Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä 18 vuotta. Toisen lapsen syntymän jälkeen v.92 hänen seksihalunsa alkoivat kuihtua ja nyt viimeiset viisi vuotta on mennyt lähes kokonaan ilman, tai kerran kuussa pakkoseksinä.
Lapseni ovat 14 ja 12, joten en haluaisi siksi erotakaan. Mutta ajtus loppuelämästä ilman seksiä tuntuu lähes mahdottomalta!
Olisko järkeä yrittää hankkia ulkopuolinen seksipartneri ja sitä kautta jaksaa pitää liittoa yllä. Ei olisi vaimolta pois se, jota hän ei tahdokaan.
Miten olette toimineet tällaisessa tilanteessa?
Lapseni ovat 14 ja 12, joten en haluaisi siksi erotakaan. Mutta ajtus loppuelämästä ilman seksiä tuntuu lähes mahdottomalta!
Olisko järkeä yrittää hankkia ulkopuolinen seksipartneri ja sitä kautta jaksaa pitää liittoa yllä. Ei olisi vaimolta pois se, jota hän ei tahdokaan.
Miten olette toimineet tällaisessa tilanteessa?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sano se vaimolle, että olet ajatellut suhteen ulkopuolista seksipartneria. Tokaise se ihan tavallisesti vaikka aamukahvipöydässä, ilman sen kummempia esipuheita.
..ei voi työntää ja ihmistä pakottaa. Toi kahvipöydässä uhittelu on suoranaista pakottamista ja se ei vaan toimi.
Mulla on vähän sama tilanne kuin kirjoittajalla (yhdessä 19 vuotta) ja alkuun muija vaan totesi, että hän kiihoituu mun kiihoittumisesta - ja silti syö kuin hevonen.
Jossain vaiheessa se ruinaaminen ja vaimon muodoista ekstaasin näytteleminen alkoi vaan tympiä niin paljon, että lakkasin haluamasta koko muijaa ja nyt olen kuulemma "kuorsaava eunukki".
Viimeisen kahden vuoden aikana olemme harrastaneet seksiä kolme kertaa, josta viimeisin puhtaasti lapsen tekemistä varten viime kesänä. Värkki mulla toimii ihan moitteettomasti, mutta se jokin väliltämme on kokonaan poissa. Viagran avulla pystyisin varmaan panemaan vaikka aamulehteä lukiessani, mutta onko tälläisessä suhteessa mitään järkeä elää?
Muija ei halua erota turvallisesta suhteestamme, jossa mellä on taloudellisesti kaikki hyvin. Myös keväällä syntynyt iltatähtemme edellyttää liittomme säilyttämistä antaen samalla vaimolleni kaivattua turvaa liiton muuten rakoillessa.
Intohimo on se mitä suhteessamme ei ole kait koskaan ollut (rakkautta kyllä) ja asia jota nykyään kaikkein eniten kaipaan. Myös minä haluan olla haluttu ja sen puuttumista ei voi luoda vaika asioista puhuttaisiin kuinka paljon tahansa. Liittomme on tiensä päässä, mutta nähtävästi lastemme (vaimon) edun takia me molemmat uhraamme loppuelämän sohvalla televisiota katsellen, surullista.
-Yxs-
Kun pistää vaakakuppiin eron ja sen tuoman seksielämän, sekä vastapainoksi turvallisen, taloudellisestikin turvatun parisuhteen, jossa 2 lasta, niin miettii monta kertaa, onko enää seksi sen arvoinen asia, että kannattaisi erota.
Mutta kun kyse ei olekaan yksin seksin puutteesta, vaan sen puuttuminen on vienyt myös hellyyden väliltämme. Se onkin se villakoiran ydin.
En näe, että se olisi mitään uhittelemista, jos hieman osaa viilata sanojansa. Yhden asian olen oppinut viimeaikoin omassa suhteessani ja se on se, että sanoo suoraan. Toki monet asiat ovat niin henkilökohtaisia, että niistä sanominen loukkaa todella pahasti. Olen joka tapauksessa viimeisen kolmen kuukauden aikana sanonut aivan suoraan järkevällä tavalla miltä minusta meidän seksielämä tuntui ja mitä se kaipaa. Yllätys, yllätys, puoliso ei ole kertaakaan suuttunut vaan on saanut asiat paranemaan pikkuhiljaa.
Elät vain tämän kerran, joten ei kannata nuivettua epätyydyttävässä suhteessa edes taloudellisen hyvinvoinnin takia. Elämän pitää olla muutakin kuin vain hyvä kulissi ulospäin. Jos onnellinen, niin maallinen mammona sen rinnalla vähäpätöistä.
Et nähnyt muuta syytä noilla olla yhdessä kuin raha? Lapsetko sitten eivät ansaitse edes mainintaa?
Silmät auki hyvät ihmiset!
Eihän lapsilta isä tai äiti mihinkään häviä eronkaan jälkeen, jos vanhemmat osaavat sopia eronsa 'aikuismaisesti'. Ja loppuelämää ei voi lasten varaan laskea, sillä kun he muuttavat pois kotoa, niin onpa ankeaa jäädä asumaan yhdessä ihmisen (= aviopuoliso) kanssa, jos pysynyt yhdessä vain lasten takia.
Miksi vaimosi seksihalut ovat karisseet???? Keskustelkaa asiasta!! Naisen (ja miehen) haluttomuuteen on aina JOKU SYY!! Ei hän varmaan huvikseen pihtaa...
...kaikissa pitkäaikaisissa suhteissa suurin syy on intohimon puute ja ns. leipääntyminen koko hommaan. Alkuun noita juttuja voi doupata virikkeillä, mutta loppua kohti näidenkään tuoma "mauste" ei riitä pitämään kiinnostusta yllä. Yleensä tämän jälkeen alkaa syyttely vaikka kummatkin ovat yhtä syyllisiä/syyttömiä vallitsevaan tilanteeseen. Tuossa vaiheessa eroaminen on oma murhenäytelmänsä sekin, kun pitää sopia lasten kohtalosta ja yhteisen omaisuuden jaosta. Käytännössä puuha on eroamistakin kovempi juttu, että ainoastaan riittävän paljon loukattu puoliso kykenee viemään koko prosessin läpi. Siksi uskonkin, että moni muu vastaavassa tilanteessa pyrkii löytämään puolisostaan pettämisen merkkejä, jotta riittävän kiukun generoiminen onnistuu, tai sitten näiden puuttuessa jää makamaan sohvalle.
-Yxs-
"Laitostuminen" toiseen ja sitä kautta kyllästyminen on yksi pääsyy siihen, miksi suksi ei enää pitkässä suhteessa luista.
Neuvo n:ro 1 on, että älä yritä pakottaa toista mihinkään.
Olen yrittänyt vaimoni kanssa sellaistakin sopimusta, että hän edes pari kertaa kuussa tyydyttäisi minut käsin - tuntisin edes joskus toisen kosketuksen - mutta sopimus pitää vain hetken ja kaikki on pian täysin entisellään. Kun ei halua niin ei halua. Piste.
Hän ei suostu ollenkaan puhumaan sanaakaan asiasta, provosoituu vaan välittömästi.
Olen ajatellut, että alan käydä "thaihieronnassa" silloin tällöin, josko se henkisesti hieman auttaisi. Ehkä voisi edes hetken tuntea silloin olevansa mies. Näin ei myöskään jäisi tunnesiteitä ulkopuolelle. Se olisi, kuin pikaruokalassa käynti - "ravitsisi" hetkeksi??
Loppuelämä ilman seksiä... entä se rakkaus.
Onko sitä? Eipä taida olla, taitaa se pahasti
uinua suhteessanne. En jaksa uskoa, että vaimosi olisi noin haluton, suhteenne ei vaan toimi.
Kaipa pitäisi avata keskusteluvälit ja yrittää
saada jotain yhteisesti aikaan asian parantamiseksi. Tuo tilanne on sellainen, että kolmannen on kovin helppo tulla väliin ja sitten
ei ole useinkaan mitään tehtävissä.
Loppuelämä ilman rakkautta.. kuulostaa ankealta ja
siltä, että olisi luovuttanut. Nimittäin rakkaus on ensin, sitten hyvä seksi, se parempi sellainen.
Sinuna tekisin jotain !!
Onkokellään kokemusta, miten erosta selviävät 12..15 lapsi? On varmaan kova pala?
Omani saman ikäisiä erotessamme ja nyt toisella oma yritys ja toinen tämän kevään yo.
Erotessa ei tarvitse erota lapsista, yhteydenpidon voi järjestää ja lapset ymmärtää ihmeen paljon. Parempikin voi olla niin kuin seurata vanhempien onnetonta liittoa. Kyllä lapset vaistoaa semmoset
Vielä tuohon seksin puutteeseen sanoisin, että ilman seksiä pystyy elämään moni yksineläjä, mutta jos asuu yhdessä sellaisen kanssa joka koko ajan torjuu, se ottaa kyllä itsetunnon päälle. Tottahan yhdessä eläessä haluaa olla rakastettu ja haluttu ja ihailtukin, ja tunteet on sitten turhautuneet koko ajan ja miettii mikä minussa on vikana miksi se ei halua mua. Enempi siis kysymys tunnepuolen puutteesta kuin pelkästä fyysisestä. Ei kukaan voi ilman nöyryytetyn tunnetta kerjätä ja yrittää parastaan loputtomiin
Minulla ihan sama tilanne ja lapset samanikäiset ja vuosiluvut täsmää. Mahdoton ajatella ettei seksiä saa kuin "pakosta" kerran kahdessa kuussa!
Mutta minä oli uskollinen 19 vuotta kunnes sitten retkahdin... Siinä murtuu sitten kaikki padot ja jos olet tunneihminen se ei onnistu että vain seksiä ja sillä hyvä. Tapasin niin ihanan naisen että voi! Nyt minulla taistelu edessä ja varmaan avioero. Silti haluan olla sitten yksin ja arvaan jo että tuo ensimmäinen syrjähyppy ei sitten kestä, vaikka rakastuimme... vastaa jos haluat lisää ohjeita - olen niin samassa tilanteessa kuin sinä ja ollut kauan. Ja miettinyt pääni puhki mitä tehdä.
Luin juttusi suurella mielenkiinnolla, tutkin ikäänkuin omaa tulevaisuuttani sen kautta?
Minäkin olin TÄYSIN USKOLLINEN 16 pitkää vuotta, jonka jälkeen olen muutamia kertoja käynyt "hierojalla". Siis käsiavusteinen tyydytys, ei yhdyntää, vaikkakin lienee yhtä suuri "rikos."
Kerroit, että "murtui kaikki padot", kerrotko hieman tarkemmin, kerroitko vaimollesi, tuliko kovia syyllisyydentuoteita, kylvikö vieraissa käynti siemenen uudelle seikkailulle, ts. halun uusia se, tms.
Kerroinkin aikaisemmin, että 12 v on seksielämämme ollut vaillinaista, josta viimeiset viis vuotta olematonta.
Mulla olisi ollut niiin suuri halu olla aina uskollinen, mutta ei loputtomiin kestä. Kaikki pettämiset, ym. mitä lähitulevaisuudessa tullee, ovat täysin harkittuja, koska suon sen kohtuullisuuden nimissä itselleni. Myös vaimoni välinpitämättömyydellään provosoi minua siihen.
Onko teillä muuten liitto ok?
Mielenkiintoinen juttu! Olin niin kauan vailla naista ja sitä positiivista palautetta jota naiselta voi saada. Minulla myös erittäin suuri tarve olla uskollinen ja kestin neljän vuoden selibaatin, koska en halunnut syyllisyyden tuskia ja rakastin vaimoani. Mutta toisen täydellinen välinpitämättömyys alkoi kalvaa ja sitten aloin kypsyä ajatukseen, että minulla on oikeus omaan seksuaalisuuteen ja se hellyyden kipeys sisällä kävi kestämättömäksi, tarve osoittaa toiselle, että olet mulle tärkeä - oma vaimo ei halua mitään tällaisia... No, sitten kohdalleni osui Nainen! monta yötä hotellissa jne.jne. aivan ihanaa seksiä, mutta henkisellä puolella vielä parempaa - Rakastuin! mutta mulla kaksi ihanaa tytärtä ja en voi heitä jättää - velvollisuuden tunne ja kaikki niin vastaan. En tuntenut mitään syyllisyyttä - ei minkäänlaista, mutta valehteleminen on hirveää! olen laittanut suhteen poikki vastoin kaikkia tunteitani ja siksi en voi suositella tätä, koska tämä on julmaa kaikkia kohtaan eniten tätä toista naista kohtaan jota edelleen rakastan ja kai rakastan lopun ikääni. Olen yksin, todella yksin, mutta mietin jo aikaa kun tytöt ovat maailmalla... En menisi neuvomaan vieraisiin, kuten minua niin monet tilanteemme tienneet yllyttivät, sukulaisista lähtien, tunteita paljon myös omaa vaimoa kohtaan. tämä nyt äkkiä heitettynä, lapset odottaa trampoliinille... Aivan ihmeellisen samanlainen tilanne... Voimia ja mieti kaksi kertaa jos kohdallesi ilmestyy elämäsi nainen... minä kävin kuilun partaalla, kun en osaa ottaa kevyesti näitä seksijuttuja mulla tunnetta ja velvollisuuden kanssa elämistä... Voimia kestää viisautta sinulle.
niin meilläkin on yritetty - kaikea perheterapiasta parisuhdeterapiaan jne. seksistä kun aletaan puhua tulee riita heti. Miksi ei voida puhua seksistä kiihtymättä! vaikea asia tietysti, jos se ei toimi. Se käsipelijuttu ei ainakaan mulla toimi. Nainen on NAINEN ja ihana! haluan osoittaa se Hänelle ja kokea sen vuorovaikutuksen antaa ja saada, nähdä toisen kiihkon ja syttyä itse! kaikki vaillinainen vain pahentaa tilannetta. Ennemmin olen ilman kuin saan jotain tekohengitystä. Haluaisin naisen jota voisin helliä, yllättää, tehdä kaikkea kivaa yhdessä SEN lisäksi... Mulle kyllä jo terapautitkin antoi ymmäetää että tilanne on sairas, jos toinen hylkää toisen joka tasolla, mutta mikä minua silti sitoo uskollisuuteen?!?! haluaisi olla yhden naisen mies! siis MIES!!
Olet siis muuttanut omaaan asuntoon?
Miten on teillä omaisuuden mahdollisen jaon kanssa?
Seurusteletko uuden kanssa, vai?
Tuntuisi järjettömän vaikealta lähteä pitkäaikaisesta suhteesa, kaikkine muistoineen. En tiedä kestäisinkö itse ollenkaan sitä.
Mulla on ongelmana se, eetei voi kenellekään mitään puhua. Sukulaisille vähiten.
Ei, en asu erilläni ja mietin samaa asiaa kuin sinä, miten jättää muistot, mitä tapahtuu lapsille jne.jne. Kerrotiin jo tammikuussa lapsille että erotaan - vanhempi tytär meni ihan pois tolaltaan ja silloin reagoimme Väärin! mietimme uudelleen asioita ja se oli ihan väärin mennä lapsen tunteitten vietäviksi, mutta kun ei ole kokemusta asioista. Meille ei omaisuus tuota päänvaivaa, emme ole rahassa kiinni. Mutta minä ajattelen mitä tapahtuu lapsille. Vaimo uhkaa laittaa kaikki heidän harrastukset poikki ja käyttää heitä aseena. Tyttäret taas kyllä ymmäetää minua eivätkä ole vietävissä. itse matkustan työn takia ja siksi en voi ottaa heitä mukaani. pakko sitä on roikkua tässä vaikka aidan seipäänä. Hyvä seksi silloin tällöin ilman tunnesiteitä - sitäkö on alettava miettimään vaikka haluaisi olla uskollinen. En voi olla ilman toisen ihmisen läheisyyttä jne. Mutta auttaako seksi sittenkään tähän?! on kysymys parisuhteesta - paljon muusta kuin seksistä. Meilläkin on ollut paljon hyvää liittomme aikana ja olemme aina olleet todella hyvät ystävät! Mutta nyt pitäisi olla aviopuolisoita! Tämän yhden hairahduksen olen laittanut poikki, kun en saanut häntä enkä voinut antaa enempää kuin yön silloin tällöin, kärsin aivan hirvittävistä tuskista ja kaipaan häntä niin paljon etten voinut aavistaa koskaan. Tässä varoituksen sana, jos olet vähänkään kaltaiseni. Eli, mieti ensin haluatko olla ja elää avioliitossasi? ensin pöytä puhtaaksi - avioero - ja sitten rauhassa katselemaan ympärilleen. Minullakin on jo "pitkänmatkan" suunnitelma ja aijon toteuttaa tämän viisaasti itse ajattelemalla ja se on ihan mun oma juttu. Olen unohtanut muitten neuvot, koska minä itse vastaan seurauksista ja olen ypöyksin päätöksieni takana. kaikessa päätöksenteossa kuitenkin ajattelen lasteni parasta, mutta myös itseäni ja ensimmäistä kertaa näin! mieti, suunnittele, ratkaise ja elä sitten sen kanssa ja puheet ja pulinat pois. Toisen suhteen aloittaminen avioliiton aikana ei kestä sitten kun ero tulee siis miksi lyödä päätä seinään ja pahoitaaa muiden mieli - oma mukaan lukien. nyt pitää mennä tyttären harrastuksiin.... Tsemppiä ja kylmää järkeä sinulle...
Kerroitko vaimollesi uudesta suhteesta silloin, kun kohtasit sen toisen naisen? Vai yrititkö salata, tai olitko hällä-väliä -tyyliin, jolloin passiivisesti paljastit uuden suhteesi?
Olen nyt jonkin aikaa seurannut täällä käytännön tasolla keskustelua aiheista. Tällä Haluttomuus -foorumilla kysyinkin 8.6. otsikolla: "Oletko haluton vieraankin kanssa?"
Kaikki vastaukset olivat samoilla linjoilla, eli haluttomuus kohdistuu vain omaa puolisoa kohtaan.
En ole myöskään kuullut, että se korjaantuisi - ainakaan enää vuosien jälkeen. Toinen asia on tilapäinen (esim. raskauden aiheuttama (tai) hormonaalinen) haluttomuus.
Seksuaalisuus on ikäänkuin peto ihmisen sisällä. Silloin kun sitä ruokitaan, niin sen kanssa tulee kohtalaisen hyvin toimeen. Mutta ruokkimatta sitä ei voi näännyttää hengiltä. Aikansa se jaksaa pyytää, mutta pikku hiljaa alkaa ilmentämään uusilla tavoilla itseään, jos se ei saa luonnonmukaista tyydytystä. Aikansa sitä voi pitää kurissa "omalla kädellä", mutta vain aikansa.
Jossakin vaiheessa se raivostuu - dramaattisin seurauksin.
ei pidä mennä kertomaan ja se on monen asiantuntijan ohje! Se on kannettava yksin sillä se ei tee kuin hallaa, jos menet kertomaan. Minulla se on ohi nyt. Mutta päästä naisen makuun on hirveää, jos ei voi sitten saada ja nauttia oikeasti ilman valehtelua jne. Niin petohan se on joka sitten raatelee, mutta eikö voisi olla ihmissuhde jossa seksi toimii, saa ja antaa ja kaikki arkipäivän hellyyden osoitukset? ovatko ne kaikki vain haavetta? Mulla onneksi alkaa työ joka vie kauan maailmalle uskon sen auttavan, kun saa etäisyyttä ja omaa aikaa reissussa. Silti kauhea ikävä tuota naista, niin raastava tunne, että ajoittain en usko tästä selviäväni... Niin paljon jäi sanomatta, kokematta, mutta tietoisuus siitä että meillä toimi kaikki antoi niin paljon lupauksia tulevaisuuteen tekee luopumisen tuskalliseksi. Tässä koko asian pointti ja tragedia. En usko, että uskallan kokoea samaa enää koskaan. Nyt ajatus katkoo.. laitan tyttärien kanssa ruokaa ja he jumppaavat juuri kimpassa ja sit mennään illalla jonnekin. Mulla on niin ihanat lapset! Olis kiva kirjoitella ja vaihtaa ajatuksia tästä aiheesta. En ole kenenkään miehen kanssa ollut tällä tavalla oman kipeän asian kanssa kirjeenvaihdossa. Tuntuu ihan hyvältä saada toisen näkökulmaa, kun tämän asian kanssa on vain elettävä. Mutta miettiä kannattaa ennen kuin ryhtyy mihinkään mitä sitten katuisi tai menettää sydämensä, jos ei sitten pysty eroamaan!!
Miten on sulla vaimosi kanssa muuten asiat, onko riitoja vai sujuuko muut asiat hyvin? Onko kireyttä ymv?
Rakkauselämän puute liitossa vie myös hellyyden mukanaan. Ei siinä siis menetä ainoastaan sitä hetken hurmaa, vaan se vie myös paljon muuta mennessään.
En henkilökohtaisesti nyt aktiivisesti tee mitään ratkaisuja. Kuitenkin olen alkanut pyörimään chäteissä, ymv. paikoissa, jotka altistavat toki vaaroille ja houkutuksille.
Vaikka ongelmat meillä alkoi n. 1992 jälkeen, niin vielä 90-luvun lopussa yritin väen väkisin pysyä erossa kaikesta sellaisesta, joka saisi minut ajattelemaan seksiä. Esim. työkaverit joskus ihmettelivät, että enkö tosiaan käy netin seksisivuilla ymv..
Patosin itseni siis henkisesti luostariin, ja siten ilman ylimääräisiä kiihokkeita saatoin asian paremmin painaa taka-alalle.
Seksipeto ikäänkuin asettui tausta-ajoon - väijymään.
Joo, todellakin väijymään! Ihan kuin minä!!! Mutta mulla se pääsi irti! niin, meillä ei ole ollut riitoja ollaan hyviä kavereita ja oltu töissäkin muutama vuosi tosi kiinteästi yhteistyössä ja kaikki sujui hyvin. No, nyt on sitten ollut riitoja ja lapsetkin ovat osallistuneet niihin... Tänäänkin ilmoittivat vaimolle joka räyhäsi, että " on meillä vielä isä joka huolehtii ja rakastaa" ja ovat sanoneet että otathan meidät sit mukaan kun lähdet.. Että paha tilanne. Mulla on vaimo aika ajoin sairas - silleen. lääkityksen kanssa kyllä tekee paljon ja jaksaa, mut sitten tulee niitä vaiheita jolloin on oltava vahva ja yritettävä pitää lasten tasapainosta huolta. Ei ole helppoa se...
Kirjoitit:
paatosin itseni siis henkisesti luostariin, ja siten ilman ylimääräisiä kiihokkeita saatoin asian paremmin painaa taka-alalle.
Seksipeto ikäänkuin asettui tausta-ajoon - väijymään. Näin minäkin tein kunnes 3-5 vuotta oli kulunut ja annoin itselleni luvan sortua, sitten onkin kaikki ollut vuoristorataa...
Muistutan Sinua, rakas ystävä, mieti mitä haluat elämältä ja avioliitolta ja tee ratkaisuja ennen kuin sorrut ja päästät "pollen irti" sillä siitähän on kysymys mitä elämältä haluat. Minullekin on vakuuteltu, että lapset sopeutuvat ja uskon siihen. Lasten ensimmäinen koti on vanhempien suhde - tämän varmaan olet kuullut moneen kertaan.
Voimia taas sinulle ja ota se järki käteen ja mieti sillä olet yksin ratkaisusi kanssa ja ole terveellä tavalla itsekäs sillä se koituu lastesi parhaaksi pitkässä juoksussa..
Kirjoitit ajoittaisista riidoistasi. Lukiessani sitä se tuntui raastavalta, erityisesti lapsiesi, mutta tietenkin myös teidän vanhempien kohdalla.
Kerran on nuorena menty yhteen, rakastettu, pidetty itsestäänselvyytenä että olemme loppu ikämme yhdessä. Ja sitten, kaikki vaan lakastuu.
Ymmärrän vaimosi erityisvaikeuksia, jotka tietenkin vain pahentavat asiaa.
Juha, jos voisit uudelleen valita, niin tekisitkö toiste sen, sen toisen naisen kanssa?
Ohjeesi ovat hyviä ja mietin niitä tarkkaan.
Kyllä se näin on, että toisen naisen kuljettaminen salaa avioliiton rinnalla -kuten olen harkinnut - EI TULE KAUAA ONNISTUMAAN. Se repii vaan persoonan kahtia.
Seksinautinto on kuin ruoka, eli annos tarvitsee aina määrä välein uusia.
Ja mikä lienee pahinta, kun on päässyt "hyvän makuun" niin siitä on mahdottomuus luopua.
Eli tosiaan kylmää harkintaa!
On niin helppo sanoa jälkeenpäin, mutta en olisi mennyt niin pitkälle sillä se sitoo henkisesti yhä lujemmin toisen ihmiseen. Kuten seim. tietää hänen sukulaisistaan paljon, lapsuudenkodistaan, hraastuksista, muistoista, lapsuudesta, musiikkimausta, lapsista, haaveista, haluista, ahdistuksista, vaikeista asioista jne.jne.jne. Suhde oli kallis, ihana ja vaikka mitä, mutta ei voinut saada täyttymystään... Siinä se ongelma. Jos kykenisi sellainseen suhteeseen, että vain seksiä, kun sitä ei ole kotona niin kai se sitten toimis, mutta minulla ei... tahdon koko naisen "kokonaisena" tunteineen päivineen... Minulla tämä tilanne kai sangen vaikea näiden sairastamisien takia, kun aina ei ole itsekkään varma missä mennään, mutta kirjoittelen paremmalla ajalla, nyt painaa kiire.... vai jatketaanko ajatustenvaihtoa? tv Juha.