
Nainen saisit todennäköisesti seksiseuraa halutessasi.
Ai saisin vai..? Jos näkisit mut,niin ehkäpä sanoisit toisin.Enpä ole kelleen kelvannut viiteentoista vuoteen. Kiloja on 20 liikaa ,samoin ikää liikaa 20 vuotta. Kuulemma.
Joten näillä mennään loppuun asti!
Olipa yllätys et heti joku alkaa panoseuraa ehdottelemaan ekaksi. Tuskin se tilanne yhen panon myötä muuttuu, Miehet kun ei pane kun se kaks minsaa kuitenkin. Siinä on taas sitten kahen minsan päästä yksin jälleen. Vois tutustuu en ainakin..
Onko yksinäisyytes uusi asia sulle, oletko juuri eronnut? Kuulostaa vaan vähän oudolta, että tuon ikäiset aikuiset miehet valittelee yksinäisyyttään..
No helvettiäkö sitten vanhusten yksinäisyydestä tehdään niin iso numero, hehän ovat vielä enemmän "tuon ikäisiä". En oikein ymmärrä, kuinka ikä muka vaikuttaisi siihen, että sattuuko, kun lyö vasaralla otsaan? Itse olen 32 ja olen ollut aikalailla yksin sitten 90-luvun alun. Kymmenen vuotta sitten minua olisi ilmeisesti saanut ihan ilman ihmettelyä vituttaa tilanteeni, mutta nyt kymmenen vuotta samaa paskaa päälle ja minun pitäisi olla tyytyväinen, vai? Syö kuule kaurapuuroa aamulla, kaurapuuroa päivällä, kaurapuuroa illalla ja jos heräät keskellä yötä, niin syö kaurapuuroa. Ota kaurapuuroa välipalaksi ja syö kaurapuuroa jälkkäriksi. Viikon verran saat valittaa, sen jälkeen kuulostaa aika vitun oudolta, jos valitat, ettei maistu.
Yksinäiset voisi hankkia koiran jonka kanssa käydä lenkillä tms =) Jos siis itsellä riittää aikaa hoitaa eläintä jne ;) mutta suosittelen lämpimästi, itsellä ei pahemmin kavereita ole ja hommasin parivuotta sitten saksanpaimenkoiran jota olen kouluttanut ja käynyt lenkeilä ^^ onpa ainakin ollut tekemistä ja hyvää seuraa
Vaan kun on meitä yksinäisiä joilla on allergiakin.
Minä en mitään rakkia halua. Haluun tyttöystävän ja jos en saa niin olen sitten yksin seuraavat 40 vuotta jos se on mun kohtalo niin olkoon.
Mä en ookaan ainoa yksinäinen... Mulla kyllä poika seurana (2.v), mutta ei se korvaa aikuisen ihmisen seuraa. Välillä kaipuu kainaloon tosi kova, enkä suostu hyväksyyn, että olisin lopun elämääni yksin. Tähän asti oon valitettavasti törmännyt vaan hyväksikäyttäjiin, enemmän ja vähemmän ja tuntuu, ettei tarjolla muuta ookaan...
Olisin paljon mukavampi touhuta toisen aikuisen ihmisen ja lapsen kanssa omakotitalon "pakollisia" hommia... Ehkäpä vielä joskus...
Kumpa joku nainen tajuaisi että olen hyvä mies. Ei ne voi tajuta kun kukaan ei tutustu minuun ikinä. turha tässä on iteeään kehua kun kiltit miehet eivät saa naista.