Tehdään vihdoin kunnollinen selvitys siitä, kuka meistä on kaikkein yksinäisin. Avautukaa siis kaikki siitä, mitä kaikkea teiltä puuttuu mitä muilla palstalaisilla on. Kilpailun voittaja, yksinäisistä yksinäisin, saa palkinnoksi oikeuden kutsua itseään yksinäiseksi ilman että kukaan muu saa kiistää sitä. Kuka on rohkea ja uskaltaa aloittaa?
Kuka meistä on yksinäisin?
H
27
352
Vastaukset
- ..............
Ei sillä ole väliä, kuka on yksinäisistä yksinäisin. Mutta yksinäistä ihmistä hivenen vituttaa ihminen, jolla on kaarti ympärillään ja joka valittaa, kun tuntuu vähän yksinäiseltä. Vähän, kuin ihminen, jolla on fyrkkaa ja joka valittaa, kun sitä ei ole vieläkin enemmän, ja ketäpä ei vituttaisi kansanedustajat, jotka korottelevat jatkuvasti omia palkkojaan, kun ei ilmeisesti ole tarpeeksi tuohta raukoilla. Samalla jotkut laskevat nälkäisinä senttejään.
- 1 yksin
Kyllä näin on! Tähän väliin pientä matematiikka niille,jotka eivät ymmärrä käsitystä "yksinäinen":
1 ihminen = yksin
2 ihmistä = kaksin - ei yksin - herää pahvi!!
Miten se auttaa sinua itseäsi, että katkeroidut muille?
Auttaako se sun yksinäisyytees? EI! - NYT OIKEASTI!
1 yksin kirjoitti:
Kyllä näin on! Tähän väliin pientä matematiikka niille,jotka eivät ymmärrä käsitystä "yksinäinen":
1 ihminen = yksin
2 ihmistä = kaksin - ei yksin1 ihminen = yksin
2 ihmistä = kaksin - ei yksin
No, miten luulet noiden kahden löytäneen toisensa?
Ja mitä pitäisi tehdä jotta tuo 1 ihminen ei ole enää yksin?
Auttaako yksinäisyyteen se, että on vittuuntunut muille ihmisille? - ..................
herää pahvi!! kirjoitti:
Miten se auttaa sinua itseäsi, että katkeroidut muille?
Auttaako se sun yksinäisyytees? EI!Ei ehkä autakaan minun yksinäisyyteeni, mutta se vituttaa silti, että jotkut valittavat olevansa sellaisessa tilanteessa, kuin itse olen, vaikka heillä on juuri sitä, mistä minä unelmoin. Jos he saisivat kokea, miltä tuntuu olla täysin ilman sitä, mikä heille ei riitä, niin he ainakin tietäisivät, mitä on yksinäisyys ja he voisivat pitää sen turpansa kiinni siitä yksinäisyydestä, kun ovat kavereidensa keskellä tuntemassa yksinäisyyttä.
Taidat vaan itse olla juuri näitä rahakkaita seurapiiri-ihmisiä, joiden täytyy vain saada elää leveästi ja valittaa yksinäisyyttään vain saadakseen huomiota muiltakin, kuin isolta kaveriporukaltaan. Sinun kaltaisesi eivät voikaan ymmärtää, kuinka tuollainen paskanjauhanta katkeroittaa. Ja onko se mikään ihmekään? Rikkaat seurapiiripissikset eivät kestä edes sitä, että joku ei ole rikas, eikä suosittu. - Älä katkeroidu!
.................. kirjoitti:
Ei ehkä autakaan minun yksinäisyyteeni, mutta se vituttaa silti, että jotkut valittavat olevansa sellaisessa tilanteessa, kuin itse olen, vaikka heillä on juuri sitä, mistä minä unelmoin. Jos he saisivat kokea, miltä tuntuu olla täysin ilman sitä, mikä heille ei riitä, niin he ainakin tietäisivät, mitä on yksinäisyys ja he voisivat pitää sen turpansa kiinni siitä yksinäisyydestä, kun ovat kavereidensa keskellä tuntemassa yksinäisyyttä.
Taidat vaan itse olla juuri näitä rahakkaita seurapiiri-ihmisiä, joiden täytyy vain saada elää leveästi ja valittaa yksinäisyyttään vain saadakseen huomiota muiltakin, kuin isolta kaveriporukaltaan. Sinun kaltaisesi eivät voikaan ymmärtää, kuinka tuollainen paskanjauhanta katkeroittaa. Ja onko se mikään ihmekään? Rikkaat seurapiiripissikset eivät kestä edes sitä, että joku ei ole rikas, eikä suosittu.Seurapiiri-ihminen? No en tod. ole. Mä en hengaisi la-su-välisenä yönä yksinäisyys-palstalla, jos olisin seurapiiribilehile... :-) Sori nyt vaan mutta arviosi meni täysin metsään.
"että jotkut valittavat olevansa sellaisessa tilanteessa, kuin itse olen, vaikka heillä on juuri sitä, mistä minä unelmoin."
Ei kyse ole siitä että he väittävät olevansa juuri sellaisessa tilanteessa kuin sinä olet. Ja miten voisivatkaan olla? Sinä itse olet ainoa joka on juuri siinä tilanteessa jossa olet. Muilla on toisenlaiset tilanteet, ei välttämättä identtiset sun tilanteen kanssa, mutta yhtä tuskalliset kestää. Maailman suosituin ihminen saattaa olla aivan yhtä yksinäinen kuin sinäkin. Mieti vaikka Britney Spearsia, ja miten alas hän vajosi (ja on yhä sillä tiellä). Hänellä on paljon ihmisiä ympärillään, mutta ei välttämättä yhtäkään johon hän todella voisi luottaa. Ei kovin hääviä hänenkään elämänsä... Kauheasti vain paskanpuhujia ja ties mitä paparazzeja ja paljastuskirjan kirjottajia, lasten huoltajuuskiistat sun muut... Tuskin haluaisit hänen elämäänsä. Ja tuskin olet sitä mieltä että hänen elämänsä on hienoa ja upeeta.
Katkeruus ei tosiaankaan auta. Ruoho on aina vihrempää aidan toisella puolella. Toisen elämä saattaa näyttää tavoittelemisen arvoiselta, ja unelmien täyttymykseltä, mutta ulkokuori usein pettää. Kaikki ei ole kultaa mikä kimaltaa. Sen takia on sulle itsellesi hyväksi, jos yrittäsit olla katkeroitumatta.. Ei välttämättä helppoa, mutta mahdollista kuitenkin. Katkeruus ei auta sua ollenkaan. Muiden ihmisten kadehtiminen ei auta sua. Sinä olet sinä. Sun pitää saada sun oma elämä järjestykseen, sulla pitää olla halu selviytyä, tulla onnelliseksi. Kukaan ei sitä sun puolesta pysty tekemään.
Katkeruus tuo vain mustia pilviä sun ympärille, eikä sellaista ihmistä ole helppo kenenkään lähestyä. Jäät yksin, katkeroidut entistä enemmän. Laita sille stoppi!
Mietipä sitä, että joku saattaa unelmoida jostakin joka sinulla on. Vapaus, rauha, hiljaisuus, aikaa ajatella, olla yksin. Siitäkin voi todella joku unelmoida, ja nähdä sinun elämäsi tavoittelemisen arvoisena. Ja sä saatat miettiä että onpas hölmöä että joku sinun elämääsi haluaisi tavoitella... Ja he taas miettivät, että "miksi tuo valittaa vaikka sillä on juuri se mistä minä unelmoin - mahdollisuus olla yksin?"
Elämä ei ole vain mustaa ja valkoista. - ..................
Älä katkeroidu! kirjoitti:
Seurapiiri-ihminen? No en tod. ole. Mä en hengaisi la-su-välisenä yönä yksinäisyys-palstalla, jos olisin seurapiiribilehile... :-) Sori nyt vaan mutta arviosi meni täysin metsään.
"että jotkut valittavat olevansa sellaisessa tilanteessa, kuin itse olen, vaikka heillä on juuri sitä, mistä minä unelmoin."
Ei kyse ole siitä että he väittävät olevansa juuri sellaisessa tilanteessa kuin sinä olet. Ja miten voisivatkaan olla? Sinä itse olet ainoa joka on juuri siinä tilanteessa jossa olet. Muilla on toisenlaiset tilanteet, ei välttämättä identtiset sun tilanteen kanssa, mutta yhtä tuskalliset kestää. Maailman suosituin ihminen saattaa olla aivan yhtä yksinäinen kuin sinäkin. Mieti vaikka Britney Spearsia, ja miten alas hän vajosi (ja on yhä sillä tiellä). Hänellä on paljon ihmisiä ympärillään, mutta ei välttämättä yhtäkään johon hän todella voisi luottaa. Ei kovin hääviä hänenkään elämänsä... Kauheasti vain paskanpuhujia ja ties mitä paparazzeja ja paljastuskirjan kirjottajia, lasten huoltajuuskiistat sun muut... Tuskin haluaisit hänen elämäänsä. Ja tuskin olet sitä mieltä että hänen elämänsä on hienoa ja upeeta.
Katkeruus ei tosiaankaan auta. Ruoho on aina vihrempää aidan toisella puolella. Toisen elämä saattaa näyttää tavoittelemisen arvoiselta, ja unelmien täyttymykseltä, mutta ulkokuori usein pettää. Kaikki ei ole kultaa mikä kimaltaa. Sen takia on sulle itsellesi hyväksi, jos yrittäsit olla katkeroitumatta.. Ei välttämättä helppoa, mutta mahdollista kuitenkin. Katkeruus ei auta sua ollenkaan. Muiden ihmisten kadehtiminen ei auta sua. Sinä olet sinä. Sun pitää saada sun oma elämä järjestykseen, sulla pitää olla halu selviytyä, tulla onnelliseksi. Kukaan ei sitä sun puolesta pysty tekemään.
Katkeruus tuo vain mustia pilviä sun ympärille, eikä sellaista ihmistä ole helppo kenenkään lähestyä. Jäät yksin, katkeroidut entistä enemmän. Laita sille stoppi!
Mietipä sitä, että joku saattaa unelmoida jostakin joka sinulla on. Vapaus, rauha, hiljaisuus, aikaa ajatella, olla yksin. Siitäkin voi todella joku unelmoida, ja nähdä sinun elämäsi tavoittelemisen arvoisena. Ja sä saatat miettiä että onpas hölmöä että joku sinun elämääsi haluaisi tavoitella... Ja he taas miettivät, että "miksi tuo valittaa vaikka sillä on juuri se mistä minä unelmoin - mahdollisuus olla yksin?"
Elämä ei ole vain mustaa ja valkoista.Mistähän se Spears ne penskansa sai? Haikarako ne hänelle toi? Itsehän hän myöskin yritti esittää kilttiä tyttöä, joka sitten kärähtikin siitä ja sillä sai aikaan jonkinlaista kohua. Seuraavaksi vilautteli pilluaan nuppi sekaisin. Tuossa sitä paljastelua. Itse aiheuttaa toilailullaan kohua. En toki haluaisi olla Britney Spears, mutta jos nyt ajatellaan, että saisin elää hänen elämäänsä. Noh, hänellä on fyrkkaa ja sillä saa ja sillä pääsee. Itselläni ei ole sitä loputtomasti. Hänellä on myöskin kontakteja ihmisiin, vaikkei välttämättä voikaan heihin täysin luottaa. Minulla ei ole minkäänlaista kontaktia kehenkään, ei edes epäluotettaviin tyyppeihin. Hänellä on myöskin faneja, jotka takuulla mielellään hengailisvat idolinsa kanssa. Hän takuulla saa myös ihailijapostia, joissa hän saa kuulla merkitsevänsä jollekin jotakin. Minä en saa kuulla keneltäkään edes sitä, etten merkitse heille mitään.
Minä en ole sellainen ihminen, joka pystyy nielemään paskaa hymyssä suin, samalla, kun kuulen muiden valittavan mansikkakiisselin pahasta mausta. Se katkeruus on samanlainen tunne, kuin näillä seurapiiriyksinäisillä se yksinäisyyden tunne. Miten minä voisin hallita tunteitani, jos nämä muka yksinäisetkään ei siihen pysty?
Ai että mahdollisuus olla yksin? Kunpa olisikin vain mahdollisuus. Minulla kun ei ole mahdollisuutta olla kaksin. Kukaan ei minua tunne, kukaan ei siis voi kadehtia elämääni. Vaikka tuntisikin, niin tuskinpa kukaan haluaa olla 14-vuotias poika, joka herääkin seuraavana aamuna 32-vuotiaana isänsä kämpästä kokematta kaikki se, mitä muut tekivät eläessään ne vuodet tuon yön aikana. Työtön, ei ainuttakaan kaveria, itsetunto maahan hakattuna, jatkuva vitutus ja huoli tulevaisuudesta taustalla, ja pahin vitutus siitä, että kaikki unelmat ja muut ovat jo tavoittamattomissa. Tieto siitä, että olisi ollut haluja ja mielenkiintoa, sekä ehkä vielä jonkinlaisia kykyjäkin kaikennäköiseen, mutta kaikki ne jäi hyödyntämättä ja kokeilematta vain, kun ei ollut ketään kenen kanssa olisi voinut kokeilla, että toimiiko hommat.
Elämä on todellakin mustavalkoista. Joko elät ja olet onnellinen, tai sitten vain elät. Minä en haluaisi edes elää. - 1 = yksin
.................. kirjoitti:
Mistähän se Spears ne penskansa sai? Haikarako ne hänelle toi? Itsehän hän myöskin yritti esittää kilttiä tyttöä, joka sitten kärähtikin siitä ja sillä sai aikaan jonkinlaista kohua. Seuraavaksi vilautteli pilluaan nuppi sekaisin. Tuossa sitä paljastelua. Itse aiheuttaa toilailullaan kohua. En toki haluaisi olla Britney Spears, mutta jos nyt ajatellaan, että saisin elää hänen elämäänsä. Noh, hänellä on fyrkkaa ja sillä saa ja sillä pääsee. Itselläni ei ole sitä loputtomasti. Hänellä on myöskin kontakteja ihmisiin, vaikkei välttämättä voikaan heihin täysin luottaa. Minulla ei ole minkäänlaista kontaktia kehenkään, ei edes epäluotettaviin tyyppeihin. Hänellä on myöskin faneja, jotka takuulla mielellään hengailisvat idolinsa kanssa. Hän takuulla saa myös ihailijapostia, joissa hän saa kuulla merkitsevänsä jollekin jotakin. Minä en saa kuulla keneltäkään edes sitä, etten merkitse heille mitään.
Minä en ole sellainen ihminen, joka pystyy nielemään paskaa hymyssä suin, samalla, kun kuulen muiden valittavan mansikkakiisselin pahasta mausta. Se katkeruus on samanlainen tunne, kuin näillä seurapiiriyksinäisillä se yksinäisyyden tunne. Miten minä voisin hallita tunteitani, jos nämä muka yksinäisetkään ei siihen pysty?
Ai että mahdollisuus olla yksin? Kunpa olisikin vain mahdollisuus. Minulla kun ei ole mahdollisuutta olla kaksin. Kukaan ei minua tunne, kukaan ei siis voi kadehtia elämääni. Vaikka tuntisikin, niin tuskinpa kukaan haluaa olla 14-vuotias poika, joka herääkin seuraavana aamuna 32-vuotiaana isänsä kämpästä kokematta kaikki se, mitä muut tekivät eläessään ne vuodet tuon yön aikana. Työtön, ei ainuttakaan kaveria, itsetunto maahan hakattuna, jatkuva vitutus ja huoli tulevaisuudesta taustalla, ja pahin vitutus siitä, että kaikki unelmat ja muut ovat jo tavoittamattomissa. Tieto siitä, että olisi ollut haluja ja mielenkiintoa, sekä ehkä vielä jonkinlaisia kykyjäkin kaikennäköiseen, mutta kaikki ne jäi hyödyntämättä ja kokeilematta vain, kun ei ollut ketään kenen kanssa olisi voinut kokeilla, että toimiiko hommat.
Elämä on todellakin mustavalkoista. Joko elät ja olet onnellinen, tai sitten vain elät. Minä en haluaisi edes elää.Oletko sinä tuo 14-vuotias poika?
Hienosti kirjoitettu kuitenkin! Kirjoittajan lahjoja sinulla on-todellakin.
Olen samaa mieltä,että joillekin ei riitä se,mitä me yksinäiset emme voi ikinä tavoittaa.
En tiedä mikä sen toteamisessa sitten saa nuo "kaverilaumayksinäiset" raivoihinsa. Sekö,että heidän pikku mussutuksensa ja olemattomat voivottelunsa joku tuleekin ja palauttaa maan päälle? Suhteuttaa ne todellisuuteen. Sekö siinä vituttaa?Eikö myötätuntoa herunutkaan?
Kannattaa sitä myötätuntoa ja pään paijausta mennä hakemaan muilta palstoilta, katsotkaas,kun täällä olevilla on niitä ihan oikeita ongelmia,joista te kaverilaumayksinäiset ette osaa hurjimmissa unelmissannekaan kuvitella. - .................
1 = yksin kirjoitti:
Oletko sinä tuo 14-vuotias poika?
Hienosti kirjoitettu kuitenkin! Kirjoittajan lahjoja sinulla on-todellakin.
Olen samaa mieltä,että joillekin ei riitä se,mitä me yksinäiset emme voi ikinä tavoittaa.
En tiedä mikä sen toteamisessa sitten saa nuo "kaverilaumayksinäiset" raivoihinsa. Sekö,että heidän pikku mussutuksensa ja olemattomat voivottelunsa joku tuleekin ja palauttaa maan päälle? Suhteuttaa ne todellisuuteen. Sekö siinä vituttaa?Eikö myötätuntoa herunutkaan?
Kannattaa sitä myötätuntoa ja pään paijausta mennä hakemaan muilta palstoilta, katsotkaas,kun täällä olevilla on niitä ihan oikeita ongelmia,joista te kaverilaumayksinäiset ette osaa hurjimmissa unelmissannekaan kuvitella.Valitettavasti en ole se 14-vuotias enää, vaan kerkesin jo nukkua sen yön yli.
- yritä, jooko?
................. kirjoitti:
Valitettavasti en ole se 14-vuotias enää, vaan kerkesin jo nukkua sen yön yli.
Anteeksi nyt, mutta haluaisin kyllä vielä kysyä sulta, että millä eri tavoin olet yrittänyt ottaa kontaktia muihin ihmisiin, löytää kavereita?
Entä millä tavoin pystyt lukemaan muiden ihmisten ajatuksia, tuntemaan mitä he tuntevat? Sähän et tiedä minkälainen tuska voi olla toisen ihmisen sisällä. Sä näet vaan pinnan. Aivan turha alkaa vuodattaa kamalaa elämäntarinaansa, jos ei samalla hyväksy sitä että muilla voi olla AIVAN YHTÄ kamala elämäntarina kuin sulla, ellei pahempikin! Sä todellakin näet vain pinnan... Miten itsekäs oletkaan.
Todella ikävää ettet halua elää jne. mutta tolla sun asenteella et koskaan pääse tosta suosta ylös. Mitä haluaisit sulle tapahtuvan? Ja mitä olet sen asian hyväksi yrittänyt tehdä????
Kaikkea hyvää sinulle.
32-vuotiaana ei elämä ole vielä ohi. Sulla se on vielä edessä. Ainakin puolet tai ylikin, jos hyvin menee. Vaikka mitä voit vielä saada, jos pääset ahdingostasi yli. - .................
yritä, jooko? kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta haluaisin kyllä vielä kysyä sulta, että millä eri tavoin olet yrittänyt ottaa kontaktia muihin ihmisiin, löytää kavereita?
Entä millä tavoin pystyt lukemaan muiden ihmisten ajatuksia, tuntemaan mitä he tuntevat? Sähän et tiedä minkälainen tuska voi olla toisen ihmisen sisällä. Sä näet vaan pinnan. Aivan turha alkaa vuodattaa kamalaa elämäntarinaansa, jos ei samalla hyväksy sitä että muilla voi olla AIVAN YHTÄ kamala elämäntarina kuin sulla, ellei pahempikin! Sä todellakin näet vain pinnan... Miten itsekäs oletkaan.
Todella ikävää ettet halua elää jne. mutta tolla sun asenteella et koskaan pääse tosta suosta ylös. Mitä haluaisit sulle tapahtuvan? Ja mitä olet sen asian hyväksi yrittänyt tehdä????
Kaikkea hyvää sinulle.
32-vuotiaana ei elämä ole vielä ohi. Sulla se on vielä edessä. Ainakin puolet tai ylikin, jos hyvin menee. Vaikka mitä voit vielä saada, jos pääset ahdingostasi yli.Elämäni on aika lailla jo ohi. Sanoinhan jo, että unelmani ovat tavoittamattomissa. Kaikki se, mitä olisin halunnut on poissa. Mitä jää jäljelle, kun kaikki tavoittelemisen arvoinen on poissa? Olen jo niin syvällä siinä, missä olen, etten ylös enää pääse, ja vaikka pääsisinkin, olisi kipuaminen aivan liian kovan työn takana. Eikä minulla ole mitään, minkä takia jaksaisin rehkiä niin.
Jäin yksin seitsemännen luokan jälkeen. Sen jälkeen minulla ei ole ollut kavereita. Sain katsoa vierestä, kun muilla oli kivaa. Itselläni alkoi huolet lisääntyä niihin aikoihin, mutta ei ollut ikinä ketään, jonka kanssa olisi voinut puhua. Muilla oli mahdollisuus tehdä ihan mitä tahansa kamujensa kanssa, minä sain taas katsoa vierestä ja unelmoida. Televisiosta sai katsoa nuortensarjoja, joissa oli ihmisillä hirveitä huolia, kun ei tiennyt kumman kanssa lähtisi treffeille haliskelemaan. Arvaat varmaan, että minä sain jälleen vain unelmoida. Samaa showta sai katsoa myös tosielämässä. Vuodet vierivät, huolet kasvoivat ja yksinäisyys pysyi. Sai vain seurata sivusta, kuinka nämä muut ovat saaneet jatkaa hauskanpitoaan niistä päivistä saakka, kun minä rupesin sivustaseuraajaksi. Sitten joku rupeaa valittamaan yksinäisyyttään, kun pari kaveria on jättänyt hänet, eikä ole kuin parikymmentä jäljellä. Arvaa, jumalauta, miltä tuollainen paskanjauhaminen tuntuu? Itseltä jäi kaikki se kokematta ja elämättä, kuin mitä nämä muut saivat tehdä ja sen lisäksi joutui olemaan koko sen ajan yksin, ainoastaan iso kasa huolia seuranani. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, ettei mikään enää auta. Olen jo liian syvällä, kuten jo sanoin. Tähän pisteeseen en olisi ikinä joutunut, jos minulla olisi se, mitä noilla muilla on kaiken aikaa ollut. Olisi ollut joku, jolle puhua, joka josta pitää kiinni, joku, joka olisi voinut auttaa minua. Nyt on jo myöhäistä. Et arvaa, kuinka vituttaa lukea näiden vatipäiden vuodatuksia, kun on itse joutunut kaiken aikaa unelmoimaan siitä, mistä nämä valittavat, ja edelleenkin saan vain unelmoida. Koko vitun elämäni jäi vain pelkäksi unelmoimiseksi. Olen saatanan itsekäs paskiainen, kun en ymmärrä sellaisen ihmisen yksinäistä tuskaa, joka on vuosien ajan saanut panna omaa kullanmuruaan ja saanut tältä lämpöä ja hellyyttä, ennen ja jälkeen, kun ovat olleet kavereidensa kanssa pelaamassa seurapelejä, samaan aikaan, kun itse kävelin keskellä yötä lumituiskussa ja pakkasessa ja toivoin, että joku tulisi vastaan ja ottaisi syliin. Pitkä pimeä, kylmä talvi päivästä päivään yksin, sitä seuraava kesä päivästä päivään yksin ja sitten lähtee uusi kierros. Vuosi vuoden jälkeen yksin unelmoiden ja toivo kaiken aikaa hiipuen, vain huolet aina varmasti mukana. Olen itsekäs paskiainen, kun en ymmärrä. Tule ja vedä minua kirveellä otsaan, sen olen ansainnut ja sen haluan ansaita. - pelastaudu
................. kirjoitti:
Elämäni on aika lailla jo ohi. Sanoinhan jo, että unelmani ovat tavoittamattomissa. Kaikki se, mitä olisin halunnut on poissa. Mitä jää jäljelle, kun kaikki tavoittelemisen arvoinen on poissa? Olen jo niin syvällä siinä, missä olen, etten ylös enää pääse, ja vaikka pääsisinkin, olisi kipuaminen aivan liian kovan työn takana. Eikä minulla ole mitään, minkä takia jaksaisin rehkiä niin.
Jäin yksin seitsemännen luokan jälkeen. Sen jälkeen minulla ei ole ollut kavereita. Sain katsoa vierestä, kun muilla oli kivaa. Itselläni alkoi huolet lisääntyä niihin aikoihin, mutta ei ollut ikinä ketään, jonka kanssa olisi voinut puhua. Muilla oli mahdollisuus tehdä ihan mitä tahansa kamujensa kanssa, minä sain taas katsoa vierestä ja unelmoida. Televisiosta sai katsoa nuortensarjoja, joissa oli ihmisillä hirveitä huolia, kun ei tiennyt kumman kanssa lähtisi treffeille haliskelemaan. Arvaat varmaan, että minä sain jälleen vain unelmoida. Samaa showta sai katsoa myös tosielämässä. Vuodet vierivät, huolet kasvoivat ja yksinäisyys pysyi. Sai vain seurata sivusta, kuinka nämä muut ovat saaneet jatkaa hauskanpitoaan niistä päivistä saakka, kun minä rupesin sivustaseuraajaksi. Sitten joku rupeaa valittamaan yksinäisyyttään, kun pari kaveria on jättänyt hänet, eikä ole kuin parikymmentä jäljellä. Arvaa, jumalauta, miltä tuollainen paskanjauhaminen tuntuu? Itseltä jäi kaikki se kokematta ja elämättä, kuin mitä nämä muut saivat tehdä ja sen lisäksi joutui olemaan koko sen ajan yksin, ainoastaan iso kasa huolia seuranani. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, ettei mikään enää auta. Olen jo liian syvällä, kuten jo sanoin. Tähän pisteeseen en olisi ikinä joutunut, jos minulla olisi se, mitä noilla muilla on kaiken aikaa ollut. Olisi ollut joku, jolle puhua, joka josta pitää kiinni, joku, joka olisi voinut auttaa minua. Nyt on jo myöhäistä. Et arvaa, kuinka vituttaa lukea näiden vatipäiden vuodatuksia, kun on itse joutunut kaiken aikaa unelmoimaan siitä, mistä nämä valittavat, ja edelleenkin saan vain unelmoida. Koko vitun elämäni jäi vain pelkäksi unelmoimiseksi. Olen saatanan itsekäs paskiainen, kun en ymmärrä sellaisen ihmisen yksinäistä tuskaa, joka on vuosien ajan saanut panna omaa kullanmuruaan ja saanut tältä lämpöä ja hellyyttä, ennen ja jälkeen, kun ovat olleet kavereidensa kanssa pelaamassa seurapelejä, samaan aikaan, kun itse kävelin keskellä yötä lumituiskussa ja pakkasessa ja toivoin, että joku tulisi vastaan ja ottaisi syliin. Pitkä pimeä, kylmä talvi päivästä päivään yksin, sitä seuraava kesä päivästä päivään yksin ja sitten lähtee uusi kierros. Vuosi vuoden jälkeen yksin unelmoiden ja toivo kaiken aikaa hiipuen, vain huolet aina varmasti mukana. Olen itsekäs paskiainen, kun en ymmärrä. Tule ja vedä minua kirveellä otsaan, sen olen ansainnut ja sen haluan ansaita.Millaisia huolia sulle alkoi kertyä?
Tuntuu pahalta lukea tekstiäsi, kun tuntuu että sulla on niin toivoton olo ettet enää selviä. :( Tuntuu pahalta puolestasi, ja tulee tunne että haluaisin jotakin tehdä asian hyväksi. Mutta mitäpä minä, netissäkirjoittelija, edes voisin tehdä? En varmaankaan mitään.
Olen varma että moni on lukenut viestisi ja haluaa sulle hyvää.
Hyviä ihmisiä ON olemassa, sinullekin. Mutta tuntuu tosiaan että olet niin syvällä, että et heitä näe, tai et heidän luokseen löydä.
Pystyisitkö hakemaan apua jostakin?
Nyt tuntuu sen verran huolestuttavilta nuo viestisi, että jotain on pakko tehdä! - nuorempimiesvaan
................. kirjoitti:
Elämäni on aika lailla jo ohi. Sanoinhan jo, että unelmani ovat tavoittamattomissa. Kaikki se, mitä olisin halunnut on poissa. Mitä jää jäljelle, kun kaikki tavoittelemisen arvoinen on poissa? Olen jo niin syvällä siinä, missä olen, etten ylös enää pääse, ja vaikka pääsisinkin, olisi kipuaminen aivan liian kovan työn takana. Eikä minulla ole mitään, minkä takia jaksaisin rehkiä niin.
Jäin yksin seitsemännen luokan jälkeen. Sen jälkeen minulla ei ole ollut kavereita. Sain katsoa vierestä, kun muilla oli kivaa. Itselläni alkoi huolet lisääntyä niihin aikoihin, mutta ei ollut ikinä ketään, jonka kanssa olisi voinut puhua. Muilla oli mahdollisuus tehdä ihan mitä tahansa kamujensa kanssa, minä sain taas katsoa vierestä ja unelmoida. Televisiosta sai katsoa nuortensarjoja, joissa oli ihmisillä hirveitä huolia, kun ei tiennyt kumman kanssa lähtisi treffeille haliskelemaan. Arvaat varmaan, että minä sain jälleen vain unelmoida. Samaa showta sai katsoa myös tosielämässä. Vuodet vierivät, huolet kasvoivat ja yksinäisyys pysyi. Sai vain seurata sivusta, kuinka nämä muut ovat saaneet jatkaa hauskanpitoaan niistä päivistä saakka, kun minä rupesin sivustaseuraajaksi. Sitten joku rupeaa valittamaan yksinäisyyttään, kun pari kaveria on jättänyt hänet, eikä ole kuin parikymmentä jäljellä. Arvaa, jumalauta, miltä tuollainen paskanjauhaminen tuntuu? Itseltä jäi kaikki se kokematta ja elämättä, kuin mitä nämä muut saivat tehdä ja sen lisäksi joutui olemaan koko sen ajan yksin, ainoastaan iso kasa huolia seuranani. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, ettei mikään enää auta. Olen jo liian syvällä, kuten jo sanoin. Tähän pisteeseen en olisi ikinä joutunut, jos minulla olisi se, mitä noilla muilla on kaiken aikaa ollut. Olisi ollut joku, jolle puhua, joka josta pitää kiinni, joku, joka olisi voinut auttaa minua. Nyt on jo myöhäistä. Et arvaa, kuinka vituttaa lukea näiden vatipäiden vuodatuksia, kun on itse joutunut kaiken aikaa unelmoimaan siitä, mistä nämä valittavat, ja edelleenkin saan vain unelmoida. Koko vitun elämäni jäi vain pelkäksi unelmoimiseksi. Olen saatanan itsekäs paskiainen, kun en ymmärrä sellaisen ihmisen yksinäistä tuskaa, joka on vuosien ajan saanut panna omaa kullanmuruaan ja saanut tältä lämpöä ja hellyyttä, ennen ja jälkeen, kun ovat olleet kavereidensa kanssa pelaamassa seurapelejä, samaan aikaan, kun itse kävelin keskellä yötä lumituiskussa ja pakkasessa ja toivoin, että joku tulisi vastaan ja ottaisi syliin. Pitkä pimeä, kylmä talvi päivästä päivään yksin, sitä seuraava kesä päivästä päivään yksin ja sitten lähtee uusi kierros. Vuosi vuoden jälkeen yksin unelmoiden ja toivo kaiken aikaa hiipuen, vain huolet aina varmasti mukana. Olen itsekäs paskiainen, kun en ymmärrä. Tule ja vedä minua kirveellä otsaan, sen olen ansainnut ja sen haluan ansaita.Minä ymmärrän täysin, tai ainakin uskon ymmärtäväni, miltä sinusta tuntuu.
Itsellänikin on samansuuntaisia tuntemuksia, ja olen yksinäinen (ja varmaan sitten myös itsekäs).
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
- haaste!!!
Se on kaikkein yksinäisin, joka ei ole näiden toimenpiteiden jälkeen saanut yhtäkään kaveria/tuttavaa/ystävää:
- On mennyt mukaan esim. miitteihin / tavannut nettituttuja
- On mennyt baariin, ja avannut keskustelun jonkun kanssa (ja on tehnyt tämän useasti, ei ole siis luovuttanut ekan kerran jälkeen)
- On aloittanut harrastuksen jota kautta on tavannut ihmisiä, ja joita on oma-aloitteisesti pyytänyt esim. kahville tms.
- On mennyt ihmisten ilmoille, esim. nyt kesällä kaikenlaisiin tapahtumiin, toreille, turuille jne. ja jutellut ihmisten kanssa oma-aloitteisesti
- On opetellut rakastamaan itseään, haluaa kehittyä ihmisenä ja pyrkii aktiivisesti yksinäisyydestä eroon
- On yrittänyt muuttaa ajatteluaan positiivisemmaksi, yrittää välttää katkeroitumista
- On lopettanut naisten/miesten/muiden ihmisten haukkumisen ja syyllistämisen yksinäisyydestään
- On hakenut apua henkisiin ongelmiin (jos niitä on ollut)
Niin, moniko on nämä keinot kokeillut, eikä siltikään ole ketään kaveria, ja on aivan yksin, ei ainuttakaan puhelinnumeroa kännykässä?- öhömniinkhyll
olempas yrittänyt miittejä monestikkin, mutta erikoinen luonteeni aiheuttaa aina vain sen että ihmiset kaikkoaa
- 23532523523
Mielestäni yksinäistenkin pitäisi todella tehdä asialle jotakin että voisivat valittaa yksinäisyydestään.
Toki yksinäisyyksiäkin on montaa erilaista eli ihmiset kokevat että yksinäisyys on jotenkin yksi ja sama asia vaikka näin ei olisikaan. Yksinäisyydestäkin voisi määritellä monta ala-lajia joista on tainnut tulla kirjakin. "Yksin muiden keskellä" - "Yksin ilman ketään" - "yksin kahdestaan" jne.
Yksinäisyydestä eroon pääseminen vaatii eniten rohkeutta. Mitä vaikeampi tilanne sitä enemmän rohkeutta vaatii. Pitäisi usein unohtaakin ne huonot asiat ja keskittyä parempiin asioihin.
Eipä tuo silti ole useimmille helppoa. Usein kyse on lähes poikkeuksetta kumppanin saamisesta (miehillä) ja jos et täytä yleisiä kriteereitä niin se muuttuu jopa mahdottomaksi tai erittäin vaikeaksi. Naisten kohdalla "kahdestaan yksin" on yleisempää niin pitäisi varmaan yrittää ystävystyä samanlaisten tapausten kanssa.
- haaste!!!
Millä tavalla luonteesi on erikoinen? :)
Yleensä erikoiset luonteet ovat mielenkiintoisia ihmisiä, varmasti sinäkin.
Itseäni ainakin kiinnostaa enemmän erikoinen ihminen kuin itseään tavikseksi tituleeraava.
Mikä saa ihmiset kaikkoamaan?Tietyntyyppiset ihmiset kaikkosivat, kun puhuin jotain mitä he eivät halua kuulla. Viimeksikin kun eräälle ihmiselle kerroin synkkiä runoja, tuli kommenttia "hae apua". Jotkut ei vaan näe maailmaa samoin. :)
- c'mon now
Hei, huumoria mukaan, miks kaikki saarnaa eikä kukaan vastaa alkuperäiseen kysymykseen? Tätähän tällä palstalla on just kaivattu! ;)
Olen yksinäinen, koska mut on mulle tärkeiden ihmisten toimesta jätetty, mulla ei siis ole enää parasta ystävää, ei ole koskaan ollut seurustelukumppania, ja jään heti isossa tai vieraassa porukassa ulkopuoliseksi ja yksin.
Mä en ole yksinäisin, koska mulla on ainakin vanhemmat, pari muuta sukulaista joita joskus näen, pari paikallista kaveria, pari hyvää nettikaveria, työkavereita, pitkä joulukorttilista... Hitsi, mä ainakin häviän tän kilpailun! - kaitsu---
Mulla on äiti, isä on kuollut. Olen 25 v mies.
Äidin kanssa juttelen noin kerran viikossa, hänen luonaan käyn 4 kertaa vuodessa.
Mulla on myös 4 työkaveria (pieni firma), kaikki eri ikäluokkaa kuin minä, mut kyllä mä niille juttelen.
Asun yksin, seurustelukumppania ei ole. Olen ruma ja ujo ja hiljainen.
On yksi nettituttu, tai nettikaveri, jonka kanssa viestittelen 1-2 viestiä viikossa.
Baarissa oon joskus yrittänyt käydä, mut alkoholi ei oikein sovi mulle - siksi hiukan huono vaihtoehto mulle...
Luultavasti mäkin häviän tämän? :) - Nautin elämästä
yksinäisin? Selvitys? Se riittää, että itse kokee itsensä yksinäiseksi, ei ole elämä kilpailua siitä kenellä asiat paremmin ja kenellä huonommin, se on se oma tunne omasta tilastaan, se riittää. Ja se joka toisen tuomitsee, voisi miettiä ettei oikeastaa tiedä edes miltä toisesta tuntuu....eikä toisen elämästä mitään.
- Kaveriton
eATMe ei ainakaan ole palstan yksinäisin, koska se on saanut pusun. Mä en ole, eikä mulla ole kavereitakaan... mutta yksi sisko on. Onko täällä ketään kaveritonta joka on perheen ainoa lapsi?
- Ei vitsi
Mulla ei ole edes perhettä. Sukulaisista puhumattakaan. Olen kasvanut lasten- ja nuorisokodeissa. Ja tämä on totta.
- Hengitän edelleen
Ne yksinäisimmistä yksinäisimmät ovat jo aikaa sitten menneet ja ottaneet ittensä hengiltä.
Jäljellä on enää valeitsenäiset tappelemassa tuosta kruunusta.- 32423432
Yksinäisiä ihmisiä syntyy päivä toisensa jälkeen. Usein he itsekin vaikuttavat tilanteeseensa jollakin tavalla mikä taas ei toimi yhteiskunnassa.
- 345345435
Eivät ihmiset halua olla voittajia tuossa kisassa vaikka joku voi saada joistakin kirjoittajista sellaisen kuvan.
En edelleenkään yhdistä esim. parisuhteen omaavien ja totaaliyksinäisten yksinäisyyttä. Se on sama kuin keskustelisi kahdesta köyhästä joista toisella ei ole varaa uuteen autoon ja toisella ei ruokaan. - AnnaBellallaa
Just ärsyttää se, että palkansaaja valittaa, ettei ole rahaa ja minä työttömyystuella kuuntelen sitä. VOI VITTU sanon minä!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.
Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse1084876Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky1143972Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"
Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä2133886Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen
Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.1202275Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä
Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575801987Mitä on tullut
Entisen abcn rakennuksen tilalle se oli tyhjillään monta vuotta siellä oli jo nyt valot onko huoltoasema? 5:30.801386- 1371364
Palosta selvinnyt 18 vuotias munira tarvitsi tulkin kun puhui Iltalehdelle
Suomessa asuva 18 vuotias tarvii tulkin !!! Tää Suomea puhumaton on palossa kuolleen naisen veli ja asui perheen kanssa.1711361En ymmärrä ateisteja!
Raamattu on aitoa historiaa, jotka ovat kirjoittaneet aikalaiset! Mitä änkyröitte turhaa???5851269- 531145