Mikä meitä eri sukupolven naisia erotta tulemasta toimeen?

"Mutta, jos oikein ajattelee, niin eikö ole aikamoinen elämänmuutos meidän sukupolvien välillä? "

Nythän on tosiaan eletty hyvinkin suurten muutosten aikaa. Nykynuorten maailman on ihan erilainen mitä nyt mummoiässä olevien. Vaikka toki nyt mummoikäiset 50-60 vuotiaatkin ovat eläneet ns. "vapaata" nuoruutta niin ajat ovat silti kovin erit.

He, jotka nyt ovat mummoikäisiä eli n. 45-60 vuotiaat ovat hekin tavallaan kasvaneet tietynlaiseen itsekkyyteen. Monelle tuntuu olevan vaikeaa itseensä meneminen eivätkä ihmiset osaa enää keskustella asioista aikuisten tavoin. Asioita ei enää selvitellä vaan vanhemmat ja viisaammatkin saattavat käyttäytyä kuin keskenkasvuiset teinit. Ikinuoruus on muotia, joten ei mielellään nähdä Isovanhemuuttakaan kasvunpaikkana vaan pidetään kiinni oikeudesta olla "minä". Samaan aikaan he kuitenkin odottavat kunnioitusta nuoremmiltaan vaikka oma käytös ei ole ollenkaan mummoikäisen tasoista. Jotkut ovat jopa niin lapsellisia, että lähtevät itseään huomattavasti nuorempien miniöidensä ja tyttäriensä kanssa kilpailemaan ja kiukuttelemaan sen sijaan, että osoittaisivat hyvää esimerkkiä arvokkaalla ja kypsällä käytöksellä.

Yksi isoimmista ongelmista mistä usein näkee ja kuulee puhuttavan on tavarat ja niiden ostelu. Isovanhemmat eivät tunnu käsittävän sitä, ettei nykyajan nuorilla ole pulaa mistään. Joillakin voi toki olla, mutta monella tavaraa on liikaa. Anopit/äidit ostelevat liikaa kaikenmaailman tavaraa, jota ei oikeasti tarvitse. Mistä tämä johtuu? Eikai heillä, jotka nyt ovat 50-60 ollut kuitenkaan niin kova pula tavaroista, olihan heillä jo jotakin? Nuoret yrittävät siinä sitten selvitä tavarapaljouden keskellä tuskaillen kun hienovaraiset vihjeet anopille ostelusta eivät mene perille niin sitten jossain vaiheessa mitta tulee täyteen.

Toinen ääripää ovat sitten miniät/tyttäret itse, jotka odottavat mummujen olevan aina valmiita auttamaan ja odottavat saavansa kaikenlaista rahallista ja aineellista tukea. Nykynuorissa on heitä, jotka eivät ole oppineet itsenäiseen elämään ja ottamaan vastuuta omasta taloudestaan. Vanhempien lompakolla ollaan jatkuvasti. Työttömyys ja vähävaraisuus koskettaa mummoikäisiäkin, joten pitäisi osata ottaa huomioon se etteivät mummot rahasampoja vaan jokainen hankkikoon oman leipänsä ja vain oikean hädän tullen pyydetään rahallista apua.

Yksi asia on myös itsenäisyys ylipäätään ja luottamus siihen, että nuori pystyy ja osaa. Ennenvanhaan kaiketi odotettiin, että ihminen kasvaa ja kehittyy, oppii omista virheistään ja kannustettiin omien aivojen käyttämiseen. Lapsia tehtiin niin paljon, että lasten oli vähän pakkokin oppia nuoresta asti tulemaan toimeen omillaan ja luottamaan myös omiin taitoihinsa. Nykyisin kun lapsia tehdään vähän heistä ylihuolehditaan ja hössötetään liikaa. Isovanhemmat eivät luota nuorten kykyihin ja tuppautuvat liikaa neuvoineen ja ohjeineen. He kaiketi haluaisivat antaa tuoreille vanhemmille valmiit vastaukset asioihin sen sijaan, että osaisivat antaa näille tilaa kasvaa ja kehittyä itse hyväksi vanhemmaksi. Ikäänkuin nykyään ei haluttaisi sallia virheitä vaan kaiken pitäisi olla siloiteltua.

Kuulin joltain sirolla ,hennolla äänellään sanovan:kasvusuuntausteemat.

Mikä meitä eri sukupolven naisia erotta tulemasta toimeen?

tuo oli otsikko? olenko seniili, kun en ymmärrä mitä siinä sanotaan?
Olen 63 v. ja 5v. & 2 v. isovanhempi, avominiä on 38v.

Nimimerkki ?, et ole seniili. Tänne suomi24:ään kirjoittaa vain niin paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa suomea. Otsikon pitäisi kuulua näin: Mikä meitä eri sukupolvien naisia estää tulemasta toimeen keskenämme.

Niin, mikä estää? Varmaan se, että monelle on niin vaikea eläytyä toisen ihmisen asemaan, ts empatia puuttuu, eiukä aina edes tunneta toisen ajatusmaailmaa tai hänen olosuhteitaan riittävästi.

Hyvin vastasit Mauriina ja korjasti otsakkeeni virheen. Tarkoitin juuri mitä sanoit, muotoilin otsakkeen huonosti ja tuli vielä kirjoitusvirheitäkin.

Eli siis; 'Mikä meitä eri sukupolvien naisia estää tulemasta toimeen keskenämme?'