13-vuotiaasta asti olen ollut lääkitettynä erilaisilla lääkeillä enkä ole saanut muuta diagnoosia kuin nuoruuteni aikana. Se oli silloin masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Itse tiedän että nämä kaksi eivät voi selittää kaikkea tätä paskaa jota olen joutunut käymään läpi. Tällä hetkellä syön efexor depotia ja risperdalia eikä mulle ole annettu mitään selitystä mikä mua vaivaisi. Vahvoja lääkkeitä määrätään ilman edes että selvitetään se hoidettavan sairauden oikea syy.
Täällä ei kukaan voi tehdä mitään suuntaa-antavaakaan diagnoosia, mutta haluaisin että näitä ongelmia kokeneet ihmiset sanoisivat, että mihin oireeni mielestänne viittaa... ei tarvitse pauhata siitä, sillä tiedän että en hae mitään todellista vastausta tilaani täältä, vain mielipiteitä....noh..olen kärsinyt näistä melkein koko elämäni:
- Sosiaaliset tilanteet ovat olleet mulle vaikeita. en osaa yksinkertaisesti olla ihmisten kanssa enkä saa siitä mitään.
- välttelen ihmisiä, eristäydyn, ei ystäviä
- minua ahdistaa olla yleisillä paikoilla ja kärsin vähän torikammosta.
- masennun aika ajoin syvästi noin kerran parissa vuodessa.
-mielialani vaihtelee
- olin pienenä ylivilkas
- elän omissa maailmoissani ja mielikuvitukseni on vikkelä
- olen pakkomielteinen ja yritän kontrolloida läheisiäni
- tunnen koko ajan että minua vainotaan, kytätään, pilkataan. En luota kehenkään. ulkona tunnen silmät selässäni.
- Uskon usein kuvitelmiini ilman perusteita (esim. että joku inhoaa minua vaikka olisin tavannut vain muutaman kerran.)
- Minulla on ihmisistä todella negatiivinen kuva.
- Minulla on vain muutamia aktiviteettejä joita harrastan.
- Kärsin todella vaikeista uniongelmista ajoittain.
- Neuroottisuus kuuluu perusluonteeseeni.
- koen usein että en tiedä missä itse lopun ja muu alkaa. Koen joskus irtautuvani itsestäni ja näen maailman ja itseni ikään kuin ulkopuolella kehostani. sirpaleisena.
- olen taantunut viimeisten vuosien aikana huomattavasti.
- en pysty enää itkemään vaikka koen surua (lääkkeet ehkä??)
- Koen että en osaa enää pitää elämääni hallinnassa. Tuntuu että kannan maailman huolia harteillani.
- ajatukseni jan toimintoni ovat kaavamaisia.
no tossa ne ongelmallisimmat pääpiirteet....Olisi kiva jos jokun edes jaksaisi vastata..kiitän jo nyt..
Täällä ei kukaan voi tehdä mitään suuntaa-antavaakaan diagnoosia, mutta haluaisin että näitä ongelmia kokeneet ihmiset sanoisivat, että mihin oireeni mielestänne viittaa... ei tarvitse pauhata siitä, sillä tiedän että en hae mitään todellista vastausta tilaani täältä, vain mielipiteitä....noh..olen kärsinyt näistä melkein koko elämäni:
- Sosiaaliset tilanteet ovat olleet mulle vaikeita. en osaa yksinkertaisesti olla ihmisten kanssa enkä saa siitä mitään.
- välttelen ihmisiä, eristäydyn, ei ystäviä
- minua ahdistaa olla yleisillä paikoilla ja kärsin vähän torikammosta.
- masennun aika ajoin syvästi noin kerran parissa vuodessa.
-mielialani vaihtelee
- olin pienenä ylivilkas
- elän omissa maailmoissani ja mielikuvitukseni on vikkelä
- olen pakkomielteinen ja yritän kontrolloida läheisiäni
- tunnen koko ajan että minua vainotaan, kytätään, pilkataan. En luota kehenkään. ulkona tunnen silmät selässäni.
- Uskon usein kuvitelmiini ilman perusteita (esim. että joku inhoaa minua vaikka olisin tavannut vain muutaman kerran.)
- Minulla on ihmisistä todella negatiivinen kuva.
- Minulla on vain muutamia aktiviteettejä joita harrastan.
- Kärsin todella vaikeista uniongelmista ajoittain.
- Neuroottisuus kuuluu perusluonteeseeni.
- koen usein että en tiedä missä itse lopun ja muu alkaa. Koen joskus irtautuvani itsestäni ja näen maailman ja itseni ikään kuin ulkopuolella kehostani. sirpaleisena.
- olen taantunut viimeisten vuosien aikana huomattavasti.
- en pysty enää itkemään vaikka koen surua (lääkkeet ehkä??)
- Koen että en osaa enää pitää elämääni hallinnassa. Tuntuu että kannan maailman huolia harteillani.
- ajatukseni jan toimintoni ovat kaavamaisia.
no tossa ne ongelmallisimmat pääpiirteet....Olisi kiva jos jokun edes jaksaisi vastata..kiitän jo nyt..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on noista joitakin oireita ja minulla on skitsoidi persoonallisuushäiriö. Olen aikuinen mies.
totta,totta...
kävin tässä n. vuosi sitten terapeutilla ja hänkin sanoi sen ohimennen yhdeksi vaihtoehdoksi. Ihmisiä ei vain haluta määritellä sen diagnoosin avulla niin sitä vältellään sanomatta mitään suoraan. Piirteitä kyllä löytyy, olen lukenut häiriöstä.
lisätietoina piti sanoa, että olen 21-vuotias nainen ja minusta tuntuu, että minulla on alkava alkoholiongelma....se nyt ei liity diagnosointiin mutta alttius on sillä isoisäni kuoli viinaan ja äidilläni on todella paha alkoholiongelma..(sellaset 120 pulloa keppanaa viikossa) Itse juon vain joka toinen tai kolmas päivä enemmän.
Isoäidilläni on psykoottisia kausia ja hän kuulee jatkuvasti ääniä. Äidilläni on lisäksi paniikkihäiriö. Perintötekijät varmaan jyllää.
itellä on vähän samantapaista, mutta ei ole mitään diagnoosia. Masentunut olen kyl ollut. Noi vainoharhat kantsis selvitää
En ole asiantuntija mutta heittäisin, että alkon vähentäminen ja liikkuminen (niin klisee kuin se onkin) vaikuttaisi huomattavasi yleiseen mielentilaasi. Mikäli sikäli tahdot muutosta parempaan niin lähtisin kokeilemaan ainakin tuota vähentämistä. Mikään lääke ei poista ongelmia kokonaan jos on laiska eikä ole valmis itse tekemään mitään.