Ajattelemattomuus....

No jos yhtään helpottaa, niin itse olen sanonutkin parille kaverille (joilla ei vielä ole lapsia), että ainakin minun kohdallani raskaus ei tosiaan ole ollut mitään hyvinvoinnin fanfaaria. Laskettuaika on elokuun alussa ja tähän mennessä tähän raskauteen on mahtunut vkolle 25 jatkunut JATKUVA pahoinvointi, sääriluun katkeaminen, syvä laskimotrombi jalassa, raskausdiabetes ja talon täysi peruskorjaus. Ja nyt vasta alkaa tuntua siltä, että oikeasti jaksankin tehdä jo vähän jotain. Siis muutakin kuin käydä töissä ja kotityöt. Valitettavasti kuitenkin kavereille ei ole juurikaan liiennyt aikaa, eikä kaiken puitteissa kyllä olisi paljon jaksanutkaan...

Otat nyt vain levon kannalta, jos sinusta itsestäsi siltä tuntuu! Kukaan ei tule myöhemmin ymmärtämään yhtään sen enempää, jos lapsesi syntyykin ennen aikojaan tai tulee jotain muuta "takapakkia" turhan rehkimisen vuoksi. Lapsettomat kaverit ei voi ymmärtää -en minäkään kyllä aikaisemmin edes tajunnut, mitä kaikkea raskausaikaan voi liittyä. Kerro heille ja kerro myös, miltä sinusta tuntuu. Ne polttaritkin voisivat olla kyllä tosi mukavat, mutta ethän sinä tuossa vaiheessa enää todellakaan ole täydessä teräkunnossa! :) Pistäydy pirskeissä ja pidä hauskaa omien rajojesi puitteissa, tuskin tarvitset samoja taksikyytejä kuin muut. Mene omalla autolla, jos se on sinulla mahdollista.

Kaikkea hyvää loppuraskauteesi ja toivon, että saat kaverisi ymmärtämään vähitellen, että sinun elämäsi on muuttumassa koko ajan uuteen suuntaan. :)

Niinpäs,raskausaika ei ole kaikille helppoa ja sitä voi olla vaikea ymmärtää myös niiden joilla on lapsia - jos omat raskaudet on olleet helppoja. Ja voi raskaus olla helppo/vaikea monella tavalla, itselläni on ollut fyysisesti todella vaivattomat raskaudet (pikkuvaivoja toki muttei mitään isompaa), mutta tämä jälkimmäinen on ollut henkisesti todella vaikeaa aikaa. Osaltaan alkuraskauden hormoneista kai johtui, mutta myös muustakin mitä on ollut elämässä meneillään.

Taidat olla vielä nuori, mietin vaan jos kaveripiirissäsi todellakin kuitataan raskausajan diabetes "so what" -tyyliin tai kaipaillaan loppuraskaudessa & sairauslomalla olevaa kuskiksi.

Polttarien suhteen toimisin itse niin että käväisisin päivän mittaan omalla autolla tapahtumapaikalla, jos et sen kummemmin osallistu takseihin ja juomisiin, miksi maksaisit niistä. Voithan todellakin olla synnyttämässä ks. ajankohtana tai synnytys voi alkaa. Ja tokkopa jaksat ihan viimeisilläsi heilua koko päivän menossa mukana - eiköhän sen nyt pitäisi ainakin olla selvää kavereillekin.

No, emme ihan nuoriakaan olla, vm-82 olen itse, joten joo, olen kyllä ihmetellyt itsekin sitä ymmärryksen puutetta...

Toisaalta kaveripiirin kokemus raskaana olevasta ystävästä sattui olemaan sellainen yli-innokas ikiliikkuja joka kävi salilla vielä pari päivää ennen synnytystä ja naureskeli vaan että kyllä itseään vähän jännitti että alkaakohan synnytys punnerruspenkissä...
Kai sitten luulivat että raskaana olevat naiset käyttäytyvät yleisestikin niin....=)

Itse kyllä ajattelin juu että voisi illalla liittyä seuraan kun ovat mökillä, voisi grillata ja chillata vähän aikaa ja sitten lähteä kotiin kun ei jaksa humalaisia enää katsella ja kuunnella.. Olisihan se ehkä hyvää että joku joka on selvinpäin olisi vastuussa grillistä...=)

no toi nyt on ihan normaalia lapsettoman itsekeskeistä elämää,ei nn osaa ajatella kuin korkeintaan koiraansa. Itse olen ollut erittäin väsynyt ja elän ennenaikaisuuden pelossa oikeista syistä. Oma olo on perseestä. Mies halus ottaa kuvia minusta ja masusta ilman paitaa!! Ajattelin että ei,näytän kauhealta lehmältä,mutta kuvissa olikin kaunis,laiha,nainen söpön massun kanssa. Ei tuntunut enää olo niin rumalta/masentuneelta :) mä olen jättänyt lapsettomien kotkotukset omaan arvoonsa. Ei ne tajuu. Äitiys on toisinaan raskasta,mutta arvokasta. Elämä itsensä kanssa on yksinäistä ja merkityksetöntä.

Saman olen minä myös huomannut.
Meidän neidin kanssa ensimmäiset 2 kk oli itkua ja valvomista. Olin ihan poikki ja ainut asia vapaan tullen oli että NUKKUMAAN.

Samainen ystävä pariin kertaan kysyi kahville,mutta jouduin aina perumaan sillä olin liian väsynyt lähteäkseni minnekään. En vaan kerta kaikkiaan jaksanut.
Noh,tämä lapseton ihminen ei ilmeisesti ymmärtänyt vaikka selitin mistä asia johtui ja suuttui. Eipä olla enää oltu tekemisissä tämän jälkeen.

Eiköhän tuo ole aika yksilöllistä, miten kaverit suhtautuu. Itse olen lapseton, mutta en kyllä ymmärrä tuollaista suhtautumista. Jos jokus ei ymmärrä väsymystä tai pahaa oloa, niin ehkä sen voi hänelle selvittää.

Ennemmin olen huolissani asenteesta, että me lapsettomat emme tajua ja meillä on vain omat kotkotuksemme. Niin, mitäs sitä sitten enää tekisi ja mistä sitä puhuisi, kun ei tuolla urpolla ole edes lapsia!

Raskaus ei ole mikään sairaus! Liiankin tuttu kommentti. Eihän se ole, mutta kun vain oksettaa, väsyttää, pyörryttää, lantion kivut ovat valtavat ja liikkuminen on tuskaa sekä supistelujen vuoksi on suositeltu sairaalasta ottaa mahdollisimman rauhallisesti, niin valitettavasti se vaikuttaa biletyshaluihin, vaikka kuinka terve olisikin.

Edelliseen kirjoittajaan viitaten, toki minulla ainakin on myös monia lapsettomia ystäviä, joiden kanssa mitään ongelmaa EI OLE, vaan he ymmärtävät täysin raskauden rajoitukset, mitkä ovat vieläpä melkoisen lyhytkestoisia pidemmän päälle ajateltuna. He ovatkin erittäin tärkeitä ystäviä minulle, koska onhan se kivaa joskus päästä keskustelemaan ja tekemään jotain lapsiin liittymätöntä. Enemmänkin toivoisin pääseväni osalliseksi niihin lapsettomien "kotkotuksiin".

Jos ei osallistu kaverin polttareihin, niin sitten ei osallistu. Mitä ihmeen ongelmaa siinä on? Ja jos joku toinen soittaa iltakymmeneltä ja pyytää syömään, niin asian voi kuitata, että nyt on muuta ohjelmaa, ja vihjata että voisi kysyä hieman aikaisemmin: päivemmällä tai vaikka edellispäivänä.

Nämä ovat ihan perusjuttuja, eivätkä liity mitenkään siihen onko raskaana vai ei. Raskaudesta ei tarvitse tehdä mitään suurta numeroa. Itse olin raskaana 23 vuotta sitten, ja pidin asian ihan vain omana tietonani. Asiaan ei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota, paitsi aivan viimeisinä viikkoina.

Jotkut naiset vain ovat täynnä omaa raskauttaan, että siitä pitää toitottaa. Ja sitten he ovat täynnä äitiyttään, ja siitäkin pitää toitottaa. Tällaisella naisella ei ole enää etunimeäkään, vaan hän on pelkkä Äiti. Ja hän puhuu itsestään kolmannessa persoonassa: "Äiti auttaa, äiti tulee, jne."

Itse opetin lapseni kutsumaan minua etunimellä, ja käytin itsestäni yksikön ensimmäistä persoonaa: "Minä auta, minä tulen, jne."

Mua on kohdeltu taas puolin ja toisin. Maha näkyy siis todella hyvin (ja viikkoja 22). '

Oli kaverini polttarit myös ja pyydettiin 70e kaikilta. Itse en tietenkään juonut, mutta maksoin mielelläni koska HYVÄ KAVERI kyseessä, ja hän oli osana omiin polttareihini muinoin. Ei se viina, vaan ystävyys/kaveruus!

Ja jo siltä tuntuu niin ei kannata osallistua lainkaan. Ei ominikaan ihan kaikki osallistuneet ja syyn tiesin jo ennestään kun kertoivat.

Mulla raskaus mennyt tosi hyvin ja olen ollut elämäni kunnossa,mutta kyllä nyt (rv 32) alkaa jo olo olla aika voimaton. Nukkuminen hankalaa jatkuvan vessassa ravaamisen takia, mistä seurauksena väsymys päivisin. Automatkat alkaa myös olla aika hankalia. Ja ihmiset vaan tuntuu ajattelevan, että sitten äitiysloman alettuahan mulla on aikaa käydä vierailuilla jne. Aikaa kyllä varmasti on, mutta kuntoa ei...

Sukulaiset on jo melkeinpä meidän puolesta suunnitelleet meille ohjelmaa kesäksi. Itseäni ei yhtään kiinnostaisi mennä esimerkiksi yökylään mihinkään, koska en saa nukuttua kunnolla ja uni olisi kuitenkin aika tärkeää... En myöskään ilman miestä haluaisi olla yksin kotona öitä, jos vaikka tulee äkkilähtö sairaalaan tms. Sukulaiset (etenkin miehen) vaan tuntuu ajattelevan, että kyllähän mun pitäisi yksin pärjätä...

Tuntuu myös, että kaikki mahdolliset kaverit ja sukulaiset lappaa kylään juuri nyt. Minusta on oikeasti tosi kiva nähdä ihmisiä, mutta en esimerkiksi jaksa valvomista, jota kuitenkin yleensä harrastetaan, kun kavereita tulee kylään.

Talousasiat aiheuttaa myös päänvaivaa tällä hetkellä. Olisi vaikka mitä tapahtumia ja sukulointireissuja, mutta olisi myös vielä joitakin vauvan tavaroita hankittava. Ei nyt vaan olisi hirveästi ylimääräistä rahaa.

Mutta ensisijaisesti tuo kiinnostus lähteä mihinkään reissuihin on suurin ongelma. Lapsettomat varmaan ajattelee, että musta on sitten kiva kulkea helteessä viimeisillään mahani kanssa tapaamassa ihmisiä. Siltä ainakin tuntuu. Voin sanoa, että ei varmasti ole yhtään kivaa, kun jo tässä vaiheessa pysyisin vaan mieluiten kotona. Voin sitten kyllä vauvan synnyttyä lähteä reissaamaan ihan mihin vaan, mutta nyt arvostan lepoa ihan liikaa...

Hei ajattele positiivisesti. Sinulla sentään on ystäviä ja he haluavat tavata sinua. Tällä ja äitien jutut palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, kuinka kaverit hylkää ja kukaan ei enää kutsu mihinkään mukaan.

Ei raskaana olevien on vaikea ymmärtää meidän raskaana olevien oikkuja, joten yritä tulla puolitiehen vastaan niin sinulla on ystäviä vielä jatkossakin. Esim. jos kaveri kysyy kahville tai syömään ja et jaksa/pysty lähtemään, niin ehdota saman tien jotain toista päivää tai toista tekemistä. Pyydä vaikka teille kahville (jos tuntuu että diabeetikon ruokavalio on helpompi suunnitella kotona).

Kun mietit tarkemmin niin varmaan ymmärrät, että polttareita ei voida järjestää sinun aikataulujen mukaan, se vaan on huonoa tuuria että sattuvat loppuraskauteen. Tuo ajatuksesi käydä grillaamassa ja näin tervehtimässä morsianta kuulostaa hyvältä. Pääset ilonpitoon mukaan oman jaksamisesi rajoissa ja kustannuksetkin jäädät osaltasi järkeviksi.

Itsekin olin sairaslomalla ensimmäistä odottaessa raskauden puolivälistä saakka supistelun ja raskausajan iskiaksen vuoksi, joten tiedän että ei se herkkua ole, mutta ei ne kaverit pahalla tarkoita, kun yhteyttä ottavat. Nyt toista odottaessa on aikamoista taiteilua, kun kyrittää esikoista hoitaa kipeän selän kanssa (häntä kun on jonkun verran pakko nostella ja huononakin päivänä on jaksettava hoitaa tietyt perusrutiinit).