30 vuoden jälkeen haluais oman loppuelämän. En haluis elää enää miehen, hänen sukunsa ja tuttujensa elämää . Tämä siksi että olen saanut kohtuutonta stressiä miehen puolelta. Miehen mielestä kaikki on hyvin mutta mulla on yhä suuremmat lähtöhalut ennenkuin on myöhäistä. Mies ei suostu jakamaan yhdessä hankkimaamme omaisuutta. sanoo vain että senkus lähdet! Pitääkö tosiaan mennä niin pitkälle että jako tulee pesänjakajan kautta.
Nyt kun mies tietää että haluan lähtee niin yrittää juottaa ja vongata sitten että sais taas henkisen yliotteen. Sitten on vihanen kun en juo tai mee mukaan hänen nostalgisiin tunnelmiinsa. Tässä puran vaan itteeni kun en tiedä jätänkö vaan kaikki sille ja lähen nostelemaan. Parempi sekin kun tää mahdollisesti loppuelämän kestävä piina.
Vastailkaa pliis ja kertokaa miten ootte menetelleet vastaavissa tapauksissa?
Nyt kun mies tietää että haluan lähtee niin yrittää juottaa ja vongata sitten että sais taas henkisen yliotteen. Sitten on vihanen kun en juo tai mee mukaan hänen nostalgisiin tunnelmiinsa. Tässä puran vaan itteeni kun en tiedä jätänkö vaan kaikki sille ja lähen nostelemaan. Parempi sekin kun tää mahdollisesti loppuelämän kestävä piina.
Vastailkaa pliis ja kertokaa miten ootte menetelleet vastaavissa tapauksissa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hei!
Tee juuri niin kuin haluat ja tunnet oikeaksi,omasta elämästäsihän
tässä on kysymys.Jos on paha olla suhteessa,vaikka kuinka pitkässä,
se pitää muuttaa..PÄÄTÖS vain ja ROHKEUTTA!
Ja hei,TIETYSTI sinulle kuuluu oma osuutesi(puolet)omaisuudesta,
vaikka ukko sanoisi mitä,laki se on olemassa tässäkin asiasaa.
Itse olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa,nyt minulla on kokonaan uusi
hyvä elämä.
Sinulle toivotan Onnea-ja hei,tarvitaan vain se päätös ja asiat
alkavat rullaamaan.
Eihän kenenkään tarvitse elää epätyydyttävässä parisuhteessa, varsinkaan jos on omalta puoleltaan aikansa yrittänyt tervata venettä. Olisitko hieman aloitekyvytön.
Etsi ideoita Agatha Cristien kirjoista!
En saisi kirjoitella ikäni puolesta tänne,mutta luettuani oli pakko. Oma elämäni meni solmuun 53v otin ja läksin, mies ei sattunut olemaan kotona, kun läksin Tupperin kutsuja pitämään,otin henkilö kohtaisia tavaroita autooni. kivuttomasti kävi.. Tietenkin hoidettiin ero-asiat ja omaisuuden jako ,se siitä.
Enpä osaa neuvoa, jos aikuisena ihmisenä et osaa elämääsi elää.
Lähde nostelemaan, tai laita ukko tielle, ei kai se muuten onnistu.
Laki määrää, mitä sinulle kuuluu, et ole ukkosi hyvän/pahantahtoisuuden varassa.
.
Ainoa keino on se, että yrittää ujuttaa sen jollekin toiselle hyväuskoiselle hölmölle...kehut sitä aina joka käänteessä potentiaalisille naisille, niin kyllä äkkiä joku tyhmempi haluaa sen ehdottomasti itselleen...
Naaraksen logiikkaa parhaimmillaan. Ole ylpeä itsestäsi.
Kiitos. heh heh...
Niinpä!:))) Joskus tekis mieli kehua jotain ihan ääliötä ja olla olevinaan kiinnostunut siitä ja katsoa kuinka kauan kestää että naislauma pyörii sen ympärillä ja salaa olla oikeasti ihastunut johonkuhun mutta pitää vähän niinku piilossa ettei muut naaraat ryntää saalille;DD
Tuo on tepsivä taktiikka, varsinkin joku nuori tytönhupakko vois olla hyvä juttu. Miehet on niin hölmäjä nuorten naisten suhteen, että toimii varmasti ja pääset riippakivi ukosta helposti eroon ja nuori likka saa vanhan kävyn vaivoikseen, ok deali.
Opetin eläkeläisille tietojenkäsittelyä ja kurssillani oli nainen 75 v. naapuristani. Kerran hän kertoi elämäntarinansa oppitunnin jälkeen. Nainen oli mennyt nuorena avioon komean miehen kanssa, joka osoittautui väkivaltaiseksi juopoksi, joka viimeiset vuoden oli omaishoidon varassa. Kun mies lopulta kuoli, nainen oli jo yli kuusikymppinen. Tarinansa lopussa hän katsoi minua surullisilla harmailla silmillään ja kysyi, että tässäkö minun elämäni oli.
Tee päätös ja ota ohjat omiin käsiisi. Itse olen jättänyt vaativan parisuteen vähän yli vuosi sitten, enkä päivääkään katunut.
samoin ajattelen..minäkin. Elämä aina omissa käsissä. Eikä niin pitäisi ajatella et, päätöksen teko sinänsä oman elämän suhteen kestäisi vielä seuraavat 30 vuotta ennenkuin tekee lopullisen päätöksen..niinku joku;))) ajattelee..
Eikä vapaalippujaakaan Etelä-Napapiirille ole sit kenelläkään ystävällä edes siihen hätään antaa..et vois päästä pakoon koko tilanteesta.:))) ja vaikka olisikin niin ei välttämättä antaisi;))) koska on ystävä..tai yrittää olla parhaansa mukaan hänkin. Tilanteessa kuin tilanteessa;)))
Niin se menee, mutta ehkä emme kuitenkaan täällä jatka tätä sen enempää.:-)))
Emme taatusti;))) Olen viisastunut;))) uskotko?
Ei kukaan voi tehdä noin suurta päätöstä puolestasi, vain sinä itse teet sen. Omalta kohdalta voin kertoa sen verran, että katselin ja mietin, että rakastanko minä häntä enää. Yli parikymmentä vuotta oltiin oltu yhdessä, mutta lasten kasvaessa ja aikuistuessa, meidän välinen suhde oli muuttunut siitä, kun nuorena menimme naimisiin. Ei ollut enää hyvä olla yhdessä. Keskusteltiin asiasta, ja sanoin etten enää tunne, että jatkaminen olisi enää kummallekkaan hyväksi.
Vaikeaahan sen läpikäyminen on, sen sinä varmaan ennakoitkin jo, mutta et sinä tyhjin käsin joudu lähtemään kotoasi pois, pesänjakajan saat oikeusaputoimistosta.
Päätöksen tekeminen on vaikeinta, mutta loppujen lopuksi sinä tiedät itseäsi kuuntelemalla, katselemalla häntä, tahdotko sinä lähteä elämään omaa elämääsi, vai jäätkö siihen. Mikään ei varmaankaan muutu, koska tunnet hänet ja hänen käyttäytymisen eri tilanteissa. Kun on selvittänyt itselleen mitä haluaa elämältä, siitä lähtee että ottaa vaikkapa vuokra-asunnon, muuttaa siihen ennen pesän selvitystä, sieltä käsin se on helpompaa, kuin että on saman katon alla riitaisessa jaossa.
Jaksamista sinulle päätöksesi tekemiseen, ja siitä eteen päin, oli päätöksesi kumpi tahansa, aina selviät, luota itseesi.
Kuule se on helppoa, jos teillä ei ole enää ala-ikäisiä lapsia. Hommaat vain avio-eropaperit ja kun kumpikin on kirjoittanut alle niin ero on viranomaisten tiedossa jo muutamassa kuukaudessa.
Jos kaveri ei kirjoita alle avioerohakemusta niin muutat itse pois. Sitä voi asua erossa vaikka on naimisissakin. Jos teillä ei ole yhteistä velkaa eikä alaikäisiä lapsia ja olet ansiotyössä niin ei kannata miettiä hetkeäkään.
Mitä oikeastaan tarkoitat " ennekuin on liian myöhäistä" kirjoituksellasi.?
Sivuhuomautuksena, että vaikka kaveri ei avioerohakemusta allekirjoittaisikaan, voi avioeroa hakea ihan yksinääkin. Se annetaan tiedoksi kaverille. Onneksi molempien ei tarvitse hakea/suostua avioeroon, toisen päätös riittää.
Pistät keittiön pöydälle, tai jonnekkin vaan lapun, jossa kerrot että häivyit vuodeksi etsimään itseäsi ja punnitset tilanteen kun palaat.
Vuoden kuluttua voi olla helppo ero, tai hyvä uusi alku.
Erosin viimein, jatkuvasti uskottomasta ja väkivaltaisesta puolisosta, tuli mieleen, en olisi voinut olla omaishoitajakaan sellaiselle ihmiselle, joka kohteli minua niin huonosti.
Parempi elää yksin, loppu elämä kun jatkuvassa pelossa, vanhempana ei vaan kestä sellaista elämää.