Taidan uskoa, että oikeasti haluan olla yksinäinen. Tämä viikko oli minulle todella poikkeuksellinen, kun olin "ihmisten ilmoilla" muutamaan otteeseen. Ensin eräs naamatuttu kutsui viikolla keskustaan tapaamaan ja eilen sukulaiset pyysivät mukaan baariin juhlista. Toisin sanoen minulle tapahtui juuri sen tyyppisiä asioita, joita olen täällä koneella istuen toivonutkin.
Tavallaan molemmilla kerroilla oli ihan hauskaa. Kuitenkin jäi sellainen tunne, että miksi haluaisin lisää tällaista? Kännissä jossain baarissa, naiset nöyryyttävät välinpitämättömyydellään, tulee tehtyä tyhmiä asioita... ei se ole oikeastaan sen kummallisempaa kuin istua yksin kotona. Samanlainen tunne minulle on tullut muistakin tekemisistä kuin baarissa hillumisesta.
Kyseessä on siis jonkinlainen ristiriita: yksin ollessani toivon kavereita, mutta sitten joskus harvoin ihmisten seurassa tuntuu tyhjältä. Luulen, että tunnen yksinäisyyttä siksi vain ja ainoastaan yhteiskunnan takia. Tarkoitan, että uskon tuntevani yksinäisyyttä vain siksi, että yhteiskunta leimaa yksinäiset ihmiset luusereiksi ja oudoiksi. Nyt tuntuu todella hyvältä. Uskon nimittäin, että hyväksymällä tämän asian pääsen irti yksinäisyyden tunteesta.
Tavallaan molemmilla kerroilla oli ihan hauskaa. Kuitenkin jäi sellainen tunne, että miksi haluaisin lisää tällaista? Kännissä jossain baarissa, naiset nöyryyttävät välinpitämättömyydellään, tulee tehtyä tyhmiä asioita... ei se ole oikeastaan sen kummallisempaa kuin istua yksin kotona. Samanlainen tunne minulle on tullut muistakin tekemisistä kuin baarissa hillumisesta.
Kyseessä on siis jonkinlainen ristiriita: yksin ollessani toivon kavereita, mutta sitten joskus harvoin ihmisten seurassa tuntuu tyhjältä. Luulen, että tunnen yksinäisyyttä siksi vain ja ainoastaan yhteiskunnan takia. Tarkoitan, että uskon tuntevani yksinäisyyttä vain siksi, että yhteiskunta leimaa yksinäiset ihmiset luusereiksi ja oudoiksi. Nyt tuntuu todella hyvältä. Uskon nimittäin, että hyväksymällä tämän asian pääsen irti yksinäisyyden tunteesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa aivan itseltäni.
Käyn harvoin missään.
Mutta silloin harvoin kun mut esim. baariin jostain syystä kutsutaan (useimmiten työpaikkani järkkäämiä baari-iltoja pari kertaa vuodessa tms) niin on todella henkisesti huono olla niiden iltojen jälkeen. Itken itseni uneen. En tiedä miksi. :( Mietin aina mielessäni, että "miksi sanoin niin?" tai "mitäköhän ne minusta ajattelivat?" ja "miksi en osallistunut keskusteluun?" jne jne. Eli soimaan itseäni ihan tajuttomasti! Huonoa itsetuntoa varmaankin. :(
Lopputulema on aina se, että suunnilleen kieriskelen itsesäälissä ja on todella tyhjä olo, ja entistä yksinäisempi olo! Ja aina silloin päätän, että en taatusti seuraavalla kerralla mene niihin kekkereihin mukaan... Mut sit kuitenkin meen. Ja taas monen päivän paha olo -kierre.
Ja mä kun en ees alkoholia juuri juo, joten siitä ne mun morkkikset ei johdu.
Parhaiten viihdyn yksin.
Unelmani olisi henkilö jonka kanssa voisi rauhassa jutella jossain rauhallisessa paikassa (ei baari, ei alkoholia). Mut sellasta ei vaan oo vastaan tullut. Joten valintani on olla yksin.
Se varmaanki menee niin että ette haluaisi olla yksin mutta ette (enää) osaa olla seurassa.
Voi olla osittain tuotakin: sosiaaliset taidot eivät ole varmasti kehittyneet, kun on viettänyt koko nuoruutensa suht yksin.
Sanoisin tosin, että juttu on omalta osaltani enemmän kiinni maailmankatsomuksestani, joka on - syystä tai toisesta - aika normaalista poikkeava. Pidän rahaa elämässä tärkeimpänä asiana ja mikään ei mielestäni tunnu miltään ennen kuin on helvetisti rahaa. Siksi en oikeastaan saa mitään iloa irti useimmista "normaaleista" asioista kuten vaikka baarissaolemisesta tai elokuvista.
Juolahti mieleeni, että olenko jollain tapaa itsekäs, kun en jaksa juosta muiden aikatauluissa..? Pidän ihmisistä ja seurasta mutta väsyn todella nopeasti ja kyllästyn, suoraan sanottuna. Lapsena olin aina juoksemassa kavereiden kanssa ulos jne. mutta nykyään on täysin toinen ääni kellossa. Joskus itsekin ihmettelen, että mistä kokonainen muutos?
Olen menettänyt läheisimmät ihmiset ja se on osaltaan minua kovettanut. Heidän kanssaan kun oikeasti nautin elämästä. Nykyään tuntuu että vain kidun ihmisten ilmoilla. Ihmisten ikävä kohtelu on kovettanut. Tekisi mieli haistattaa vitut kaikille paskoille tyhmille idiooteille, jotka tulee paskoista perheistä, joissa lapsista ei välitetä eikä kasvateta!
No hei, halusihan Jonna ja Erin olla nylon, joten mikset sinä voisi tahtoa olla yksinäinen :D